02.02.2019
Miksi käyttäisin nykyistä hetkeä menneisyyden kaiveluun? Kaivelenko sieltä kultaa ja timantteja vaiko ruostetta ja kuparia? On myönnettävä että mennyttä tulee muistella välillä jotta ottaisi siitä opiksi ja jotta voisi niistä muistoista nauttia, mutta sitten kun menneisyys piinaa kovin ja tuo kipeitä muistoja mieleen niin silloin sitä aina miettii että miksi näitä asioita pitäisi miettiä, mikä on niiden tarkoitus?
Ulkona sataa lunta ja ihastelen sitä nyt.
Potilas toverillani sairaalalla on epärealistisia kuvitelmia naisista ja pitää ilmeisesti enemmistöä naisista rumina; hän vertaa niitä huippumalleihin. On myös mietittävä sitä että millä kannuksilla hän on liikkeella? Ylipainoinen isomahainen siimakätinen kebabin syöjä; kuvitteleeko hän saavansa niin jotain superkauniita naisia; en itse edes osaisi määritellä superkaunista naista tai sitä minkälainen hän olisi. Mitä on kauneus? En tiedä. Joskus lapsena, tai no teininä, se oli naisen muodot ja fyysiset avut joihin kiinnitti huomiota, mutta nykyisin en tiedä mikä olisi se kauneus ja viehättävyys? Mitä tahtoisin naiselta? En tiedä. Sen tiedän etten tahdo mitään lapsellista kiukuttelijaa; fyysisillä avuilla ja muodoilla ei ole niin merkitystä kunhan ei ole kovin ylipainoinen, sen verran pinnallinen minäkin olen; en näe ylipainoa kovin viehättävänä sekä se on jonkinlainen osoitus siitä ettei kunnioita itseään tai on jotenkin surullinen ja on pakkosyöntiä. Toisaalta en tahdo liian laihaakaan naista, sekin on epätervettä, terveys voisi olla kiinnostava piirre naisessa; normaalimitoissa olevan nainen. Mukava, rento, viisas, EI saa tupakoida eikä käyttää alkoholia eikä muita päihteitä; tämä ja nämä asiat viittaavat epäterveelliseen elämäntapaan ja itsekunniotuksen tai oman elämänsä väheksymiseen; ei välitä omasta elämästä. Naisen tulisi olla myös vastuuntuntoinen ja tasapainoinen. Huomasin että en enään kaipaa niin sitä fyysistä täydellisyyttä vaan keskityn enemmän henkiseen puoleen, mutten kuitenkaan vaadi täydellisyyttä myöskään henkisellä puolella. Mutta on mietittävä millä kannuksilla minä voisin odottaa ja vaatia näitä asioita vastakkaiselta sukupuolelta jonka kanssa tahtoisin lisääntyä? Mitkä ovat minun avuni tässä asiassa? Millä tavoin olisin ansainnut naisen jolla olisi nämä ominaisuudet? Kaikki tulee ansaita jotenkin. No, eletään ja toteutetaan itseään ja katsotaan mihin se johtaa.
Mielestäni huippumallit eivät edes ole kauniita naisia; en ymmärrä mikä ihmisissä saa heidät kiinnostumaan joistain ihmisistä ja ajattelemaan että he ovat kauniimpia kuin muut ihmiset; en itse ymmärrä tai tajua tätä. Tosin en ole nähnyt heitä kuin kuvista; varmaan ovat ihan kauniita ja pysäyttäviä naisia todellisuudessa mutten menisi sanomaan että he olisivat sen kauniimpia kuin meidänkin sairaanhoitajat täällä osastolla tai sairaalassa; ei tee sen kummempaa vaikutusta. Älkää ymmärtäkö väärin: olen vaikuttunut myös näistä meidän hoitajistakin. Mutta vain osasta, en kaikista; enemmän siitä oman ikähaarukan hoitajista.
Kauneus ja nuoruus on väliaikaista joten ei kannata hankkia puolisoa vain ulkonäön perusteella vaan enemmänkin sisäisin perustein; ulkoinen kauneus on väliaikaista; sisäinen taas pysyvämpää ja se kehittyy kokoajan, ulkoinen rapistuu, mutta on heitäkin jotka paranevat iän myötä, mutta hekin lopussa menettävät hohtonsa. On tässä myös se että mihin suuntaan se sisäinen kauneus kehittyy? Uskoisin että siihen voi vaikuttaa olemalla hyvä puoliso ja ruokkimalla sitä henkistä hyvinvointia ja tyytyväisyyttä jonka puolesta sisäinen hyvinvointi kehittyy suotuisaan suuntaan ja siten puoliso ei katkeroidu teille ja aiheuta kärsimystä teille koska hän ei kärsi joten hän voi hyvin ja kohtelee teitä hyvin ja hän voi olla tyytyväinen ja onnellinen teille hyvästä elämästään. Kohtelulla me vaikutamme siihen minkälaiseksi ihmiseksi hän kehittyy, tuleeko hänestä kärttyisä ja katkera vaiko iloinen ja onnellinen, tai vähintään tyytyväinen; onni on kovin epävarmaa. Ruoki hänen hyvää sutta, älä pahaa. Sitä niität, mitä kylvät.
Toivoisin lisääntyväni joskus jotta voisin antaa tämä kirjan hänelle mitä kirjoitan tällä hetkellä; sukukirjana, joka on kirjoitettu kaikille tuleville Kelontekemille.
Mikään ei ole niin terapeuttista kuin luopua internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Se on Vapautta; puhdasta vapautta!
Jumala tietää oletteko te puhtain sydämmin teoissanne vai onko teillä taka-ajatuksia taustalla jonka perusteella te toimitte. Ette voi kätkeä sitä Jumalalta; Hän tietää. Tarvitseeko tätä tarkemmin sanoa tai perustella jotenkin? En osaa perustella tämän tarkemmin mutta uskon tällä tavalla; Hänelle kaikki on selvää ja kaiken Hän tietää. Hän ei ole tehnyt tahtoaan tiedettäväksi ihmisille, tai ainakin se sana olisi ja on ihmisen oman toiminnan seurauksena turmeltunut ja saanut maallisia asioita osakseen. Ihminen on itse kirjoittanut nämä pyhät kirjat joita nykyään on tarjolla; niissä on ihmisen totuus, ei Jumalan Totuus, sitä me emme varmaan koskaan saa johdatukseksi; tai no elämä on tämä johdatus; ei kirja joka kertoo elämästä vaan elämä itse on se johdatus ja totuus elämästä joka on elettävä jotta oppii tuntemaan Jumalansa tahdon.
Suomen Telluslainen