30.01.2019
Olen antanut anteeksi itselleni ja muille ihmisille sen raamatun kohdan perusteella jossa todetaan että ihmisille tulee antaa anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Minä en ole tiennyt mitä minä teen; olen vain tehnyt. Ja kaikki, jotka ovat tehneet vääryyttä minulle, ovat tehneet ne sen perusteella, että he eivät ole tienneet mitä he tekevät minulle tai muille. Kestän myös vaikeat ajat sillä Buddhan opetuksella että kaikki on vain väliaikaista; tämä on buddhalainen oppi. Ja se etten kosta kenellekkään sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Sekä jätän rankaisemisen Jumalan käsiin. Ei ole minun tehtäväni tuomita ja rangaista vaan se on Jumalan tehtävä. Nämä opit ovat raamatun mutta myös koraanin mukaisia.
Jokainen elämä on arvokas ja ainutlaatuinen; se on ainakin ainutkertaisessa muodossaan tällä hetkellä joka ei tapahdu uudelleen tai en tiedä sitten kun kuitenkin on ikuisuus. On myös se henkinen puoli ja se kertoo että ihminen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva jonka perusteella me olemme silleensä arvokkaita eliöitä ja eläimiä ja ihmisiä; kaikki ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita itsessään. Ja meille opetetaan nykyisin että Jumala rakastaa meitä kaikkia. Elämä on ainutlaatuista ja arvokasta; suoraan sanottuna elinehto. Myös maailma on tärkeä ja arvokas ja elinehto; ilman maailmaa, ei olisi elämää, joka tapahtuu tässä maailmassa. Tämä maailma, jota koemme, on portti toiseen todellisuuteen tai sitten juuri tähän todellisuuteen. Biologiassa ja tieteessä me uskomme siihen että materia on ikuista; tai siis ainakin minä uskon, että tämä maailma, jossa elämä tapahtuu, on ikuista. Mutta elämä, joka tapahtuu täällä, on väliaikaista; en tiedä miten tieteissä käsitetään asiat, varmaan paremmin mutta minä tahdon uskoa näin tässä asiassa; olisi kovin toivotonta jos kaikki tämä olisi väliaikaista ja että kaikki sortuisi ja tuhoutuisi aikanaan eikä siten olisi mitään merkitystä sen suhteen että mitä teemme ja miten elämme ja muuta tällaista; millään ei olisi merkitystä; ainakaan pidempikestoista merkitystä, voisikö elämämme olla merkityksellistä jos elämä olisi väliaikaista? Miten olisi silloin kannattavaa elää? Mikä olisi perimmäinen syy ja merkitys elämälle silloin? Olisimme ainakin täysin vapaita tekemään mitä vain tahdomme ilman mitään moraalista rajoitetta; tulisiko silloin merkityksen syyksi ihmiskunta joka jatkaa meidänkin jälkeemme? Mutta toisaalta, jos elämä ja maailma tuhoutuu, niin ihmiskuntakin on merkityksetön, sillä ei ole mitään merkitystä sen suhteen, että mitä tekisimme elämän säilymiseksi ja ihmiskunnan selviytymisen puolesta, sillä sekin olisi tuomittu tuhoutumaan koska maailmankaikkeus tuhoutuu lopulta; itse uskon, että tämä materia mistä maailmankaikkeus koostuu; on ikuista ja ääretöntä, joten ihmiskunnalla on toivoa jos vain saamme kehitettyä avaruusmatkailua pideämmälle ja tähän tarkoitukseen meidän tulisi säästää luonnonvarojamme, ei siihen mihin ne nykyään uhrataan, eli harvojen ihmisten taloudelliselle menestymiselle, jotta he voivat kokea itsensä tärkeiksi ja rikkaiksi ihmisiksi. Tälle alttarille minä en ihmiskunnan tulevaisuutta haaskaisi tai uhraisi. Me uhraamme myös tällä hetkellä talouskasvun alttarille luonnonvaroja jotta saisimme enemmän rahaa ja rikkauksia. Raha on lähinnä este ja hidaste teknologiselle kehitykselle. Meillä tulisi olla yhteinen päämäärä koko ihmiskunnalla tai ainakin meillä länsimaalaisilla kun me elämme jo oikeastaan konsensuksessa asioistamme toisten länsimaalaisten kanssa ja meillä on samoja tapoja ja uskomuksia ja yhtenäinen kulttuuri; kiitos tästä kuuluu kristinuskolle, joka aikoinaan sorrolla ja vääryydellä alisti ihmiskunnan, mutta se on ollut tarpeen, jotta riitelevät naapurukset saataisiin toimimaan yhdessä; Suomessakin on ollut hyvin monia eri tapoja ja heimoja jotka ovat tulleet toimeen keskenään jotenkin; emme voi tietää minkälaista elämä olisi jos kristinusko ei olisi tehnyt näitä asioita euroopassa ja muualla; se on yhdistänyt kansoja ja eri heimoja kansojen sisällä, mutta olisiko asiat kehittyneet miten, jos me olisimme eläneet ilman kristinuskoa: olisiko kansamme niin yhtenäisiä nykyään mitä he ovat nykyään; sen me tiedämme, että kristinusko hidasti ihmiskunnan kehitystä kun he ottivat vallan ja sortivat kansat ja tappoivat ja polttivat rovioilla toisinajattelijat ja tiedemiehet, jotka pyrkivät selittämään maailmaa siten miten se on kehittynyt ja minkälaisena se ilmenee. On ollut ihmisiä antiikin kreikassa jotka uskoivat johonkin evoluutioteoriaa muistuttavaa elämän muodostumista ja elämän kehitystä. On myös ollut henkilöitä, joiden mielestä he uskoivat, että jokainen tähti on samanlainen aurinko kuin meidän aurinkomme ja että näitä olisi ääretön määrä; tämä oli muistaakseni joskus 1300- luvulla tai 1600- luvulla. Voimme vain kuvitella minkälainen maaillmamme tänä päivänä olisi jos ei olisi tapahtunut näitä asioita joita on tapahtunut. Meidän ruumiimme on muodostunut kaikista näistä hiukkasista ja ravinteista joita maailmasta löytyy; se on vain tällä hetkellä tässä muodossa jossa me olemme tällä hetkellä. Sitten kun kuolemme se palaa elonkehään ravitsemaan muita eliöitä ja toteuttaa viimeisen palveluksensa ja kiitoksen elämälle; se on ikään kuin kiitos; sielumme on sitten tässä vaiheessaa jossain muualla, jos meillä siis on sellainen, uskokoon kukin miten tahtoo, minä en sano miten sinun tulisi ajatella tai uskoa; se on sinun oma henkilökohtainen asiasi.
Unelmat kantavat huomiseen. Tavoitteet laittavat toimimaan ja tekemään.
Se, että kaikki on väliaikaista, kertoo myös sen kuinka jokainen hetki on ainutlaatuinen ja pyhä ja arvokas, joka on elettävä ja koettava täyteisesti; on otettava elämä vastaan sellaisena kuin se on ja minkälaisena se ilmenee ja mennä sen tilanteen ehdoilla; elämän ehdoilla. Tulee kokea elämää. Elämästä tulee nauttia ja surra; kaikki se on elämää; se luo täydellisen elämän; hyväksyy sen ilot ja surut; kunhan mitään ei patoa liioin, tämä ei tarkoita sitä että raivoaa pienistäkin asioista ja antaa ihmisten kuulla kunniansa; tämäkin voi tosin joskus olla paikallaan mutta jatkuva kiukuttelu ja valitus ei ole mielekästä kenenkään kanssa; ei saa keskittyä vain yhteen asiaan ja jäädä jumittamaan sitä vaan on eläydyttävä ja edettävä elämässä; elämä olisi kovin yksipuoleista jos se olisi vain iloista ja onnellista; sillä tuskin saavutettaisiin mitään suurta ja muuta; vapaaehtoinen kärsiminen jalostaa; tarkoitan nyt jotain liikuntaa ja muuta tällaista. Elämää ei luotu tai syntynyt vain että me kärsisimme. Elämä on ainutlaatuinen kokemus joka on koettava siten miten se vastaan tulee. Kärsimyksen ei kuitenkaan tule täyttää koko elämää eikä elämän tarkoitus ole kärsiä vaan elää ja nauttia ja iloita ja surra; elää elämää sellaisena kuin se tulee, se kaikki kuuluu elämään. Me emme saa elettyä elämää takaisin joten varmista että elät hyvin tehden hyviä tekoja ja kokea hyviä elämyksiä jotta tulevaisuudessa muistelet pääasiassa onnellisia ja hyviä muistoja ilman kärsimystä ja katumusta tekemisistäsi. Kärsimyksestä ei saisi tulla elämän syytä ja tarkoitusta vaan vain että se olisi hetkellistä ja lyhyt kestoista; minä en tahdo ihmisten keskittyvän vain kärsimykseen vaan elämään, mutta minä en olekkaan mikään profeetta tai muu senkaltainen ylimaallinen olento, joka määräisi miten ollaan ja mihin uskotaan vaan minä olen ihminen ja opetan ihmistä, lähinnä itseäni siitä, että mikä on elämää ja mikä on mitäkin; mitä minä en oikeastaan tiedä joten en oikeastaan voi opettaa mitään koska en tiedä mitä opetan, jos siis ylipäätään opetan mitään. Tämä on lähinnä ajatusleikkiä.
Aloitin tänään kuntoutuskoti loman ja olen nyt kuntoutuskodissa missä kirjoitan tätä päiväkirjaa tällä hetkellä; olen havainnut että olen epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan; esimerkiksi ajattelen että naisilla on se seksuaalinen taka-ajatus kaikissa asioissa jos he nauravat tai muuta, mutta olen oppimassa siitä eroon; ehkä olen vain itse niin seksuaalinen että odotan muiden olevan samanlaisia.
Suomen Telluslainen