07.07.2019
Koska ei ole jumalaa eikä siten jumalan tahtoa, niin sinä olet oman elämäsi jumala; sinun tahtosi toteutuu sinun elämässäsi; sinä olet sinun elämäsi jumala, ylintuomari ja eläjä. Ihminen korotti itsensä itsensä jumalaksi; niin kuin kuuluukin, ihminen on oman elämänsä jumala. Se tuo mukanaan monia asioita, tai ainakin näin minä ajattelen sen. Vastuun omasta elämästään ja siitä vastaamisen muille ihmisille. Jos olisi olemassa jumalia, me olisimme jumalia; mutta me olemme kuin jumalia; puolijumalia enintään. Olemme jumalia itse itsellemme.
Nykyisin ajattelen ettei ole jumalaisia ihmisiä vaan on vain ihmisiä. En usko ihmisen jumaluuteen vaan ihmisyyteen; ei ole jumalaisia ihmisiä vaan on vain ihmisiä. Jumala on jotain mitä yksikään ihminen ei voi olla.
08.07.2019
En ole saanut normaalia lapsuutta; lapsuudestani olen oppinut sen ettei tunteita saa näyttää, itseään ja omia tunteitaan ei saa paljastaa tai näyttää, toisiin ihmisiin ei voi luottaa, eikä itseään saa laittaa likoon; ei saa olla haavoittuvainen eikä paljastaa tunteitaan ja itseään, sillä se on kiellettyä ja siitä rangaistaan, ja kun on oppinut että ihmisiin ei voi luottaa. Minä en ole koskaan kyennyt luottamaan toiseen ihmiseen, en ole kyennyt paljastamaan itseäni, tunteitani ja vartaloani; koska pelkään sen tuottavan pettymyksen. Pelkään että olen pettymys, joten luovutan jo ennen alkua. En uskalla olla oma itseni. Pelkään olla oma itseni, pelkään omaa tahtoani. Mutten oikeastaan enään. Olen kehittynyt näissä asioissa ja kehityn edelleen. Olen myös sellainen ettei uskalla toivoa mitään, ei uskalla unelmoida mitään, ei uskalla elää. Lapsuuteni on ollut turvatonta ja epävakaata. Vaikka olisin minkälainen; se ei kuulu muille, minä olen minä. Olen haavoittuvainen, olen heikko, olen minä. olen rohkea, olen järkevä, olen viisas, olen minä. Olen oma itseni. Koen tunteita, vaikken vahvoja, niin koen niitä silti, ne ovat minussa ja osa minua. Ne eivät ole erillään minusta, vaan ne ovat minä. Ja minä nautin siitä. Nautin olla minä: mitä niin kauheaa minussa olisi, että etten hyväksyisi sitä? Ei mitään, tai näin ainakin haluan ajatella. Muiden seksuaalisuus ei häiritse minua, mutten jaksa mitään pano juttuja kuunnella. Oli ne sitten hetero tai homoseksi juttuja, ei kiinnosta. Toisten henkilökohtaiset asiat eivät kiinnosta minua. Onko olemassa jotain kiellettyä? Se, että minulle lisättiin lääkettä sen tähden, että hyväksyin itseni sellaisena kuin olen ja kerroin siitä muille ihmisille avoimesti ja että se nosti mielialaani, kertoisi joillekkin ihmisille sen, ettei ole hyväksyttyä iloita ja nauttia elämästä. Ei saa tuntea tunteita. Moni luovuttaisi, mutta minä en, sillä tiedän ettei sillä lääke nostolla tarkoitettu pahaa minulle; he huolestuivat koska käyttäydyin eritavoin kuin mihin oli totuttu. Se ei ollut sama mielentila mikä oli minulle luokiteltu normaaliksi; aikaisempi identiteettini oli vääristynyt; lannistunut ja sulkeutunut, mikä oli kehittynyt negatiivisten elämänkokemusten kautta. Mikä oli mielestäni sairas mielentila, ja nyt olen kasvanut siitä ulos. En ole pessimisti tai jotain, vaan positiivinen ja avoin. Olen kasvanut sairaasta lannistuneesta ja alistuneesta ja muita miellyttävästä identiteetistä ja persoonasta eroon. En ole hukassa itseni kanssa, en elä henkisessä kadotuksessa.
Suomen Telluslainen