19.01.2019
Olen pohtinut viimepäivinä lukion keskeyttämistä; palveleeko se minua vai ei? Mihin tarvitsen sitä opetusta? Näiden asioiden johdosta olen myös pohtinut sitä että mitä tahdon elämältäni? Ja sitä että onko nyt kuntoutuessa ajankohtaista myös suoriutua koulusta vai tulisiko keskittyä enemmän kuntoutumiseen ja siihen mitä tällä laitoksella on minulle tarjota ja käydä koulua sitten kun pääsen täältä pois jotta olisi tekemistä sielläkin. En usko että minusta mitään professoria tai tohtoria tulee kouluttautumisen johdosta, mutta eihän sitä ole pakko menestyä ja tulla joksikin vaan tulee tehdä sitä mitä tykkää ja sitä mikä tuottaa hyvinvointia. Sitä mikä tuottaa hyvinvointia itselleen; ei kannata toteuttaa vain ja ainoastaan muiden odotuksia, mutta vastuuta on otettava. Elämä on kuin sirkusta; kokoajan jotain ja mikään ei ole pysyvää. Kaikki on muuttuvaa ja väliaikaita, kuten suuri opettajamme sanoi ja opetti. Eletään hänen oppiensa mukaan. Meidän tulee myös luottaa muihin ihmisiin ja uskoa että he tekevät parhaansa paremman maailman puolesta, joten meidän ei tarvitse huolehtia siitä, mutta elämme silti niin, että me emme ainakaan tuota vahinkoa ja tuhoa maapallon elämää omalta osaltamme omalla elämällämme, vaan elämme harmoniassa ja tasapainossa luonnon kanssa; osana luontoa. Otamme jotain, mutta annamme myös takaisin jotain. Eräänlaista uhraamista elämälle. Ja tasapainon luomista.
Tämä meidän oma elämämme on meidän tiemme. Meidän oma elämämme on meidän totuutemme; totuus meistä itsestämme; tätä me vartioimme tarkoin ja paljastamme sen vain lähimmillemme; he tietävät keitä me olemme, ja hekin vain sen, minkä me paljastamme heille. Parhaiten tunnemme itse itsemme. Elämä on tie, joka on käytävä itse, muttei sitä ole pakko käydä yksin. Ihmisiä on mukana matkan varrella ja ohjaa meidän elämäämme tai vaikuttavat meidän elämäämme ja me saamme heistä muistoja meidän elämäämme; hyviä tai pahoja, sillä ei niin ole merkitystä, opetuksia ne ovat yhtälailla olleet. Me olemme tie, totuus ja elämä. Elämä on tiemme ja totuutemme ja me olemme tämä elämä. Meidän on tutustuttava itseemme jotta tiedämme keitä olemme, mikä on totuutemme ja mikä on tiemme, tiemme vie meitä jonnekkin, on jokin määränpää johon päädymme tavalla tai toisella; voimme vaikuttaa siihen jotenkin, kunhan vapaudumme elämänpyörästä ja otamme kohtalomme omiin käsiimme, meidän tietoiseen valintaamme, tietoiseen tekemiseen. Jos ei ole oman elämänsä herra ja hallitse itseään, ajelehtii vain paikasta toiseen ilman mitään määränpäätä tahdottomana olentona joka on viettiensä ja halujensa ja himojensa vallassa; mutta se sallittakoon heille jotka eivät ole valmiita astumaan tielleen olemaan itsensä herra, oman elämänsä herra. Tämä tie ei ole kaikille; se ei ole kaikkia varten. Vain vahvimmat ja viisaimmat päätyvät tälle tielle. En tiedä onko minusta itsestäni edes tälle tielle. Sen tiedän etten tahdo olla mikään suuri julkisuuden henkilö ja keulakuva ja ihanne joillekkin ihmisille; se toisi velvollisuuksia ja vastuuta, joita tahdon vain itseltäni; tahdon vastata vain itsestäni; olla vastuussa vain itsestäni ja omasta elämästäni. En tahdo olla jokin suuri johtaja joka johtaa kansaa, siihen on omat miehensä, jotka tahtovat sellaista elämää. Tai naisensa jotka tahtovat sellaista elämää. Kuunnelkaa omatuntoanne ja eläkää niin ettette joutuisi katumaan turhia. Tämä on ohjeeni poliitikoille; älkää antako rahan ja vallan sumentaa järkeänne tai viisauttanne ja kuunnelkaa omatuntoanne ja olkaa rehellisiä ja inhimillisiä ihmisiä, muuta en osaa neuvoa teille, mutta enpä minä ole teille vastuussa mistään, en nyt, enkä koskaan. Jos hakeuduttu vastuu tehtäviin, teillä tulee olla vastuuntuntoa ja inhimillisyyttä, tässä asemassa te ette voi elää vain itsellenne, te olette itse tehneet valinnan siihen, että te tahdotte vastuulliseen asemaan vallankahvassa. Te olette tehneet tietoisen valinnan elävänne muille ihmisille, joten käyttäytykää sen mukaisesti. Te teitte valinnan ja te tulette elämään seuraamusten kanssa ja sen tuomien vastuiden kanssa. Mutta eivät he usko, eivät he kuuntele muita ihmisiä tai ota muita ihmisiä huomioon omassa vallanhimossaan; ainoa joka merkitsee heille jotain, on he itse ja heidän itsensä saama hyöty tästä asiasta. Minäpä olen vapaa, itsenäinen ja riippumaton tai ainakin mahdollisimman lähellä sitä ja ainon käyttää hyödyksi tämän yhteiskunnan mahdollistamia asioita ja kouluttaa itseni mahdollisimman riippumattomaksi ja itsenäiseksi ja vapaaksi tästä yhteiskunnasta ja valtio vallasta. Se on minun valintani, minun päätökseni ja minä elän sen tuomien mahdollisuuksien ja velvollisuuksien kanssa. Se on minun valintani. Toivon vain että saisin rahaa ostaa omakotitalon maaseudulta, mieluiten metsän keskeltä vapaana kaupunkiyhteisöistä ja niiden vaikutusvallasta mahdollisimman vapaana kaikesta tästä mitä nykyinen sivilisaatiolla on tarjottavana ja vaadittavana. Perunamaa, mansikkapelto, marjapensaita, mehiläispesiä, metsää jossa metsämarjoja ja muita kasveja, hylättyä peltoa, kanoja, sikoja, koira tai pari, nainen ja lapsia, joita kasvattaa ja kouluttaa itsenäisiksi oman elämänsä herroiksi ja naisiksi, joilla olisi hyvä moraali ja empatiakykyä muita ihmisiä kohtaan, jotka tarvittaessa pystyvät elämään luonnonanneilla. Mutta tämä on pitkän tien loppupää; keskitytään nyt olemaan täällä missä olen, eli mielisairaalassa ja eletään sen ehdoilla ja käytetään hyödyksi sen tarjoamia mahdollisuuksia, joiden tarkoitus on parantaa meitä itseämme ja siten parantaa myös meidän elämänlaatuamme jotta voisimme mahdollisimman hyvin. Tämä on se tavoite ja näiden tavoitteiden takia meidän olemista rajoitetaan, jottemme tekisi itsellemme mitään pahaa ja vahingollista. Mielestäni ihmisoikeuksia tulisi voida rajoittaa joissain tilanteissa. Niissä tilanteissa joissa nykyinen laki mahdollistaa olemisen rajoittamista; en usko että niitä on pahat mielessä säädetty vaan niissä on aito huoli ja rajaavan rakkauden tuomia rajoitteita ihmisille, jottei itse eikä kukaan muu saa vahinkoa aikaiseksi.
Suurin saavutus, jonka ihminen voi saavuttaa, on saada jälkikasvua. Se on se ihanne ja tavoite joka on saavutettava jossain välissä elämää. Mielestäni raha ja yhteiskunnallinen asema ei ole niin tärkeää kuin jatkaa omaa sukua ja ottaa vastuuta lapsistaan ja kasvattaa heitä. Minusta ei tule yhteiskunnallisesti mitenkään merkittävää ihmistä mutta lapsistani voi tulla. Minulle riittää jälkikasvun saaminen ja kasvattaminen. En tule hommaamaan lapsilleni mitään pelikoneita tai tietokoneita, vaan he saavat kasvaa ilman näitä alistavia ja kehitystä estäviä kapistuksia. Näkeehän sen näistä pelien pelaajista minkälaista touhua se on. Istuvat ja katsovat näyttöä kokoajan ja jatkuvasti; missä välissä he ehtivät ajatella omaa itseään ja omaa elämäänsä kun he täyttävät joka hetken johonkin viihteeseen joka ei ole mitenkään kehittävää vaan päinvastoin; alistavaa ja degeneratin; ohjaa kehitystä alaspäin kohti kykenemätöntä ihmistä joka ei ole kykenevä mihinkään. järkevään. Sen sijaan kodistani löytyy kirjoja ja metsä ja kasvimaa ja autoja ja muita asioita joilla pyrin kehittämään lapsiani ja itseäni.´Yhteiskunta on maailmallisia, katoavia asioita, jälkipolvet elävät meidänkin jälkeen, no on se yhteiskuntakin meidän jälkeemme, mutta sitä ei ole ilman jälkikasvua; kuka silloin muistaa että hän oli tuota ja tuota; lapsillenne olette sentään tärkeitä ja korvaamattomia ihmisiä joita muut eivät voi korvata; yhteiskunnalle te ette merkitse mitään ja teidät voidaan korvata jollain toisella, perheellenne ette ole tällainen kertakäyttöihmisiä, vaan ainoita ja ainutlaatuisia. On tietenkin tehtävä jotain työtä jotta voisi elättää perheensä, ja siten osallistua yhteiskuntaan jotenkin, koska se on olemassa, niin meidän tulee hyödyntää sen olemassa oloa, mutta näin tehdessämme me tuemme sen olemassa oloa. Eli meidän tulee pyrkiä muuttamaan sitä jotenkin elämällä toisella tavalla; meidän tulee kääntää asetelma niin, että yhteiskunta on meitä varten, eikä me yhteiskuntaa varten, tai no, tämäkin on molemminpuolista elämää; molempien on hyödyttävä toisistaan, eikä olla niin ehdoton että ei osallistu mitenkään muiden ihmisten elämään ja yhteiskuntaan. Meidän tulee olla se muutos yhteiskunnassa minkälaiseksi me tahdomme sen muuttuvan. Rauhanomainen muutos tapahtuu yhteiskunnan sisältä käsin ja näin sen tulisi tapahtua. Ei väkivalloin ja asein; se tie vie kadotukseen ja sortoon; ei saa sortaa ketään, kenenkään ihmisoikeuksia ei saisi polkea tai kieltää. Ihmisiä tulee auttaa eikä tuhota heitä. He tarvitsevat apua selviytyäkseen. Mutta tämä tällä kertaa, jatkan myöhemmin jos tulee jotain ajatuksia asioiden suhteen.
Suomen Telluslainen