24.04.2019
Valtion suurimpia virheitä on jäädä elämään menneeseen ja tavoitella sitä, tulee rohkeasti luoda jotain uutta eikä ajatella vain että ennen oli paremmin ja tavoitella sitä; tämä on taannuttavaa toimintaa joka estää kehityksen. Kuten olemme huomanneet uskonnoista ja myös valtioiden politiikasta. He ovat kaavoihin kangistuneita ja vain jäljittelevät menneitä eivätkä luo mitään uutta. Nykyisin ajattelen tästä niin että tämä ei pidä paikkaansa, monet maat ja kansat kyllä tavoittelevat menneisyyden loistoa eikä keskity suuren tulevaisuuden luomiseen vaan menneisyyden jäljittelyyn.
Tulisi perustaa jokin yhteisö, yhdistys, järjestö tai jokin tällainen jossa keskusteltaisiin asioista avoimin mielin. Näistä asioista joista olen kirjoittanut: tarvitsen keskustalukumppania jonka kanssa keskustella näistä asioista. Nämä ympärilläni elävät ihmiset eivät ymmärrä tai eivät tahdo ymmärtää. He ovat seuraajia ja papukaijoja.
Nämä uskonnot ja henkiset asiat puhuvat ja opettavat aina aistien ja nautintojen hillitsemistä ja kuolettamista jotta saavuttaisi jotain suurta ja mahtavaa. He opettavat että hyljätkää maailma ja sen nautinnot ja että kuoleman jälkeen on jotain parempaa luvassa. He myös opettavat yleensä että elämä on kärsimystä, he kohdistavat ihmisen huomion kaikkeen kärsimykseen ja tarjoavat omaa uskoaan sen voittamiseen. He opettavat että tarvitset tätä jotta et kärsisi. Sitten he asettavat tiettyjä ehtoja ja muita ihmisille joiden avulla he saavat henkilön elämään itsekieltäämyksessä. Meidän tulisi opettaa ennemmin itsensä hyväksymistä ja ymmärtämistä eikä asettaa heille rajoja. On tietenkin oltava tiettyjä rajoja mutta ne yleensä ovat ihmisessä itsessään evoluution ja yhteisöön sopeutumisen myötä. Moraali on kehittynyt ihmisissä itsessään, nykyään evoluutiomme tapahtuu pääasiassa mielessämme: mielen evoluutio. Tätä tosin on aina tapahtunut. Kaikki on väliaikaista, kaikki on muutosta, mikään ei ole pysyvää, vain maailma, materia, on pysyvää. Elämä muutosta ja väliaikaista. Elämä kehittyy; materia ei. Materia ei muutu; se on ja pysyy. Elämä on jatkuvaa kasvua ja kehitystä; et ajattele samoin kuin lapsena; et usko samoin kuin lapsena, vaan kasvat ja kehityt. Opit ja omaksut tietoja joita saat. Ja kun ymmärrä kaiken olevan väliaikaista ja jatkuvaa muutosta ja kehitystä, me ymmärrämme että myös kärsimämme paha ja kärsimys on väliaikaista. Tulee vain kestää hetken aikaan; paremmat päivät tulevat koittamaan.
On hyväksytty haluta ja toteuttaa niitä; sitä varten maailma ja elämä on; sitä varten me olemme kehittyneet siihen että nauttisimme elämästä ja maailmasta. Uskonnot taas on perustettu jotta meiltä riistettäisiin tämä nautinto ja hyvinvointi ja jotta kokisimme huonoa omatuntoa elämästä ja maailmasta nauttimisestamme. Jättäkää jeesustelu jeesukselle ja muille uskonnollisille hahmoille; he ovat olleet niin vieraantuneita elämästä ja ihmisyydestä ettei meidän tarvitse välittää heidän käsityksistään, toki voimme ottaa opiksi joistain opetuksista joista nämä uskonnot opettavat, nekin voivat tukea hyvinvointia; uskonnot ovat muodostuneet eri opetuksista jotka on otettu muista uskonnoista ja ne on sitten lyöty yhteen kirjaan ja yhden hahmon opetuksiksi. Uskonto on äärimmäistä. Kuten kaikki; on löydettävä tasapaino näiden asioiden välillä; ei tule keskittyä vain yhteen asiaan ja toteuttaa sitä sairaalloisesti; eli en opeta että vain nautinnolla on merkitystä; elämä ei ole yhtä asiaa vaan monipuolinen ja monimuotoinen asia joka kattaa kaiken sen mitä elämä on; elämässä on monia eriosa-alueita; tulee nähdä se kokonaisuus. Tulee löytää oma totuutensa sieltä; tulee löytää itsensä ja hyväksyä itsensä, jotta ymmärtäisi itseään ja elämäänsä; jotta ymmärtäisi mistä nauttisi ja mikä tekisi onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Tyytyväisyys on oma tavoitteeni; tahdon olla tyytyväinen ja hyvinvoiva ihminen. Se ei onnistu ellei hyväksy itseään. On myös muistettava se, että voiko itseään löytää itsensä ulkopuolelta, itsetutkiskelua on oltava ja harjoitettava, muuten pyörii päämääräämättömästi tehden järjettömiä asioita missä ei ole mitään järkeä ja jotka eivät johda mihinkään kestävään.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet tai minkälaiseksi tulet, oli se mitä hyvänsä. Hyväksy myös muut sellaisena kuin he ovat.
Kaupunkisotilaat ovat avainasemassa seuraavassa valtakunnassa. Siihen sijoitetaan kaikki työttömät ja muut ihmiset jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet töihin. Jokainen palvelee valtakuntaa jollain tapaan.
Elämästä tulee nauttia muttei niin että sen takia sairastuisi, silloin ei nauti elämästä. Tulee tähdätä hyvinvointiin; on se sitten mitäkin kenellä hyvänsä.
Monet uskovaiset kävelevät tuomiten muita ihmisiä esiintyen itse jotenkin hurskaina ihmisinä; he toimivat itseään vastaan. Kuka heille on antanut valtuuden tuomita muita? Toki he vetoavat pyhiin kirjoihinsa joilla oikeuttavat jumalisointinsa. Antaa heidän tuomita, koska vain sen he osaavat: he eivät osaa elää ja tuomitsevat heidät jotka osaavat ja uskaltavat elää. Nimenomaan kyseessä on uskaltaminen sillä yleensä heidän uskontonsa tuomitsee elämisen ja maailmasta ja elämästä nauttimisen. He pelkäävät jumalansa tuomiota. Me elämme ja nautimme elämästä niin hyvin ettemme kadu sitä kuoltuamme. Me luotamme siihen että ihmiset itse osaavat päätellä sen, mikä on oikein ja mikä on väärin; me luotamme ihmisiin, me luotamme heidän kykyihinsä, me hyväksymme ihmisen, me emme tuomitse. Me emme tarvitse jumalaa selittämään moraalia tai elämää tai itseämme; me hyväksymme totuuden sellaisena kuin se ilmenee; me hyväksymme itsemme ja toisemme sellaisina kuin olemme. Me uskallamme sanoa; me emme tiedä. Luotamme totuuteen, itseemme ja todisteisiin. Meistä tämä uskontojen jumala sana on filosofinen käsite jonka sisällön itse kukin määrittelee; me uskomme siihen, että jumala on filosofinen käsite. Itse uskon että jumala on asia joka kukaan ei voi olla. Kukaan ei voi olla jumala, tähän minä uskon kun puhutaan jumalasta, mielestäni jumala on vain utopia, jota ei ole olemassa, kuten antiikin filosofit jotka kehittelivät näitä utopisia valtiomuotoja ja yhteiskuntarakenteita, ne on vain ajatuksia vailla totuus pohjaa. Jos tämä jumala olisi olemassa, olisiko hän palvomisen arvoinen ja kiinnostaisiko häntä todella se että kuka häntä palvoo? Kyllä teidän pyhät kirjanne puhuvat tästäkin asiasta mutta miten todistatte sen että tämä teidän kirjanne on totta? Ja mitä väliä sillä kirjalla on? Maailma on täynnä kirjoja. Tämäkin on kirja, mikset siis uskoisi tähän kirjaan? Te nojaatte koko elämänne ja elämänkatsomuksenna ja maailmankatsomuksen yhden kirjan varaan. Kirjan jotka ovat kirjoittaneet ihmiset montatuhatta vuotta sitten. Uskonnot sekoittavat ihmisten uskoa, ajatuksia, tunteita, moraalia, ja kaikkia mahdollisia ominaisuuksia joita ihmisellä on; se on aivopesua johon te uskotte. Se on kokonaisvaltainen aivopesu, jonka tarkoitus on hallita teitä; saada teidät tahdottomiksi ja helpostihallittaviksi; he tahtovat aiheuttaa teille identiteettikriisin hyväksikäyttämällä luonnollisesti kehittyneitä ominaisuuksia kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Ihminen voi uskoa mihin tahansa; tämä tekee uskosta epävarman ja epäluotettavan asian jonka varaan koko elämäänsä ei kannata rakentaa. Ihminen voi rakastua ja kokea tunteita mihin tahansa asiaan ja se että sinulla olisi tunne siitä, että Jumalasi on olemassa, kertoo sen, että olet ihminen ja sinulla on tunteita, se ei todista mitään muuta kuin että tunteet ovat olemassa.
Hyväksy itsesi; se on vapauttava kokemus; se vapauttaa sinut uskontojen ikeestä- Ei ole aikaa elää liian sulkeutuneesti elämää kun sitä kerran vain täällä eletään. Vapaudu itsestäsi, vapaudu maailmalle, vapaudu heidän luomasta henkisestä pään sisäisestä vankilasta ja henkisistä kahleista ja elä vapaasti elämää maailmassa. Niillä on valta sinuun vain jos annat heille sen. Itsensä hyväksyminen on valaistuminen; itsensä ehdoton hyväksyminen sellaisena kuin on. Vain kun hyväksyy itsensä ehdoitta, voi rakastaa itseään ehdoitta. Ei aseta mitään ehtoja itselleen. Ei ajattele että jos olisin sellainen ja tällainen niin hyväksyisin itseni, tai että en hyväksyisi itseäni sellaisena ja tällaisena; unohda kaikki tuollainen; hyväksy itsesi. Tunne itsesi hyväksi; hyvinvointi perustuu itsensä hyväksymiseen; hyväksy kaikki se mitä olet. Hyvinvointi perustuu itsensä hyväksymiseen. Jotkut kieltävät itseään ja aiheuttavat siten kärsimystä itselleen. Jotkut myös kääntyvät uskontojen puoleen jotta voisivat kieltää tiettyjä taipumuksia ja muita asioita itsestään; he valtuuttavat itsekieltäämyksensä jumalan auktoriteetilla ja uskottelevat itselleen kaikkea minkä avulla he voivat kieltää todellisen minänsä. Mutta he eivät ymmärrä että itseään ei voi paeta; se aina löytää sinut ja tuottaa kärsimystä sinulle itsellesi; kohtaa itsesi rohkeasti ja rehellisesti ja hyväksy itsesi. Ota faktat käteen ja elä maailmassa elämääsi.
He vievät elämän ilon ja antavat tilalle kuoleman kaipuun. Sanovat että asiat ovat paremmin kun kuolet, elämä on kärsimystä ja muuta. He elävät kovin mustavalkoisessa maailmassa. Sanovat että ilo on väliaikaista mutta kärsimys ikuista? Yhtäkaikki, elämässä kaikki asiat ovat väliaikaisia; ei ole pysyvää kärsimystä tai pysyvää iloa. On myönnettävä kaikki puolet; on hyväksyttävä elämä sellaisena kuin se tulee ja minkälainen se on. Muu on valhetta. Aasiassakin he myöntävät että on olemassa sekä hyvä että paha; ei ole vain pahaa, eikä ole vain hyvää vaan ne vuorottelevat; molemmille on aikansa. Tämän tiedostaminen auttaa jaksamaan huonoilla hetkillä ja nauttimaan täyteisemmin ilon hetkellä. Nautinto ja ilo on ehkä väliaikaista eikä pysyvää mutta niin on elämäkin. Pitäisikö hyljätä elämä vain koska se on väliaikaista? Pitäisikö ilosta ja nautinnosta ja onnesta kieltäytyä koska ne ovat vain väliaikaisia? Eikö elämästä tulisi nauttia? Tulisiko kieltäytyä elämästä?
Minunkin on hyvä muistaa että kaikki eivät ole niitä jotka seuraavat näiden uskontojen opetuksia äärimmäisyyksiin vaan ovat enemmän maallikko uskovaisia tai seuraajia jotka kuitenkin loppupeleissä uskovat itseensä eikä ota vakavasti näitä uskonoppineiden näkemyksiä ja tulkintoja ja opetuksia; tahdon välttää näitä ekstremetistejä omissa opeissani; en tahdo mitään äärimmäisyyttä. Tahdon opettaa tasapainoa ja harmoniaa. Hyväksyntää. Tahdon että äärimmäinen tulkinta voi johtaa vain normaaliin elämään jota ei voi ottaa vakavasti; iloa on oltava, tyytyväisyyttä on oltava ja tuskin ilolla ja tyytyväisyydellä pääsee vahingoittamaan itseään tai muita tai elämää ylipäätään. Tosin tästä päästään filosofisiin näkemyksiin. Vahingoita mahdollisimman vähän; älä tarkoituksella tapa mitään, jos siihen ei ole mitään vakavaa syytä. Älä saastuta. Älä roskaa. Älä tuhoa. Jos otat, niin myös anna. Siis kun otat luonnosta niin myös anna jotain takaisin, olen muistaakseni jo kirjoittanut tästä antamisesta ja ottamisesta.
Jos vapaaseen tahtoon kyetään vaikuttamaan ulkopuolelta, onko se silloin vapaa? Jos vapaaseen tahtoon kyetään vaikuttamaan niin onko se silloin vapaa? Jos sitä kyetään ohjailemaan niin onko se vapaa? Onko minulla vapaata tahtoa kun en luonnostani tahdo tehdä kaikkia asioita joita on mahdollista tehdä ja joita jotkut ihmisest tekevät? Mitä on vapaa tahto? Miten se määritellään? Onko vapaa tahto sitä että voi tehdä vapaasti asioita joita tahtoo tehdä? Miten ja miksi määritellä ne asiat joita ei tahdo tehdä? Onko vapaa tahto vapaasti tekemistä mitä tahtoo tehdä? Miten selitätte moraalin joka on ihmisessä? Moraali rajoittaa tekemistä ja vapaan tahdon toteutumista? Mikä määrittelee sen että mikä on vapaa tahto? Mikä määrittelee sen että mikä on vapaan tahdon tekemä päätös? Onko vapaa tahto vain mielipidekysymys? Filosofinen kysymys se ainakin on. Vapaa tahto on filosofinen käsite. Jos olisi vapaa tahto niin ihmisiä ei voitaisi hallita? Tarkoittaako vapaa tahto sitä että voi jättää tekemättä jonkin asian jonka tahtoisi tehdä? Mielestäni vapaa tahto on monimutkainen käsite ja moniulotteinen asia; ei ole vain yhdenkaltaisia ja yhtä näkökulmaa siihen että mikä on vapaata tahtoa ja mikä on tahdotonta tekemistä. Mutta onko mieli ja tahto täysin absoluuttisen vapaa? Jos mieltä voi ohjailla, onko se oikeasti vapaa?
Jos väitätte että uskontoa ei luotu hallitsemaan niin miten selitätte ne asiat uskonnoissa jotka sanovat ja määrittelevät miten tulee olla ja miten käyttäytyä ja miten uskoa ja miten ajatella?
Miten selitätte moraalin? Onko se raamatusta peräisin? Jos se on raamatusta peräisin niin miten selitätte raamattua lukemattoman henkilön moraalin, joka voi kaiken lisäksi yhtyä teihin? Onko moraali Jumalan antama ja ohjelmoima mieleen? Jos on, niin missä on vapaa tahto tässä asiassa? Uskontojen ongelma on siinä että ne antavat kiveen hakattuja vastauksia filosofisiin kysymyksiin jotta voisivat hallita heitä jotka uskovat heidän totuuksiin tai no ei ne totuuksia ole, vaan opetuksia. Nyt nukkumaan, ei jaksa pohtia tämän enempää näitä asioita.
Suomen Telluslainen