20.02.2019
On mietittävä vaihtoehtoisia arvoja ja syitä elämälle, ei vain sanoa että tuo ja tuo on huono ja hatara perusta jolle oman hyvinvointinsa rakentaisi. Tästä pääsemme varmaan taas siihen että kuinka sen tulisi olla sisäistä hyvinvointia edistävä onnellisuus ja tyytyväisyys. Tahdon ajatella että elämän tavoitteena tulisi olla tyytyväisyys koska se vaikuttaa realistisemmalta tavoitteelta kuin tuo ikuinen onnellisuus jonka kaikki tahtovat saavuttaa mutta jonka puolesta he eivät ole valmiita luopumaan mistään siitä mikä estää heitä saavuttamasta sitä. He eivät ole valmiita onneen. Mitkä ovat ne keinot joilla saavutettaisiin nämä asiat? Miten saavuttaa tyytyväisyys? Tulisi tietää mitä tahtoo elämältä ja tämän voi saavuttaa itsetutkiskelulla. Tulee tehdä mielekkäitä tekoja joista nauttii ja joista saa hyvän mielen. Tämän luulisi vaikuttavan positiivisesti mielentilaan ja hyvinvointiin. Itsensä tunteminen on avain asemassa; ei tule kuin kiinnittää huomiota siihen että mitä tekee ja mistä saa mitäkin oloja ja mielentiloja ja hyvää tunnetta. Onnistuminen johtaa tyytyväisyyteen ja siihen että itsetunto kehittyy ja itseluottamus kehittyy, jotka vuorostaan edistävät hyvinvointia ja tyydyttävät mieltä.
En ole uskossa koska en tahdo vastauksia. En pelkää epätietoutta ja kysymyksiä.
Elämä on minun Jumalani jota palvon. Elämä on Jumala.
Lasten kasvatus. Miten voisin kuvitella sen tapahtuvan? Olemalla itse esimerkki; jos tahtoo lastensa lukevan kirjoja, tulee heidän kanssaan lukea kirjoja; jos tahtoo lasten opiskelevan on opiskeltava heidän kanssaan. Nämä asiat tulisi tehdä siinä ala-asteella kun teini iässä he kapinoivat kovin ja vastustavat; tämä varmaan johtuu siitä oman identiteetin muodostamisesta ja oman tahdon löytämisestä; mitkä ovat hyviä asioita vaikka sen sivuvaikutukset voivat olla kauheita ja kestämättömiä. Antaa heidän tehdä omia valintoja ja päätöksiä. On ohjeistettava heitä jo pikkulapsena jotta he olisivat toivotunlaisia teini-iässä. Mutten tiedä tämän enempää asiasta eikä tule mitään sen kummempia ajatuksia. Voin vielä todeta että lasten kanssa tulisi tehdä yhdessä asioita ja että heidän tulisi tuntea itsensä rakastetuksi ja toivotuksi; tästä ei saa jäädä epävarmuutta. Tulee olla myös kärsivällinen ja lempeä, mutta myös ankara? Vai onko se välttämätöntä jos osaa oikein ohjata ja suunnata lasta oikeaan suuntaan? Jottei hän tekisi pahojaan ja huonoja valintoja ja kiukuttelisi kokoajan. Lapsi itkee saadakseen huomiota? En tiedä; täytyy lukea aiheesta enemmän jossain välissä; nyt on itse asiassa kirja saatavilla joka valottaa enemmän näitä asioita. Nimi taisi olla rakkaudesta filosofiaan. Siinä käsiteltiin lasten kasvatusta mutten ole vielä ehtinyt lukea sitä, ehkä parin päivän päästä voisin lukea sitä. Olen muuten lukenut myös Nietzschenin iloinen tiede- kirjaa tässä viime aikoina; olen havainnut että tämä vapaus kysymys on hänenkin mielessä pyörinyt mitä itsekkin olen pohtinut välillä. Onko se jokaisella filosofilla sitten mielessä? En tiedä, en ole mikään filosofian tuntija mutta luen filosofiasta. Olen vain tavallinen ihminen jolla on tavalliset vaatteet ja tavalliset ajatukset ja tavallinen elämä. En tahdo menestyä ja olla jokin suuri tunnettu julkisuuden henkilö; en kaipaa sellaista egoilua elämääni enään mitä joskus tahdoin. En ymmärrä enään miksi kukaan tahtoisi luopua yksityisyydestään ja omasta henkilökohtaisesta elämästä vain sen tähden että joku ihailisi ja fanittaisi, mutta se on jokaisen oma päätös mitä tekee. Itse tahdon rauhallisen elämän maaseudulla ilman sen suurempia häiriötekijöitä; pitää kanalaa, kasvimaata, muutamaa sikaa, perunamaata, mehiläispesää, kasvimaata, puutarhaa ja peltoa; siinä se se kelpaisi minulle ja tekisi minut onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Siellä saisi olla rauhassa maailmalta ja ihmisiltä; tietenkin perheen voisi perustaa myöskin. Mutta näiden kaikkien asioiden suhteen se huolenaihe ja este on raha jolla rahoittaa tämä elämä, elämäntyyli ja tapa jota tahtoisi elää. Velat tulisi maksaa pois jotenkin, mitä oikeastaan rasittaa mieltäni vaikken sitä tiedostakkaan. Tietenkin luonnonvarakeräilijänä ja pienviljelijänä voisi rahoittaa osittain elämäänsä mutta ei sillä rikkauksia tehdä mutta se riittää että saisin elää tuollaista elämää josta haaveilen; tämä on minun haaveeni ja ihanteeni elämisestä.
Minua ärsyttää suuresti se että mitään ei voi tehdä olematta jotain taka-ajatusta; miksei voisi tehdä tekemisen itsensä vuoksi? Kaikessa on jokin tavoite tai päämäärä mikä tulisi saavuttaa. Taka-ajatus vie mielekkyyden tekemisestä; tai näin ainakin minulla. Tahtoisin puhtain sydämmin tehdä jotain ilman taka-ajatusta; kuten kirjoittaa tätä kirjaa. Jos teen sitä; voin saavuttaa sitä. Saisin valtaa ja hallintaa muista ihmisistä; tämä on taka-ajatuksena, mutta se opetukseni ja ajatukseni, jossa opetan tai kirjoitan tai miksi sitä nyt haluaa ja tahtoo kutsua, opetan ettei saa olla seuraajia ja alamaisia eikä saa olla alamainen, puhuu sen puolesta etten tahdo johtaa tai olla alamainen vaan vapaa, joten en saa tai halua valtaa ja hallintaa sen suhteen kun opetuksiani noudatetaan oikein. Mitä tahdon sitten? Mitä tavoittelen tämän kirjoittamisella?
Yhteisön etu on yksilön etu koska yksilö on osa yhteisöä. Mutta yhteisön etu voi olla myös yksilölle haitallista ja taannuttaa yksilöä; estää häntä olemasta parhaimmillaan. Esimerkiksi jos yksilöllä olisi potentiaalia suurempaan kuin mitä yhteisöllä on tarjottavana ja että yhteisön edun mukaisesti hänen olisi tyydyttävä vähempään jotta se palvelisi yhteisön etua. Siis jos asetamme yhteisön edun yksilön edun yläpuolelle tai luokittelemme sen tärkeämmäksi kuin yksilön etu niin se on haitallista yksilölle ja siten myös muulle yhteisöllä koska se taannuttaisi yhteisöä; se että yksilön annettaisiin vapaasti toteuttaa itseään synnyttäisi lajin (yhteisön) sisäistä kilpailua, joka kehittäisi koko yhteisöä kun ihmiset eivät vain tyytyisi omaan osaansa ja kohtaloonsa koska he tahtovat myös olla parempia kuin muut; kaipa siitä kateudesta jotain hyötyä on yhteisölle. Heidän tulisi myös ymmärtää että kohtalo on omissa käsissä eikä Jumalan käsissä; Jumalaa ei kiinnosta mitä sinä teet ja miten teet kunhan otat kohtalon omiin käsiin etkä pyöri ympäröivän maailman ehdoilla. Mielestäni kohtalo on sitä kun menee ympäröivän ympäristön ja sen ehtojen mukaisesti ajattelematta tai vastustamatta sitä; tämän sitten uskovat kuittaavat Jumalan asettamana kohtalona ja Jumalan tahtona. Ajattelen tämän asian poliittisessa mielessä jossa ajatellaan yhteisön ja yksilön edun mukaista toimintaa. Tähän voisi soveltaa kristillistä logiikkaa, jokainen vastaa itse omista teoistaan eikä kukaan voi kantaa toisen taakkaa tai osaa. Tähän soveltuisi myös evoluutio-teorian toiminta, jossa opetetaan, että lajien sisällä käydään valtataistelua ja jatkuvaa kilpailua eri asioista; näinhän se on luonnossakin joten olisi vain luonnollista laittaa ihmiset ja ihmisten luomukset kilpailemaan keskenään ja että vain paras selviäisi. Luonnonlakeja. Tämä on vain yksi näkökulma asiaan eikä tämä ole absoluuttinen totuus asiasta; tämä on minun tämän hetkinen näkemykseni näistä asioista. Yhteenveto; tasa-arvo taannuuttaa yhtöisöä ja ihmistä. En tarkoita sitä että ihmiset olisivat eriarvoisia, siis sitä että joillain ihmisillä ei olisi mitään oikeuksia; en kannata sellaista, vaan sitä, että rahallisesti ja taloudellisesti ei saisi olla tasa-arvoa, siis sellaista, että toinen, joka tekee enemmän, ansaitsisi saman verran kuin henkilö, joka tekee vähemmän. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, mutta tulonsiirtoihin en usko. Ymmärrä sen, että on tärkeää pitää huolta heikoimmista jäsenistä ja autettava heitä silloin kun he eivät siihen itse pysty, mutta se, että heille annettaisiin suuria summia rahaa heidän tekemättä sen eteen mitään, se ei voi olla oikeudenmukaista heitä kohtaan, jotka tekevät rahan eteen jotain. Se ei olisi oikeudenmukaista. Minä olen köyhä eläkeläinen joka on mielisairaalassa hoidossa enkä toivo sen enempiä ainakaan tällä hetkellä; en ole ansainnut tämän enempää. Onhan täällä katto pään päällä ja ruokaa saadaan kuten myös vettä ja pesutilat ja muuta, on aika mukavat oltavat. Mutta saa nähdä miten käy kun jonain päivänä pääsen täältä pois. Miten sitten suu pannaan? Mutta nyt kun olen järjissäni tällä hetkellä, toivottavasti, niin ymmärrän tämän kuinka on oltava ymmärtäväinen ja suvaitsevainen myös rikkaita ja päättäjiä kohtaan; parhaansa he tekevät. Se ei ole oikeudenmukaista että otetaan heiltä pois jotka ovat sen ansainneet ja annetaan ne heille jotka eivät ole sen eteen mitään tehneet. Mutta on meidän avustettava vähävaraisia terveydenhuollossa, asumisessa, ruuassa ja muissa elämän asioissa; köyhille perheille; tai no kaikille lapsille tulisi tarjota harrastus mahdollisuudet valtion puolesta ettei ne jäisi vain rikkaiden ja hyvä tuloisten luksukseksi ja eduksi. Tämä kaventaisi kuilua hyvin toimeentulevien ja köyhempien välillä; tosin tämä kuilu tulee pysymään sillä kaikki rikkaat ja hyvin toimeen tulovat eivät tahdo että heidän lapsensa eläisivät rahvaan parissa. Tosin Suomessa tilanne ei varmaan ole kehittynyt sellaiseksi vielä. Toisaalta selviytyminen vaikeista olosuhteista kasvattaa henkilön valmiuksia ja tahtoa tavoitella jotain parempaa, jotain enempää. Tahtoo saavuttaa jotain suurta elämässä tai edes tarjota parempi elämä omille jälkeläisille; köyhyys opettaa. Onko suurempaa halua kuin menestyä ja elää korkeampi tasoista elämää kun ponnistaa köyhyydestä? Osaavatko he arvostaa saavutuksiaan enemmän? Ovatko he kiitollisempia kuin ne jotka ovat saaneet kaiken tekemättä mitään? Jos annamme helposti kaiken kaikille niin me köyhdytämme koko kansan henkistä kapasiteettia koska heidän ei tarvitsisi tehdä mitään minkään eteen vaan he voisivat vain nauttia ja olla tekemättä mitään. Näin tehdessämme me taannuttaisimme kansan henkistä kapasiteettia (en keksi muuta sanaa nyt tähän) Ihmiset taantuisivat. Ihmiset tahtovat olla vain mukavasti ja nauttia elämästä, missä ei ole mitään väärää, mutta se on haitallista yhteisölle ja koko ihmiskunnalle sekä se mukava eläminen ei olisi mahdollista sillä kukaan ei huolehtisi mistään ja mukavana olemisen edellytykset lakkaisivat olemasta ja silloin olisi vain kovaa työtä ja kärsimystä; meidän tulee arvostaa tätä kaikkea mitä on olemassa; meidän tulee olla kiitollisia siitä että mitä kaikkea me saamme kokea ja mistä kaikesta saamme nauttia. Tekeminen mahdollistaa hyvinvoinnin ja varmistaa mukavuuden vaikka se hetkellisesti voisi olla vaivaalloista.
Miettikää mitä kaikkea raamattu, koraani ja juutalaisten pyhät kirjat ovat mahdollistaneet? Miettikää näitä kaikkia historian asioita sekä nykypäivän asioita joihin nämä kirjat ovat mahdollistaneet? Terrorismi, noitavainot, uskonpuhdistukset, teloitukset, suvaitsemattomuus ja ymmärtämättömyys ja monet muut asiat joita perustellaan näillä kirjoilla.
Miten olen voinut olla niin ymmärtämätön ihminen? Miten olen voinut olla niin julma ja syyllistyä niin pahoihin asioihin joihin olen syyllistynyt? Miten minä, hyvä ihminen, olen syyllistynyt sellaisiin asioihin joihin olen syyllistynyt ja joita en tohdi edes ääneen ilmaista asioista täysin niiden omilla nimillä? Asioihin joita ilmaisen vain kiertoilmaisuilla? Koko menneisyyteni, kaikki ne asiat joita olen tehnyt, miksi olen tehnyt ne? Mikä on ajanut minut tekemään niitä asioita? Olen tehnyt mitä haluan ja mitä päähän pälkähtää ilman minkäänasteista järkeä? Miksi? Miksi olen tehnyt näitä asioita? Suuri on katumukseni ja häpeäni. En voi ymmärtää näitä asioita. Olenko kärsinyt niin paljon vai mikä minua on ajanut tekemään näitä asioita? En voi kuin esittää kysymyksen miksi? johon en tule koskaan saamaan järkevää vastausta; ainoa järkevä vastaus on se että olen ollut niin sekaisin koska olen ollut sairas enkä ole saanut hoitoa sairauteeni. Niin järjetön on menneisyyteni ettei sitä kykene ihminen ymmärtämään. En minä ainakaan. En ole myöskään ymmärtänyt sitä että niin isäni kuin äitinikin ovat olleet sairaita ja liian nuoria kun he saivat minut. Heillä oli kovin kovia riitoja joiden aikana pelkäsin hyvin paljon ja sain niiden seurauksena traumoja joista kärsin edelleen enemmän tai vähemmän. Näiden lisäksi myös saamani kasvatus sai minusta traumatisoidun ja alistuneen lapsen ja aikuisen aikaiseksi. Tunnevammaisen ja epävarman ja itseensä luottamattoman ihmisen. Vasta nyt vanhemmalla iällä, tai no, kolmenkympin paikkeilla, olen alkanut vasta käsittelemään näitä asioita ja olen oppinut tuntemaan itseäni ja tiedostamaan sitä, että mitkä asiat johtuvat mistäkin; minkä takia olen sellainen ihminen kuin olen? Pienemmät sisarukseni tuskin muistavat näitä asioita, tai ei ainakaan halua muistaa näitä asioita; niin kauheita asioita ne ovat olleet mitä on tapahtunut; he ehkä ovat selvinneet niistä mutta minä en. Tai no en silloin mutta pikkuhiljaa alan selviytymään näistä asioista.
Suomen Telluslainen