7.12.2018
Jos kerran kaikki tapahtuu jumalanne tahdosta, niin missä on vapaa tahto? Ja jos ihmisellä on vapaa tahto, niin miten kaikki tapahtuu jumalan tahdosta? Ja jos tapahtuu jumalanne tahto, niin miksi katua mitään, koska se on vain jumalanne tahto? Jos jumalanne on kaikkitietävä, niin hän tiesi, että mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Hän siis tiesi, että luodessaan hyvän ja pahan tiedonpuuta, hän tiesi sitä luodessaan, että eeva söisi sen hedelmän, ja silti hän teki sen puun, hän mahdollisti eevan ja aatamin lankeamisen ja tiesi niin käyvän, ja sitten hän leikki tietämätöntä ja suuttui aatamille ja eevalle siitä ja karkoitti heidät pois eedenistä.
Jos kaikki tapahtuu jumalanne tahdosta, niin mitä kaikkea hän sallii tapahtuvan, minkälaisen tämä asia tekee jumalastanne?
Meidän uskossamme maailma on tulevaisuudessa tämä Eedenin puutarhan kaltainen paikka, josta raamatussa ja muissa uskonnoissa puhutaan; meille se on tavoite jota kohti me teemme työtä, eikä jokin menetetty paratiisi, jonka menetimme, koska niiden uskontojen mukaan olemme niin pahoja. Mielestäni nämä uskonnot tekevät ihmisistä pahoja. Me uskomme siihen, että ihmisellä on mahdollisuus kumpaan vain. Hyvään tai pahaan. Se voittaa jota ruokkii. Tästä mekanimsista en tiedä. Jotkut kyllä tuntuvat syntyvän pahoina, ja jotkut tulevat pahoiksi elämän kokemuksien myötä. Mistä tämä johtuu? Jotkut hyväksikkin koetut ihmiset voivat sortua pahoihin tekoihin. Mistä tämä kertoo ja mistä tämä johtuu? Uskovaiset varmaan vetoaisivat johonkin ihmisen perimmäiseen syntiseen, pahaan, luonteeseen, joka on synnynnäistä heidän mukaansa. Me emme usko siihen, me uskomme ennemmin siihen, että tämä on reaktio pahojen ihmisten toimintaan. Heikot ihmiset päätyvät pahoihin tekoihin? He eivät yksinkertaisesti enään pysty reagoimaan muulla tavalla ympärillään tapahtuvaan pahuuteen, jota heitä kohtaan harjoitetaan, joten onko se pahuutta kun taistelee pahuutta vastaan? Kuvitellaan, että saatana olisi todellinen olento, niin olisiko pahuutta tuhota hänet, kun se veisi kaiken pahuuden maailmasta pois? Tahdommeko todella maailman, jossa ei olisi ollenkaan pahuutta? Minä en. En näkisi mitään syytä olla olemassa. Mitä me silloin vastustaisimme? Minkä puolesta taistelisimme? Me olemme riippuvaisia pahuudesta; me olemme pahuus? Olisiko elämässä merkitystä, jos ei olisi pahuutta? Tai ehkä elämme niin pahoja aikoja, että pahuus tuntuu olevan osa elämäämme. Osaammeko todella erottaa mikä on hyvää ja mikä on pahaa? Voiko pahan tekeminen olla hyvyyttä? Olisiko se silloin pahuutta vaiko hyvyyttä? Riippuuko se kokijasta ja riippuuko se tilanteesta jossa sitä tekoa käytetään, joka luokiteltaisiin toisessa tilanteessa pahaksi teoksi, mutta olisi toisessa tilanteessa luokiteltu hyväksi teoksi? Minkälainen tälläinen maailma olisi? Mitä sieltä puuttuisi? Siis mitä konkreettisia asioita sieltä puuttuisi, kun puuttuisi pahuus? Minkälaista puhetta sieltä puuttuisi? Minkälaisia tekoja sieltä puuttuuisi?
Uskovaiset pitävät ihmisten perusolemusta pahana; tämä johtuu varmaan siitä, koska he ovat pahojen ihmisten kanssa tekemisissä, niin he ajattelevat, että kaikki ihmiset ovat pahoja, koska muunkaltaisten ihmisten kanssa he eivät ole olleet tekemisissä; tietenkin se vaikuttaa siltä kun muita kokemuksia ei ole. Uskovaiset ovat pahoja ihmisiä, jotka tarvitsevat helvetin pelon, että he olisivat hyviä ihmisiä. Heillä on kokemusta vain pahoista ihmisistä. Tämä on sitä kupla-ajattelua; kaikki jotka elävät jonkun tietyn kaltaisen ihmisryhmän keskellä, hänelle muodostuu sen pohjalta tietynlainen käsitys tietyistä asioista ja tämä synnyttää tietynkaltaisen ajatusmallin, joka vaikuttaa hänen kokemukseensa ja suhtautumiseen muihin ihmisiin. Nämä muovaavat häntä ajattelemaan tietyllä tavalla tietyistä ihmisistä, sekä suhtautumaan tietyllä tavalla tiettyihin ihmisiin. Sekä se luo sen ajattelun, että mitä ajattelee maailmasta ja elämästä ylipäätään. Ja se vaikuttaa siihen, että miten suhtautuu maailmaan? miten suhtautuu elämään? Miten suhtautua ylipäätään mihinkään? ja jos ei ole jumalaa, niin miten elää? minkä takia ja millä tavalla? Tässä on myös se vertaistuki ajatus; on se yhteisöllisyyden tunne; tunne että kuuluu johonkin itseään suurempaan ja on tekemistä ja on samanmielisiä kavereita; koko elämä rakentuu näiden asioiden ympärille. Tämän seurauksena, koska koko elämä pyörii näiden asioiden ympärillä, tekee yhteisöstä poistumisen erittäin haastavaksi, sekä sen jälkeen, joidenkin yhteisöjen harjoittaman karttamisen seurauksena elämän voi muuttua kovin yksinäiseksi; tämä on vain keino pitää ihmiset mukana järjestössä. Heidän tavoite on se, että ei ole yhteisön ulkopuolista elämää. He eristävät yhteisönsä jäseniä ja karttavat yhteisön ulkopuolisia tahoja, jottei henkilö voisi luoda sosiaalisia kontakteja ulkopuolisten kanssa, sillä he voivat antaa erillaisia ajatuksia, jotka eivät sovi yhteisön johtajien näkemyksiin ja saattaisivat johtaa siihen, että yhteisön jäsen voi saada ei toivottuja vaikutuksia ja sen seurauksena kyseenalaistaa johtajiston oppeja sekä se voi johtaa itsenäiseen ajatteluun. Ja kun henkilö irtautuu uskonnollisesta yhteisöstään, häntä voidaan alkaa karttamaan; tämä on vain painostuskeino saada henkilö takaisin yhteisön vaikutuksen piiriin. Tämä on keino ja yritys pakottaa yhteisön jäsen takaisin yhteisöön. Tämä ei ole sentään niin radikaalia kuin Islamissa, jossa uskotaan – ja joka lukee koraanissa ja hadith-kokoelmissa – että uskosta luopuva tulisi teloittaa. Uskonnot tarvitsevat tällaisia pakotuskeinoja ja uhkailuja, sillä ne ovat hengellisiä diktatuureja ja vankiloita, jotka eivät hyväksy erillaisuutta. He karttavat erillaisia ihmisiä koska silloin ihminen olisi itsenäinen eikä kenenkään käskyn alainen alamainen eli lammas. He, uskonnolliset johtajat, pelkäävät eniten sitä, että he menettäisivät uskovansa eli valtansa heidän hallitsemiin ihmisiin. Ja näissä asioissa uskon ”puute” on erillaisuutta jota ei saa hyväksyä. Nämä uskovaiset myös taistelevat toisiaan vastaan, koska he kaikki eivät usko samoin samoihin asioihin samoin tavoin, vaan on erillaisia näkemyksiä ja uskomuksia asioista, joihin he uskovat; ja tätä he eivät suvaitse. He eivät suvaitse erillaisuutta; oli kyse melkein mistä tahansa uskonnosta tai uskonnollisesta yhteisöstä. He eivät hyväksy erilllaisuutta, koska erillaisuus ei ole samanlaisuutta ja uskonnoissa pyritään tekemään ihmisistä samanlaisia, koska samanlaiset eivät kyseenalaista toisiaan, vaan tukevat toistensa samanlaisuutta. Ja jos joku esittää epäilevän kommentin, erillaisen mielipiteen, niin hänet todennäköisesti vaiennetaan ja annetaan varoitus ajatuksista. He opettavat, että yhteisön ulkopuoliset tahot ovat vaarallisia ja pahoja ihmisiä, joiden kanssa ei saa olla missään tekemisissä. He myös sanovat maailman olevan läpeensä paha ja syntinen paikka, josta ei saa nauttia. Jonka hyvistä asioista ei saisi nauttia, koska kaikki mikä on parasta, on kuolemanjälkeisessä elämässä, jossa heidän mukaansa vietetään ikuisuus, tämä taivaaseen pääsy on se palkinto, jota he lupaavat, ja tietenkin tänne pääsee vain uskomalla siten, miten uskonnollisen yhteisön johtajisto opettaa ja muut joutuvat helvettiin kärsimään ikuisuudeksi. Älkää uskoko heitä, te tunnette heidät heidän hedelmistään; jos on huono hedelmä, älä syö sitä, vaan hylkää se ja heitä pois; jos syöt sen, tulet vain sairaaksi. Muistakaa, että hedelmistä te puun tunnetta. Tehkää kuten Jeesuskin teki, kun hän ei saanut puusta hyvää hedelmää, hän poltti sen ja heitti pois ja jatkoi elämää etsien hyviä hedelmiä; niin teidänkin tulee tehdä näille harhajohtajille ja heidän mädille hedelmilleen eli heidän mädille ja huonoille opetuksilleen, jotka johtavat harhaan ja kärsimykseen. Koska se mikä on hyvää, on jumalasta ja mikä on pahaa, on saatanasta. Tuottaako jokin sinulle hyvää? Kenestä se silloin on? Ja jos jokin tuottaa sinulle pahaa, niin kenestä se on? Muistakaa, hedelmistä te puun tunnette. Tahtooko Jeesus teille pahaa ja kärsimystä, vaiko onnea, vapautta ja iloa? Jeesushan opetti, että hän vapauttaa ihmisen synnistä ja tuskasta ja kärsimyksestä, miksi se olisi toisin? Eikö tämä tarkoita sitä, että Jeesus vapauttaisi teidät kärsimyksestä? Jeesushan kantoi ristin teidän puolestanne, kärsimyksen ja synnin teidän puolestanne, vai onko Jeesus valehdellut siitä, että hän kuoli syntienne puolesta? Eikö hän myös opettanut, että ainoa synti, jota ei saa anteeksi, olisi pyhän hengen pilkka? Miten yllättäen Jeesus ei kanna kuin tietyt, yhteistön johtajiston, määrittelemät synnit? Mitä hedelmiä nämä oikein ovat? Minkälaisen puun hedelmiä nämä ovat? Ja kenestä nämä opetukset ovat, jotka johtajisto opettaa? Hekö yllättäen ovat jumalia, jotka määrittelevät sen mitä jeesus opettaa? Hekö laittavat sanat Jumalan suuhun? Hekö päättävät mitä jeesus opettaa ja sanoo? Hekö ovat jumalia jumalan paikalla? Tämän käsityksen tästä heidän toiminnasta saadaan. Sitten he opettavat, että pyhä henki puhuu heidän kauttaan; tämä on sitä pyhän hengen pilkkaa, tämä, että sanoo pyhän hengen puhuvan heidän kauttaan; pyhä henki on puhunut vain profeettojen kautta. He muka puhuvat kielillä ja profetoivat ja mikään siitä, mitä he puhuvat, eivät pidä paikkaansa, tai sitä, mitä he profetoivat, eivät toteudu, joten kenen voimme olettaa puhuvan heidän kauttaa, jos tämä henki valehtelee heille? Eikö raamatussa sanota, että saatana on valehtelija ja sen isä, ja jos näiden uskovien puheet eivät pidä paikkaansa, niin eikö se tarkoita sitä, että heidän kauttaan puhuu valehtelijan henki, jonka isä saatana on? Heidän käsityksensä jumalasta lähentelee saatanaa, joka ei hyväksy ihmistä, vaan on ihmisen vihollinen; hedelmistä te puun tunnette. Tässä tilanteessa puu on yhteisön johtohahmot ja hedelmät heidän opetuksiaan. Meidän tulee perustaa yhteisö, joka parantaa ja pelastaa nämä ihmiset nykyisiltä seurakunnilta ja kirkoilta, jotka johtavat ihmisiä harhaan. Harhaopin tunnistaa siitä, että se aiheuttaa kärsimystä. vai tahtooko jumala aiheuttaa ihmiselle kärsimystä?
Tämän kuplan puhkeaminen voi olla äkkinäistä, mutta paras keino sen puhkaisemiseen on hellävarainen ja pikkuhiljainen ajattelutavan muutos, se ei tapahdu yhdessä yössä vaan pitemmän ajan saatossa. Tie vapauteen on hidas. En vain keksinyt enempää kirjoitettavaa niin kirjoitin näin miten kirjoitin.
Maailmassa ei ole hyvyyttä eikä pahuutta, vain ihmisessä itsessään on kyky hahmottaa mikä on hänen mukaansa hyvyyttä ja mikä on pahuutta. Ihminen itse luo käsityksen siitä, mikä on hyvyyttä ja mikä on pahuutta. Ihminen itse arvioi sen, että mikä on hänen mielestään hyvää ja mikä on pahaa. Maailmassa ei ole pahuutta tai hyvyyttä; ihmisessä on. Maailma ei ole moraalinen, vaan ihminen on. Maailma ei tuomitse, vaan ihminen. Maailma on neutraali, ihminen ei. Vai onko ihminen neutraali? en tiedä.
Silloin yhteiskunta on sairas kun raha menee ihmisen edelle kuten se on nykyään mennyt. Kaikki mitataan rahalla. Raha määrittelee sen, että saatko hoitoa, minkälaista hoitoa ja minkälaatuista hoitoa. Rahalla mitataan kuka saa ruokaa, kuka saa lääkkeet; raha päättää sen että kuka saa mitäkin ja kuinka paljon. On tietenkin rajoitettava sitä sillä tavalla, että joku ei vie kaikkea, tällaiset rajoittimet tulee olla olemassa. Eihän se olisi oikein, että yksi veisi kaiken ja lopuille ei jäisi mitään; mikä on nyt myöskin tapahtunut. On eliitti, joka hallitsee yhteiskuntaa, tai ainakin sen markkinoita ja siten varallisuutta ja pääomaa.
Älkää surko kuolleitanne, sillä he ovat paremmassa paikassa nyt, heillä ei ole mitään hätää siellä minne he ovat menneet. Jos jokin määrittelee ihmisen asemaa kuolemanjälkeisessä elämässä, niin se on se, että minkälaisen maailman he ovat jättäneet jälkipolville ja itselleen, sillä mehän synnymme aikanaan uudelleen tähän maailmaan, me emme katoa täältä. Se minkälaisen maailman jätämme jälkeemme, sellaiseen me synnymme. Sitä niität, mitä kylvät. Viisas kylvää keväällä hyvää siementä, niin voi myöhemmin niittää hyvää viljaa.
Suomen Telluslainen