08.07.2018
En ymmärrä tuota Islamin uskoa, en ymmärrä mihin he uskovat. Minusta se ei ole uskonto, koska ei siinä ole mitään uskomisen arvoista minun mielestäni. Kristinuskoa ymmärrän vähän, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että minua on pyritty saamaan uskomaan siihen. Olen ylpeä sanoessani etten ole kristitty, enkä usko jumalaan. Jumalaa ei ole olemassa, ei ainakaan sellaista josta raamatut ja koraanit tai talmundit tai toora vai mihin ne juutalaiset oikein uskoivat, siis kirja, minkä nimiseen kirjaan he uskovatkaan. Pitää tutkia tätä juutalais asiaa enemmän, jotta tiedän mistä puhua, jotten vain puhu puuta heinää kuten yleensä.
On nuo uskonnot kyllä sellaisia turmion iljetyksiä kuin voi olla. Jatkuvasti pitäisi rukoilla ja palvella, no mikäs siinä jos siltä tuntuu. Puhdasta orjuuttamista. Muslimit rukoilevat joka päivä viisi kertaa, jos oikein muistan, ja juutalaiset taas kolme kertaa, Kristityistä en tiedä kun en ole siihen niin tutustunut. Pitää lukea niin tietää. Se on surullista, että ihmiset uskovat näihin uskontoihin, jotka vievät heidän vapauden. Toisaalta he ajattelevat vapautuvansa uskonnon kautta.
Jotkut uskovat, että kaikilla olioilla on sielu, minä en yhdy tähän ajatukseen, uskon että kaikilla olioilla on henki, elämänhenki, sielua ei ole olemassa
Jos ottaa, niin on myös annettava; tämä on tasapainon laki; tätä me noudatamme. Tätä lakia ei saa rikkoa; maailman tulee pysyä tasapainossa. Elämän tulee olla tasapainossa. Ilman tasapainoa, kaikki rikkoutuu ja tuhoutuu ja aiheuttaa kärsimystä. Nykyään maailma ja elämä on epätasapainossa, sen huomaa niin ympäristön tuhoutumisena ja siinä kuinka eriarvoinen maailma on; joillain ei ole mitään, ja toisilla on liikaa.
Minä uskon äiti maahan ja isä aurinkoon, elämän luojiin, elämän luojaan, minä ja kaikki maanpäällinen elämä on heidän lapsiaan. Tämä maapallo on kotimme; me olemme kotona äitimme ja isämme kanssa; äiti maan ja isä auringon kanssa. Me olemme Telluslaisia; elämän suojelijoita ja sen vaalijoita. Tämä on tie, totuus ja elämä. Me elämme niin, että elämä olisi ikuinen ja meidän on omilla teoillamme edesautettava tämän toteutumista, meidän tärkein tehtävämme on jättää elinkelpoinen planeetta tuleville jälkipolville, näin jotta elämä olisi ikuinen, jotta ihmiskunta olisi ikuinen.
En usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elämään paratiisissa tai taivaassa, en tahtoisi olla ikuisuutta missään, tarvitsen taukoa tietoisuudesta jonka kuolema tarjoaa, vai muistatko sinä edellisen elämäsi? Itse en muista omaani, joten olen saanut tarvittavan tauon elämästä. Mutta takaisin asiaan, uskon siihen, että me synnymme uudelleen tähän maailmaan, tälle planeetalle; sen tähden meidän tulee luoda tästä maailmasta paratiisi, jotta synnymme uudelleen paratiisiin, tai ainakin parempaan maailmaan. Tämän tähden meidän tulee tehdä maailmasta parempi paikka elinaikanamme. Olemme vastuussa myös itsellemme, sillä myös me itse kannamme seuraamukset siitä, että minkälainen maailma tulee olemaan, koska synnymme uudelleen tähän maailmaan. Jos energia ei katoa maailmankaikkeudesta, niin mitä tapahtuu ihmisen tietoisuudelle? Muuttaako se vain muotoaan ja sulautuu maailmankaikkeuteen? Katoaako ihmisen tietoisuus? Jos massa ei katoa, niin eikö se tarkoita sitä, että on olemassa vain tämä todellisuus; tosin todellisuus on vain ihmisen kokemus maailmasta eikä maailma. Tarkoitan sitä, että on olemassa vain tämä yksi olevaisuus, joka on tässä nyt, jota koemme. Jos energia tai massa ei katoaisi, niin eikö se tarkoittaisi sitä, että ei ole mitään toista olevaisuutta, koska energia ei katoa minnekkään toiseen maailmankaikkeuteen? Entä sitten mustat aukot? Onko ne portteja toiseen maailmaan vaiko prässääkö ne energiaa vain pienempään muotoon tähän maailmankaikkeuteen kunnes ne räjähtävät ja luovat uuden auringon? En tiedä, täytyy lukea tästäkin asiasta jostain jossain välissä. Mutta nyt suihkuun rentoutumaan.
Suihkussa ollessani minulle tuli mieleen sellainen asia, että voisikohan ajanlaskua muuttaa, niin että viikko olisi kymmenen päivää ja kuukausi olisi 30 päivää, eli viikkoja olisi kolme yhtä kuukautta kohden ja viikko olisi kymmenen päivää, joten kuukausia olisi silloin 12, kuten nykyäänkin, tosin mietin myös, että kuukausia olisi kahdeksan – täytyy tehdä laskutoimituksia. Kuukausi sen tähden kahdeksan koska nykyään on tunnettuja ajanjaksoja on talvi, kevät, kesää ja syksy, ja näistä olisi yhtä ajanjaksoa kohti kaksi kuukautta. Ei, menee hankalaksi. Jatketaan tätä asiaa joskus myöhemmin, jos siis tulee ajatuksia tämän asian suhteen.
kohta on päivällinen, siihen asti taidan makoilla ja rentoutua.
Teidän tulee tukea sukuanne ja kokoontua aina tietyn aikavälein muistelemaan sukuanne ja sen edesmenneitä jäseniä; muistamaan esi-isiä ja äitejä. Myös vanhemmilla on vastuuta jälkipolviinsa; kasvattaa ja opettaa hyödyllisiä taitoja ja tietoja jotka auttavat lasta kehittämään itseään; onnellisin hetki on se, kun lapsi korjaa vanhempansa tietoja ja onnistuu jossain ja näin osoittaen kehitystä. Näin, jotta lapsi kehittyy paremmaksi, suku kehittyy paremmaksi, suvun jälkipolvet kehittyvät paremmaksi, ja siten todennäköisemmin lisääntyy ja saa lapsia jolloin suku lisääntyy ja suku jatkuu; se on tärkeimpiä asioita elämässä. Elämän jatkuvuus.
Kuolema on viimeinen palvelus elämälle.
Sokerin syönti tulee lopettaa, ei lisäaineita, ei sokeria, ei makeutusaineita, ei vehnäjauhoja, ei karkkia, ei maitosuklaata, ei pullia, ei alkoholia, ei huumeita, ei mitään tuollaista; keho on pidettävä puhtaana, sillä se on hengen temppeli. Nyt meditointia.
Äiti maa on elämänhenki, joka elää kaikissa elollisissa eliöissä ja jota ilman ei olisi elämää.
En ole Buddhaa parempi enkä huonompi. En ajattele itsestäni mitään, enkä nosta mitään yläpuolelleni, en ihmistä, enkä profeettaa, enkä työnnä itseäni muita alemmas, alempiarvoiseksi, vaan tasa-arvoiseksi muiden kanssa, kaiken elollisen kanssa. Olemme yhdestä lähtöisin.
Uskontomme ja elämäntapamme on tuhottu kristinuskon tieltä. Se on yritetty korvata sillä mutta se ei ole juurtunut tänne. Ja se ei kestä talvea, sitä että valtio lopettaisi sen tukemisen. Me voisimme tehdä niin että valtio lopettaisi kaikkien uskontokuntien taloudellisen tukemisen ja antaisivat uskonnot vapaaehtoistyölle. Vapaaehtoiset voisivat tukea niitä ja osallistua niiden ylläpitämiseen jne. Myös teologian opiskelu julkisissa yliopistoissa tulisi lopettaa tai lakkauttaa ja jättää se kirkkojen omalle kontolle; huolehtikoot omista asioista.
Ottakaa luonnosta vain tarpeeksi ja antakaa aina jotain takaisin. Voitte esimerkiksi metsästää hirviä mutta teidän tulee myös ruokkia heitä, eikä tappaa heitä mielinmäärin, vaan siten, että kanta pysyy elinvoimaisena, eikä joudu uhanalaiseksi, tämä pätee kaikkiin eläimiin.
Aiheuttakaa luonnolle mahdollisimman vähän vahinkoa, mutta kuitenkin niin, että kykenette elämään.
Meidän uskossamme ei suojella pedofiileja, he ovat ulkopuolisia meidän yhteisössämme emmekä hyväksy heitä meidän joukkoomme. Emme päästä heitä meidän lapsiemme lähelle tai kenenkään muidenkaan lasten lähelle, me suojelemme lapsiamme, sillä he ovat meidän vertamme, ja heistä riippuu meidän sukumme ja ihmiskunnan tulevaisuus.
On vain yksi olevaisuus. on vain yksi olemassa olo, ei ole muita olevaisuuksia tai olemassa oloja.
Elämän jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää, sillä vain siten voimme elää aikojen loppuun asti kunnes luodaan uusi kaikkeus. Vai onko tämä yksi ja sama olevaisuus ikuisesti? Kyllä se siltä vaikuttaa olevan. En tiedä miksi jokin lakkaisi olemasta. Jotkut voivat pitää tätä paikkaa ja tämän paikan olemassa oloa väliaikaiseksi, mutta he eivät ymmärrä sitä, että vaikka meidän kokemuksemme olevaisuudesta on väliaikainen, niin se ei tarkoita, sitä että tämä paikka olisi väliaikainen, vai kävelettekö eri planeetan pinnalla mitä esivanhempanne? Paikka ei muutu, mutta ihmiset ja elämä kyllä. Me, elämä, olemme väliaikainen, tai voimme olla, meidän on tehtävä töitä, jotta ihmisrotu ja ihmiskunta ja elämä olisi ikuinen. Meidän kokemuksemme kaikkeudesta, yhdestä olevaisuudesta, on väliaikainen ja ainutlaatuinen. Tämä paikka, tämä olevaisuus, on ikuinen. Se ei syntynyt, eikä se siten kuolekkaan; vain elämä voi syntyä ja kuolla ja kadota, tai sulautua yhdeksi olevaisuuden kanssa. Se voi kutistua ja tiivistyä hyvin pieneen tilaan, mutta se ei katoa. Mutta kysymys on ehkä ennemmin siinä, että voiko elämää rinnastaa materian kanssa, voiko elämän rinnastaa kiven kanssa? Onko kivi ja elämä sama asia? Elämä on myös materiaa mutta on mielestäni ero elämän ja kiven välillä. Elämä on energiaa? Eritavoilla järjestäytynyttä energiaa? Kivi pysyy kivenä eikä elä eikä kuole vaan on kivi, ja elävä eliö taas muuttaa muotoaan ja on vain väliaikainen. Energia muuttaa olomuotoaan toiseksi, kivi ei tee tällaista, se pysyy kivenä, kyllä, se voi hajota ja sitä voi muokata mutta se ei voi tehdä sitä itsenäisesti. Se ei voi omin voimin liikkua tai muuttaa muotoa tai vaihtaa paikkaa, vaan se tarvitsee ulkopuolisen tahon tekemään tällaista.
Suomen Telluslainen