Riimuja Menneisyydestä osa 4

12.6.2018 Tiistai
Kaikki ovat aina olleet meitä vastaan, eivätkä ole halunneet olla meidän perheen kanssa missään tekemisissä. En tiedä miksi. Pikkusiskoani syrjittiin ja eristettiin muista saman kylän tytöistä. Siitä kannan pahaa verta heitä kohtaan. He ovat jättäneet pikkusiskoni ulkopuolelle, toivon kovasti että pikkusiskoni saavuttaa jotain suurta, niin paljon häntä on sorrettu tämän elämän aikana, liian usein hän on joutunut uhriksi.
Juon tässä ceylonin k-marketin nimikko teetä ja pohdin näitä asioita ja kirjoitan näitä ylös tänne tietokoneelle yksin yksinäisyydessä. Olen paljon yksin ajatusteni ja muistojeni kanssa, se on välillä raskasta. Paljon katumista ja huolenaiheita, tämän takia en pidä yhteyttä sukulaisiini sillä he tuovat mukanaan vain huolenaiheita ja aiheuttavat minulle sen kautta kärsimystä.
Jotta tahtoisi auttaa kärsiviä on mentävä heidän luokseen ja kuunneltava heitä ja kysyä miten heitä voisi auttaa parhaiten. He kyllä itse tietävät miten heitä voisi auttaa jotenkin selviytymään paremmin. Se että valtio tukisi enemmän myös vaatii sitä että yksilö saa enemmän vastuuta koko yhteiskunnasta. Eli häneltä vaaditaan enemmän, kun on sen aika.. no ei sitä kyllä voi näin eriarvoistaa toisia ihmisiä.
Jatketaan joku päivä taas, nyt ei jaksa kirjoittaa eikä mitään pyöri mielessä joten turhaankai sitä edes yrittää kirjoittaa jotain, pitää tietää milloin lopettaa, lopettaa huolehtimisen.

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja Menneisyydestä osa 3

11.6.2018 Maanantai
Nyt on kulunut viisi päivää edellisestä kirjoitus kerrasta, olen nyt saanut oman yhden hengen huoneen, olen tyytyväinen tähän. Tuli mieleeni vanha mietelauseeni tai se miten minä näen elämän, elikkäs tällaista: Vain elämä on katoavaista, muu on ikuista. Me ajattelemme kaiken olevan vain väliaikaista mutta se on virhe tulkinta sillä vain me olemme väliaikaisia, joten buddhalaiset munkit ovat väärässä kun he sanovat kaiken olevan vain väliaikaista, mielestäni vain elämä on väliaikaista ja materia on ikuista. Maailmankaikkeus on ikuinen.
Olen myös suunnitellut asioita mutta niistä sitten myöhemmin lisää.
Nyt tuli mieleeni lisää mietteitäni joita on putkahdellut joskus mieleeni, elikkäs: En pelkää kristittyjen tai muslimien tai juutalaisten Jumalaa tippaakaan vaan heitä jotka uskovat häneen. Kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla on sama jumala kaikilla, koraanin mukaan Muhammed sai jumalan ilmoituksen samalta jumalalta joka on kristittyjen ja juutalaisten jumala. Siis, juutalaisuus on kristinuskon ja Islamin alkulähde, juutalaisuudesta on kummunnut kristinusko ja islam. Näitä uskontoja kutsutaan Aabrahamilaiseksi uskontokunnaksi. Ensin oli juutalaisuus, sitten siitä syntyi kristinuskoa ja kristinuskosta syntyi Islam. Kaikki ne ovat väärässä. Ne antavat vain valheellisen lupauksen ja lohdun niihin uskoville. Tämän lohdun ja turvan tähden en tahtoisi loukata tai tuhota heidän uskoaan koska tämä elämä ilman uskoa jumalaan on kovin raskasta mutta toisaalta; se voi olla myös raskasta heille jotka pelkäävät jumalaansa. Auttaisinko heitä jos saisi heidät hylkäämään uskontonsa? Onko minun tehtäväni auttaa heitä pelastumaan uskonnoltaan? Onhan se suurta harhaanjohtamista ja kärsimyksen aiheuttamista se uskonto ainakin joissakin lahkoissa ja kulteissa, tuottaa varmasti kärsimystä monille, ehkäpä minun on kerrottava ja jaettava tietojani heille jotka eivät jaksa tai uskalla tai jotain, ehkäpä minun on autettava heitä. Jotkut heistä eivät edes tiedä mitä raamatussa lukee jne. eli he eivät tiedä mihin he uskovat, he vain uskovat. Miksi? Sitä en tiedä, se on varmaan se turva ja se ettei tarvitse ajatella asioita sen enempiä. Tätä tulee pohtia enemmän myöhemmin, kirjoittelen taas jossain välissä. Nyt ulos istuskelemaan ja kävelemään.
Nyt soi Titiyo – Come along. Hyvä kappale, kuunnelkaa vaikka.
Mitä ja miksi tulisi pelätä? Olen myös vapaa. Pelkäänkö vapautta? Pelkäänkö elämää? Pelkäänkö ihmisiä? Ja jos kyllä niin miksi? Mitä he voivat tehdä minulle? Ja miksi he tekisivät minulle jotain pahaa? Ja olenko muka puolustuskyvytön reppana? Minut kasvatettiin pelossa tämän tähden pelko on asunut sydämmessäni joskus; enään ei.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja Maahanmuutosta ja Kansalaisuudesta osa 1

Itse asiassa mulla ei ole minkäänlaista tietoa nykyisestä järjestelystä mutta kirjoitetaan tämäkin.

Kansalaisuuden saamiseksi tulisi maksaa 5 vuotta veroja palkkatyöstä tai yrityksestä ja suorittaa kansalaispalvelus sekä osata joko suomenkieli tai englanti millä tulee toimeen maassamme. Opiskelusta myös tulisi olla etua kansalaisuuden hakemiseksi. Henkilö saa oleskeluluvan niin kauan kuin käy koulua. Opiskeluajan voisi lyhentää veronmaksuajasta minkä kautta haetaan kansalaisuutta. Sitten kun hän olisi kansalainen; häntä koskisi samat velvollisuudet kuin muitakin kansalaisia, mistä olen jo aiemmissa kirjoituksissani kirjoittanut. Hän on näillä teoillaan osoittanut riittävästi halua elää normaalia elämää maassamme ja osallistua sen toimintaan; eli tekemään enemmän kuin moni muu suomessa syntyneistä. Mun käsitys suomalaisuudesta ja Suomen edusta ei ole välttämättä sama kuin joidenkin muiden käsitys suomalaisuudesta ja Suomen edusta. Olisi kysyttävä joiltain näistä ihmisiltä että mitä he ovat tehneet Suomen eteen? Juopotellut, käyttänyt huumeita, tehnyt rikoksia ja huudellut netissä ja ehkä jopa kadulla halventavia nimityksiä ihmisille jotka todennäköisesti ovat maksaneet sinun sossurahasi. Heidän läheisensä on ehkä tapettu ja raiskattu, tai heidät itsensä on raiskattu tai heitä on pahoinpidelty, sorrettu, alistettu, mikä on aiheuttanut heille pahoinvointia ja traumoja. Heitä ei tulisi auttaa? Heitä ei tulisi puolustaa? Heitä tulisi syyllistä, halveksia ja haukkua?
On tietenkin tunnustettava maahanmuuttajataustaisten rikollisuus ja heidän pahoinvointinsa. Tähän tulisi keksiä ratkaisu ja olen kehitellyt siihen kieli- ja kulttuurioppitunteja. Tämä tietenkin vain lapsille ja nuorille, mutta miksei myös aikuisille? Oppilaille opetettaisiin yhdellä oppitunnilla heidän kotona käyttämäänsä kieltä, jos he sitä tahtovat. Kutsun sitä kotikieleksi. Sitten olisi yhteisiä kulttuuritunteja missä opetettaisiin eri kansojen kulttuureista asioita. Niissä kerrottaisiin myös niistä asioista mitkä pohjautuvat uskontoon yms. Tällä kulttuurioppitunnilla voitaisiin korvata uskonnonoppitunnit; eli me emme suomalaistaisi ihmisiä ja pyrkisi murtamaan heidän identiteettiään ja kieltään suomalaiseksi sillä osa pahoinvoinnista ja ulkopuolisuuden kokemuksista johtuvat juuri siitä kun on kokemus siitä etteivät he kelpaa omana itsenään vaan tulisi olla sellainen kuin muut sanovat; etenkin sellaisia kuin kantasuomalaiset. Kokemus ettei ole omassa päätännässä oma itse, oma identiteetti ja elämä ja on kokemus ettei se kelpaa vaan se on väärin. Että ihminen on väärin ja vääränkaltainen. On vääränlainen ja ei hyväksytty koska on sellainen kuin on. Vastakkainasettelu. Kuten olen aiemmin kirjoittanut niin tähän liittyisi se kirjastojen kielivalikoiman laajentaminen, kirjojen käännytystyö jne. Antaisimme ihmisten elää omannäköistä elämäänsä ja antaisimme oikeuden puhua omaa kotikieltään ja lukea sillä kielellä kirjoja ja uutisia, ja että tahtoessaan he kirjoittaisivat kirjoja omalla kotikielellä ja ylläpitäisivät omia mediataloja yms. Tällä toiminnalla olisi myös epäsuora vaikutus moniin muihinkin kansoihin heidän kotimaissaan ja heidän kulttuureihin, sekä se muokkaisi maansisäistä kulttuuria maahanmuuttajien kieliryhmien sisällä.
Se on epäoikeudenmukaista jos henkilö, joka olisi maksanut veronsa suomeen meidän yhteiseen kassaan ja osallistunut yhteiskuntaamme, niin hänet karkotettaisiin maasta jonkin mitättömän rikkeen tai muun takia. Asia voisi olla niin että henkilö saa työskentelyluvan ja sen ajaksi oleskeluluvan mikä jatkuisi puolivuotta työttömyyden koittaessa; tässä ajassa mentävä uusiin töihin, perustettava yritys tai haettava kansalaisuutta jos se on mahdollista ehtojen täyttymiseksi.
Kooste: Veronmaksajalle oleskelulupa ja viiden vuoden verojenmaksun jälkeen mahdollisuus kansalaisuuteen kun suorittanut kansalaispalveluksen. Opiskelijalle oleskelulupa opintojen ajaksi, minkä kesto vähennetään veronmaksuajoista kansalaisuutta hakiessa. Kouluissa ryhdyttävä opettamaan henkilöiden kotikieltä sekä uskonnontunnit korvattaisiin kulttuuritunneilla.
Meidän ei tule opettaa kansallisuutta vaan kansainvälisyyttä.
Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Riimu lyhyesti tuotannosta

Ajatus kehittyi

Kuinka paljon menee aikaa, energiaa, öljyä, rahaa, työreserviä, maata, rehua, vettä, eläimiä, tuottaa yksi kilo lihaa? Kuinka paljon menee resursseja tuottaa yksi kilo lihaa? Mikä on ympäristövaikutus?

Kuinka paljon menee aikaa, energiaa, öljyä, rahaa, työreserviä, maata, rehua, vettä, eläimiä, tuottaa yksi kilo härkäpapua? Kuinka paljon resursseja menee tuottaa yksi kilo härkäpapua? Mikä on ympäristövaikutus?

Kuinka paljon menee aikaa, energiaa, öljyä, rahaa, työreserviä, maata, rehua, vettä, eläimiä, tuottaa yksi litra maitoa? Kuinka paljon menee resursseja tuottaa yksi litra maitoa? Mikä on ympäristövaikutus?

Kuinka paljon menee aikaa, energiaa, öljyä, rahaa, työreserviä, maata, rehua, vettä, eläimiä, tuottaa yksi litra vettä? Kuinka paljon menee resursseja tuottaa yksi litra vettä? Mikä on ympäristövaikutus?

Mihin tahdomme energian, ajan ja resurssien menevän? Mille alalle me tahdomme työntekijämme sijoittaa? Johonkin rakentavaan vaiko tuhoavaan? Onko missä määrin järkevää ylläpitää näin raskasta tuotantoa kun voisimme tuottaa kevyemmin ruokaa ihmisille ja eläimille syötäväksi?

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja Elämästä osa 1

Elämää palvelevia ajatuksia ja tekoja; siihen on hyvä perustaa elämänsä, ajatuksensa ja tekemisensä; olla elämänpalvelija. On hyvä perustaa maailmankuvansa ja elämänkatsomus sille pohjalle että elämä on siellä pohjalla minkä ottaa huomioon tekemisessä, ajattelussa ja elämisessä, rakentaa identiteettinsä ja elämänsä sen perusteella, sen varaan, sen ylle. Ottaa huomioon elämän ja palvelee sitä. Tätä ratkaisua että eläisin elämälle ja palvelisin sitä, olen etsinyt. En ole saanut sitä puettua sanoiksi kun en palvele kristusta tai muhammedia tai muitakaan näiden uskontojen hahmoista, joten mitä palvelisin kun en palvele itseäni; en palvo itseäni joten palvelen elämää; näen elämänarvon. Tähän on hyvä perustaa kaikki elämässä. Tämä on ratkaisu melkein kaikkeen. Löysin tästä tarkoituksen tälle mun touhulle; ohjenuoran, elämäntavan, elämänfilosofian; ole elämänpalvelija; tee elämänpalvelusta.

Itse uskon siihen että meidän tulisi palvella elämää ja luontoa ja asettaa ne etusijalle monissa asioissa; ei ihmisen haluja ja nautintoja. Moni ihminen näkee elämänkin vain hyödykearvon läpi koska heillä ei ole henkisiä arvoja elämää kohtaan joiden pohjalta he kunnioittaisivat elämää elämän itsensä vuoksi. Elämän elinarvoa. Minulle elinarvo on se mikä elämällä itsellään ja itsessään on olemassa irrallaan ihmisestä ja hänen hyödystään. Elinarvo määrittelisi sen kuinka arvokas eliö on maailmalle ja elämälle, kuinka moni muu eliö on riippuvainen sen elämästä. Sillä miten suuri vaikutus sillä on muihin eliöihin ja ekolokeroihin ja elämään ylipäätään. Jos se katoaisi niin kuinka suuri vaikutus sillä olisi paikalliseen elämään. Tähän lopputulokseen olen tullut elämänarvosta, elinarvosta. Tai näin sen määrittelisin kun kyseessä olisi elinarvo. Elinarvo ei ole itse keksimäni sana vaan kunnia kuuluu jollekkin muulle, kiitos siitä hänelle.

Kertaus: Tulee pohjata ajatuksena, identiteettinsä, minäkuvansa, tekonsa ja elämänkatsomuksensa elämän ylle ja muodostaa siitä käsin ajatuksensa elämän päälle. Perustaa maailman ja elämänkatsomuksensa sen päälle ja muodostaa siitä käsin ajatuksensa maailmasta ja antaa sen määritellä sen mitä tekee, miten elää. Rakentaa elämän päälle ajatusmaailma ja pohjata sen ylle ajatusrakennelmat maailmasta.

Sano ei ihmistä palvelevalle yhteiskuntamallille. Sano ei ihmistä palvelevalle sivilisaatiolle. Sano ei ihmistä palvelevalle ihmiskunnalle, vaan sano kyllä elämää palvelevalle yhteiskuntamallille, sano kyllä elämää palvelevalle sivilisaatiolle, sano kyllä elämää palvelevalle ihmiskunnalle.

Luin aiemmin kirjaa ja ymmärsin että teen juuri sitä mitä minun kuuluukin tehdä. Pitää vain luottaa tekemiseen ja ryhtyä edistämään näitä asioita voimakkaammin. Tämä mitä teen, eli luen ja kirjoitan, on jotain minkä koen omaa elämääni tärkeämmäksi. Teen tämän meidän yhteisen elämämme, luonnon, luomakunnan vuoksi; elämän vuoksi. Olen nyt henkisesti täysin irrottautunut vallitsevista aabrahamilaisista uskonnoista ja sen filosofioista, vallitsevista poliittisista suuntauksista ja aabrahamilaisista moraalietiikoista minkä varaan ihmiskunnan toiminta tällä hetkellä perustuu ja mikä ohjaa sen toimintaa ja suuntaa, ja tiedän mille sen todellisuudessa tulisi perustua ja miten asiat tulisi järjestää ja mille kaiken tulisi perustua. Se on iso kokonaisuus mutta olen jo osan blogiin kirjoittanutkin, minkä kirjoittamista jatkan. Ajatuksissani on sitten joskus kasata näiden kirjoitusten pohjalta kirjoja ja rahoittaa niillä elämääni mahdollisesti maaseudulla. Jos saisi niiden kautta rahoitusta, edistäisin suurimmalla osalla näiden asioiden edistämistä mistä olen kirjoittanut. Ajatuksissa myös joskus perustaa yhdistys näiden kirjoitusten pohjalta ja enimmät rahat ja hyöty menisi yhdistykselle, ei minulle itselleni. On suunnitelmia siitä miten rahoja käytettäisiin. Jos asiani etenisivät niin minusta voisi tulla vaikutusvaltainen henkilö joissain piireissä vaikken valtaa tavoittelekkaan, mutta jos niin kävisi niin olen kehitellyt että olisi neuvosto joka tekisi yhdessä päätökset; neuvoston koko riippuisi yhteisön koosta. Tekisin näin koska en ole kaikkitietävä; muut tietävät jotain mitä minä en tiedä ja on sen tähden syytä kuunnella muita ja oppia heiltä jotain. En tahdo vallan keskittyvän vain yhdelle ihmiselle. Enkä tahdo että toiminta olisi yhdestä ihmisestä riippuvaa koska silloin asia kuolee ihmisen mukana. En ola Jumala enkä välitä Hänen viestiään ihmiskunnalle vaan itselleni ja heille jotka kuulevat ja mielellään ymmärtävät. Olen ihminen, yksi eläimistä.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja elintarviketeollisuudesta osa 1

Ihmiset eivät hyväksy sitä että ihmisiä ei ole liikaa vaan ihmisten elämäntapa on liikaa. Ihmisiä on alle 10 miljardia kun taas tuotantoeläimiä on ainakin joku 70-80 miljardia, vai oliko se niin että niitä teurastettiin tuon verran vuodessa? Kuitenkin ne kaikki juotetaan ja syötetään. Onko tämä toiminta järkevää tässä mittakaavassa ja näissä määrissä? Toisin sanoen, ihmisiä ei ole liikaa vaan tuotantoeläimiä on liikaa. Mutta kun ihmisten nyt vain on pakko saada liharuuan kanssa maitoa. Pitää saada aamulla kananmunia ja pekonia juustoleivällä ja lasilla maitoa. Lounaalla t-bone ja maitoa, päivällisellä kalakeittoa ja maitoa ja sitten iltapalalla maitoa, leikkeleitä ja juustoa leivänpäälle, eikä missään kohdassa mietitä onko tämä järkevää toimintaa näissä mittasuhteissa. Ihmiset on saatu uskomaan tämän kaiken tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä. Eläinteollisuus teki katalan ja ovelan tempun kun sai tämän yliotteen ihmisten ajattelusta ja elämästä ja saivat myytyä mielikuvan terveestä tarpeesta mitä ilman ei voi elää, ja nyt ihmiset, tietämättömät ihmiset uskovat tähän. Se on niin syvällä tasolla omaksuttu ettei ihmiset osaa toimia eritavalla; he ovat kykenemättömiä toimimaan toisella tavalla. Vähän kuin olisi jokin vamma mikä estää ja rajoittaa toimintaa. Se on kuin erottomaton osa identiteettiä ja minäkuvaa ja olemista. Ongelma on joissain tapauksissa siitä että ihmiselle on sen koko elämä opetettu että kaikki mitä täällä on, on vain sinua varten, olet luomakunnankruunu jolla ei ole mitään vastuuta mistään eikä muulla ole väliä kuin sinulla itselläsi ja sinun haluillasi. Opetetaan että saat olla ja tehdä mitä haluat. Moni tarjoaa ongelmiin sitä myrkkyä mikä sen on aiheuttanut mutta he eivät ymmärrä sitä. Luulee että se mitä tarjoaa ratkaisuksi olisi ratkaisu vaikka se olisi osa asiaa mikä luo ongelman.

Jatketaan Jumalan viitoittamaa tietä

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja menneisyydestä osa 2

Sunnuntai 3.6.2018
Paino huolestuttaa ja sokeritauti ja muut sairaudet, huolenaiheita. mutta nyt muihin asioihin, eli eilen tuli tällaisia ajatuksia mieleeni illemmalla tai joskus eilen. ”Tehtävä elävänä olentona minun on luotava lisää elämää elämään ja jatkettava siten elämän jatkuvuutta ja elossa pysymistä, elämän elossa pitämistä, ja siten minun tehtäväni on myös suojella sitä sillä kaikki elävät vain kerran, ja kuolevat vain kerran. Kaikki elämä on ainutlaatuista joka ei toistu vaan kaikki ovat yksilöjä ja elävät kerran, elämä on ainutlaatuista” mutta on myös muistettava että mikään ei mene hukkaan vaan jokin hyötyy aina mistäkin ja jostakin.

Nykyisin tietenkin uskon jälleensyntymiseen kuten Väinämöinen on opettanut, mutta tämä tämän hetkinen elämä on ainutlaatuinen mikä ei toistu täysin samanlaisena koskaan. Ihminen ei synny toiseksi eläimeksi eikä toiset eläimet ihmisiksi. Kaikki ovat yksilöitä joilla oma henki mikä matkaa kuoleman jälkeen Jumalan luokse. Jos eläin kuolee luonnollisesti, hän matkaa Tuonelaan eikä kuole. Jos eläin teurastetaan ja loitsu lausutaan; hän matkaa Tuonelaan eikä kuole. Rukoilen anteeksiantoa jos toimit väärin. Loitsulla pyhitetään, rukouksella pyydetään anteeksi. Loitsu vie esimerkiksi eläimen hengen Jumalan luokse ja rukous pyytää lihan anteeksiantoa. Opin myös tämän jälkeen sen että kaikki tämä mitä on olemassa maapallolla, on pyhää, sillä kaikki tämä mahdollistaa elämän mitä elämme. Mutta onko kaikki elämä pyhää? Sen tietää yksin Ukkoa ja Väinämöinen; Ehkä he opettavat, ehkä eivät.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja Väinämöisen Opetuksista osa 1

Ja kerran Väinämöinen oli samoamassa metsissä, kuten hänellä oli tapana mennä metsään kun ajatuksia pakeni tai tahtoi niihin ratkaisun. Ja niin hän saapui pienelle suolammelle missä tuskin olisi kalaa mutta päätti kuitenkin yrittää kalastaa sillä hänellä oli nälkä ja niin hän lausui loitsun Ahdille että saisi kalaa. Hän sitten saikin saalista; muutaman ahvenen ja suuren hauen. Hän päätti sytyttää nuotion millä paistaa kalansa minkä oli saanut. Tulta sytyttäessä hän lausui tulen sytytys loitsun ja tuli syttyi kolmannella kipinällä vaikka puu oli kosteaa. Mutta Ukko pystyy mihin tahansa kun hän sille tuulelle sattuu. Hän auttaa heitä jotka auttavat itseään. Suuresta hauesta hän päätti tehdä kanteleen ja lihat uhrata Ahdille heittämällä ne veteen kiitokseksi. Ei ne Ahdille mennyt vaan muille kaloille. Oli vain tapana uhrata; eihän Henget maallista ruokaa kaipaa vaan hengen ravintoa kuten kiitosta ja rukouksia. No hän valmisti kanteleen hauen leukaluista ja hampaista mikä hänellä oli tapana tehdä kun vain saisi sopivan leukaluun ja sopivan kokoisen hauen. Hän valmisti kannelta muutaman päivän, en tiedä tarkkaan, ja kun se oli valmis, hän ryhtyi soittamaan ja laulamaan Ukolle, Ahdille ja Tapiolle ja hengille. Hän loitsuillaan ja lauluillaan ylisti Ukkoa, kiitti Ahtia ja muisti Tapiota. Hän syvästi rakasti heitä. Olivathan he hänestä huolehtineet niin kauan kuin hän oli elänyt. Jo lapsena hän oli saanut heidän siunauksensa muttei tiennyt rooliaan elämässä ja sen tapahtumissa. Väinämöinen oli elänyt orpona mutta Ahti, Ukko ja Tapio oli hänestä huolehtinut jo lapsesta saakka ja antanut tietoa mitä muilla ei ollut. Jo lapsena Hän oli saanut heidän siunauksensa. Hänen laulunsa oi kaunis ja tunteita herättävä. Kun laulut oli laulettu Väinämöisellä oli nälkä ja kalat olivat loppuneet joten hän päätti lähteä etsimään sieniä ja marjoja, ja niin hän tuli jollekkin itselleen tuntemattoman sienen luokse ja totesi; koska en tuota sientä tunne, suuhuni sitä en tunge. Siihen minä koske en. En tahdo hitaaseen myrkytykseen kuolla joten kaukaa sen kierrän. Se marja, se sieni, mitä tunne en, siihen koske en. Sitä mitä en tunne, sitä en suuhuni laita. Se on lakini ja se on sääntöni minkä Tapio oli hänelle opettanut kun hän oli lapsi, joten kuule minua äläkä sinäkään toimi niin. Jätä tuntematon kasvamaan äläkä siihen koske sillä se voi hengen ja sielun viedä ennenaikaisesti Tuonelaan. Tutki tarkoin mitä syöt, tunne ruokasi mitä syöt. Sen Tapio metsänhenki minulle lapsena opetti kun hänen valtakunnassaan kuljeskelin; hän minua siellä johti ja ohjeita antoi miten metsässä selvitä voi. Astu sen päälle mihin voit kaatua ja monia muitakin ohjeita. Luota, älä pelkää minua vaan kuule sanani ja niistä vaari ota. Hän tahtoo suojella ja auttaa häntä joka häntä ja hänen kansaansa kunnioittaa. Kiitos siitä rakkaalle ystävälle. Kiitos.

Sitten Väinämöinen jäi mietteisiin ja totesi.
”Kuten et tuntematonta suuhusi laita, älä myöskään vierasta oppia purematta niele. Tunne alkuperä ja näe sen kansan totuus joka sitä noudattaa; katso miten he kohtelevat eläintä, ympäristöä ja luontoa. Tee päätöksesi heidän teoistaan ja siitä mitä he kunnioittavat, ei siitä mihin he sanovat uskonvansa. Pidä oma uskosi mutta tutki heidän uskoa ja katso miten he käyttäytyvät. Sanoihin ei voi aina luottaa, teot puhuvat puolestaan. Jos heidän oppi sortaa, tuhoaa, murhaa ja raiskaa, taistele sitä vastaan. Muista; Se mitä tunne en, sitä suuhuni laita en. Se mitä tunne en, siihen uskoani laita en. Vain sen syön minkä minä itse pyydän, metsästän tai teurastan; senkin hiidan kanssa jaan hiisin-päivinä yhteisinä. Muun ajan vain kasviksi syön ja luontoa ja elämää kunnioitan. Turhaan en toisen eläimen henkeä vie, jos siltä välttyä voin. Jos päädyn siihen että eläimen teurastan ja syön, lausun loitsun eläimenhengen ylle kun hänet teurastan; loihdin; Henki Jumalalle, Liha ihmiselle. Näin eläimenhenki menee Jumalan luokse ja lihat me syömme hiidan kesken. Loitsu puhdistaa eläimenlihan ja sen tuottaman synnin kun hänet syödään; puhdistaa hänen lihansa. Jos on mahdollista niin en lihaa syö kuin pakon edessä; mutta Jumala on sallinut että kuolemanpäivinä voimme lihaa ja maitoa syödä ja juoda. Teen niinkuin oikein on, en mikä väärin on. Kiitos tästä tiedosta armeliaalle armahtajalle Jumalallemme. Niin kuin Hän armahtaa minua, siten minä armahdan muita; tuomioita jaan vain Hänen sanaansa perustuen. Se ei ole minun käsissäni, vaan Jumalan.”
Tämän todettuaan Väinämöinen totesi vielä että se joka tätä lukee tai kuulee, voi minua myös suurshamaaniksi ja noidaksi kutsua, kannelta soitan ja rumpua lyön, mietteitä mietin, asioita tiedän, kuunnelkaa hengen opettajaa viisasta. Väkivaltaan shamaani ei syyllistyä voi tai voimansa menettää ja sen kadottaa; se on vaikea takaisin saada ja yhteisön luottamusta saada kun on hengen petos tehty. Hiisi välttää turhaa väkivaltaa ja totuuden esiin tuo; sanon sen mikä totta on, en mikä valhetta on; vailla valhetta vilppiä sanoistani löydy ei, se minun kunniani on, sitä rehtiys on; valhe on häpeä mitä suvaita ei. Tosiaan, senkin totesin että se, mitä tunne en, sitä suuhuni laita en. Se, mitä tunne en, siihen uskoani laita en. Niin se on.
Tarinoita seikkailuja minulla monia, mutta opetuksia vähiä. En niistä kaikille kerro, vain niille jotka arvostavat niitä ja minua kunnioittavat.
Ja sitten Väinämöinen jatkoi matkaansa seuraavaan tarinaan.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja Menneisyydestä osa 1

Seuraavaksi jaan kirjoituksia siitä mistä tämä kaikki nykyinen lähti liikkeelle. Ryhdyn jakamaan vanhoja kirjoituksiani.

Telluslaisen synty

Vanhan Vaasan Sairaalan ajat:

Tänään 31.05.2018 Torstaina ajattelin alkaa pitämään päiväkirjaa jota ihmiset ja lapseni voivat lukea sitten tulevaisuudessa. Kuuntelen tällä hetkellä Antero Lindgrenin Mother levyä, kappale on cutting her (loose) ihan nautittavaa musiikkia, kuulostaa hyvältä ja on sopivan rauhallinen ja levollinen levy kaiken kaikkiaan. Odotan innolla ensi lukuvuoden opiskeluja jos pääsen opiskelemaan äidinkieltä. Tahdon sen avulla kehittää itse ilmaisua ja kirjakieltäni. Tahdon oppia kirjoittamaan kieliopillisesti oikein.

On vähän haikea olo kun pääsen, tai joudun, uudelle osastolle, en ole varma tahdonko todella? Onhan se eteenpäin siirtymistä ja olen askeleen lähempänä pois pääsyä ja oman elämän aloittamista, koulua ja naisen etsimistä vai löytääkö hän minut? ehkä molemmat löytävät toisensa. Haikealla mielellä olen kun kuitenkin olen jo tykästynyt, ei sillä tavalla, vaan normaalilla tavalla näihin nykyisen osastoni hoitajiin. Olen siis tällä hetkellä tätä kirjoittaessa Vanhan Vaasan Sairaalassa Vaasassa, osastolla U3, eli U-talon ylimmässä kerroksessa, olen kahden hengen huoneessa hyvän oloisen tyypin kanssa, nimi on vaikka Aabraham, entinen ja välillä nykyinenkin narkomaani. Olen tänään kopioinut kirjastossa lainaamia levyjä soittimeeni, ipodiin. Ostin Ipodin toiselta potilas toverilta, hänen nimensä on Joosef, etukirjain kaima, en kerro oikeita nimiä sillä se ei välttämättä olisi sopivaa. Tosin en usko että kirjoituksiani koskaan julkaistaan, joten sama kai se on kertoa että ostin soittimeni Joosefilta, teen ystävä ja teen asiantuntija, se yhdistää meitä kahta. Rakkaus teehen. Olen kateellinen, tai no ei niin vahva ilmaisu, vaan.. sanotaan että tahtoisin olla yhtä hyvä teen keittäjä kuin hän on, tosin teetä ei saa koskaan keittää vaan se tulee hauduttaa. Juon yleensä vihreää ja valkoista teetä; ne ovat terveellisiä ja hyvän makuisia. Teestä tuli puhetta niin laitoin tee veden kiehumaan tai lämpenemään, mustasta teestä en niin tykkää, muistuttaa liikaa kahvia, ainakin se ajatus. Juon välillä kahvia mutten tykkää siitä, pahanmakuista, juon varmaan addiktion takia. Nyt soi Antero Lindgrenin kappale mother. Kuulostaa todella hyvältä ja rennolta. Ihailen tätä musiikkia. Tykkään myös Burzum yhtyeen tuotannosta, etenkin niistä ambient levyistä, eli Hlidskjalf, sol austen mani vestan ja the ways of yore, nämä ovat tällä hetkellä ne parhaat joita välillä kuuntelen.

Minulla olisi tänään filosofian koe johon valmistaudun, tai ainakin yritän valmistautua, kokoajan tulee jotain muuta tekemistä mieleen. No pitää skarpata, eli ryhdistäytyä, eli toimia eikä vain miettiä. Tulee tietenkin miettiä mitä tekee ja miten tekee, muuten olisi täysin päätöntä meininkiä.
Olen huolestunut maailman menosta, ihmiset eivät välitä ilmastonmuutoksesta tai merien roskaamisesta tai muusta. Olen miettinyt että tulisiko minun tehdä jotain enemmän tämän asian muuttamiseksi kun tuntuu etteivät muut osaa tai tajua tai kykene tekemään mitään asioita; he eivät ole valmiita toimimaan asian eteen toisin kuin minä, minä olen valmis. Mutta ajattelen myös ettei unabomberin kaltaiset teot johda mihinkään. Joten ette voi syyttää minua ilmastonmuutoksen toteutumisesta, tai ainakaan sen johdosta kun siis olen kasvissyöjä jotta hiilijalanjälkeni olisi pienempi, jottei ilmasto ja ympäristö tuhoutuisi kuten myös jälkipolvien elämä ja tulevaisuus. Tämä on ainoa keino jolla voin pyrkiä estämään ilmastonmuutosta, tai ainakin meille sanotaan niin, en tiedä totuutta. Nyt hörppy vihreää teetä nimeltään Green tea tahiti. Käyn hakemassa teeni Liisa Koskelta, sijaitsee Vaasan keskustan kuppeessa, pieni viihtyisä liike; tulee käydä ostamassa sieltä kahviakin seuraavalla kerralla, kyllä niistä jonkun on pakko maistua hyvältä, ajatuksia pää täynnä niin asia pomppii asiasta toiseen, tai sitten kärsin adhd:stä tai add:stä.
Olen myös aktiivinen bloggaaja tai aktivisti, saatan sekaantua vasemmiston ja kommunistien toimintaan, en tällä hetkellä koe olevani kommunisti vaan enemmänkin pakana. Koen maailman omalla tavallani ja selitän sen omalla tavallani, se on minun näkemykseni ja minulla on oikeus siihen ja olen valmis taistelemaan sen puolesta, sitä minulta ei voi kukaan viedä pois.
Nyt menen parvekkeelle lukemaan ja valmistautumaan kokeeseen, voi olla että kirjoitan tänne lisää. Kello on nyt nykyajan kaltaisella ajanlaskutekniikalla 13:17. Aika on vain planeettojen liikettä, aikaulottuvuuta ei ole mielestäni olemassa, aika on vain liikkeen mittausta tilassa.
Haaveilen tällä hetkellä omasta mummonmökistä tai kartanosta maaseudulla, ehkä mielummin pienempi rakennus kuin kartano, se olisi liian iso. Mummonmökki tai jokin sen kaltainen tulisi olla, sekä tahtoisin myös navetan, jossa olisi myös työpaja. Kanala tulisi olla myös, ehkä myös lampaita, sekä oma pelto viljalle, mieluiten ruispelto, en tosin tiedä kasvaako se suomessa? Ja marjapensaita tulisi olla. Olisi myös otettava huomioon pikkulinnut ja miksei myös isommatkin? Siilit pitäisi huomioida, siis ruokkia ja tuollain heitä. Peuroja tai hirviä tai poroja ruokkia tontin reunalla. Tulisi myös olla villipelto jota ei hoitaisi mitenkään vaan antaisi sen olla, jotta kasvaisi erillaisia yrttikasveja joiden terveysvaikutuksista ja muusta moni ei tiedä. Mehiläispesä tulisi olla josta saisi hunajaa joten olisi kasvatettava kukkia joista mehiläiset erityisesti pitävät. Myös perhosia tulisi houkutella kasveilla ja kukista joista he tykkäävät. Oravia pitäisi syöttää. Kuten vaikuttaa, tontin pitäisi olla iso, no, nämä on haaveita joita saa olla. Ainiin, järvenranta, tai no järvi, saisi olla myös lähellä, jotta voisi tarvittaessa kalastaa omat kalansa. Komposti tulisi myös olla kasvimaata ja kukkia ajatellen. Sen tahdon mainita että sisävessa tai juokseva vesi ei ole pakollisia, kunhan on pihakaivo tai kellarikaivo ja/tai lähde lähellä. Ulkovessasta sen verran että pystyn kyllä ulosteet ja muun tyhjentämään jonnekkin kompostin kaltaiseen paikkaan. Ulkosauna olisi myös hyvä olla. Talo pitäisi myös olla mahdollista lämmittää puulla tarvittaessa, eli olisiko se takka tai leivinuuni hyvä olla?

Tyhjän päivästä lässytystä mutta asiat eivät ole muuttuneet vaikka ihminen on muuttunut.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja tulevasta

Mulla on nyt luvassa luova tauko ja etsin seuraavia aiheita omalle kirjoitukselleni. En lopeta kirjoitusta vaan pidän luovaa taukoa. On paljonkin juttuja mutta ne ovat liian lyhyitä etten viitsi niitä julkaista. Osa on myös sekavia, mitä jotkut tännekkin päätyneet voivat olla mutta pyrin jotenkin rajoittamaan juttuja ettei laatu laske, jos sellaista on. Olen pohtinut että kirjoittaisin minun ehdotuksiani näihin poliittisiin juttuihin. Eli käsittelisin erikseen eri aiheita kuten ympäristö, eläimet, maatalous, sotilastoiminta, koulutus, kansainvälisyys, maahanmuutto, turvapaikanhaku, päihdepolitiikka, energiapolitiikka yms. Mutta katsotaan nyt mihin päädyn. Olen tietenkin jo kirjoitellut osan niistä miten minä ajattelen ja hahmotan tätä maailmaa ja sen eettisyyttä. Minulla on alustava puolue-projekti mitä olen hahmotellut aikani kuluksi mutten ole vielä valmis sellaiseen. Täytyy ensin hahmottaa tilanne ja aiheet. Tietenkin voi olla että näitä juttuja ei kukaan lue mutta kirjoittelempa silti. Tämä on terapiaa ja tuo merkistystä elämääni. Olen viimeaikoina lukenut enemmän ympäristöstä ja siihen liittyvistä asioista. Sellainen kirja nyt menossa kuin maailma ja me, luonnonvarat ja kasvun rajat. Olen myös harkinnut että kirjoittaisin näistä kirjoistani arvioita mutten ole niin pro näissä jutuissa. Voisi tietenkin mainita mitä lukee tällä hetkellä muiden kirjoitusten ohella vaikka jutun loppu puolelle.

Jätetään tähän.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti