Riimuja Menneisyydestä osa 4

12.6.2018 Tiistai
Kaikki ovat aina olleet meitä vastaan, eivätkä ole halunneet olla meidän perheen kanssa missään tekemisissä. En tiedä miksi. Pikkusiskoani syrjittiin ja eristettiin muista saman kylän tytöistä. Siitä kannan pahaa verta heitä kohtaan. He ovat jättäneet pikkusiskoni ulkopuolelle, toivon kovasti että pikkusiskoni saavuttaa jotain suurta, niin paljon häntä on sorrettu tämän elämän aikana, liian usein hän on joutunut uhriksi.
Juon tässä ceylonin k-marketin nimikko teetä ja pohdin näitä asioita ja kirjoitan näitä ylös tänne tietokoneelle yksin yksinäisyydessä. Olen paljon yksin ajatusteni ja muistojeni kanssa, se on välillä raskasta. Paljon katumista ja huolenaiheita, tämän takia en pidä yhteyttä sukulaisiini sillä he tuovat mukanaan vain huolenaiheita ja aiheuttavat minulle sen kautta kärsimystä.
Jotta tahtoisi auttaa kärsiviä on mentävä heidän luokseen ja kuunneltava heitä ja kysyä miten heitä voisi auttaa parhaiten. He kyllä itse tietävät miten heitä voisi auttaa jotenkin selviytymään paremmin. Se että valtio tukisi enemmän myös vaatii sitä että yksilö saa enemmän vastuuta koko yhteiskunnasta. Eli häneltä vaaditaan enemmän, kun on sen aika.. no ei sitä kyllä voi näin eriarvoistaa toisia ihmisiä.
Jatketaan joku päivä taas, nyt ei jaksa kirjoittaa eikä mitään pyöri mielessä joten turhaankai sitä edes yrittää kirjoittaa jotain, pitää tietää milloin lopettaa, lopettaa huolehtimisen.