11.6.2018 Maanantai
Nyt on kulunut viisi päivää edellisestä kirjoitus kerrasta, olen nyt saanut oman yhden hengen huoneen, olen tyytyväinen tähän. Tuli mieleeni vanha mietelauseeni tai se miten minä näen elämän, elikkäs tällaista: Vain elämä on katoavaista, muu on ikuista. Me ajattelemme kaiken olevan vain väliaikaista mutta se on virhe tulkinta sillä vain me olemme väliaikaisia, joten buddhalaiset munkit ovat väärässä kun he sanovat kaiken olevan vain väliaikaista, mielestäni vain elämä on väliaikaista ja materia on ikuista. Maailmankaikkeus on ikuinen.
Olen myös suunnitellut asioita mutta niistä sitten myöhemmin lisää.
Nyt tuli mieleeni lisää mietteitäni joita on putkahdellut joskus mieleeni, elikkäs: En pelkää kristittyjen tai muslimien tai juutalaisten Jumalaa tippaakaan vaan heitä jotka uskovat häneen. Kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla on sama jumala kaikilla, koraanin mukaan Muhammed sai jumalan ilmoituksen samalta jumalalta joka on kristittyjen ja juutalaisten jumala. Siis, juutalaisuus on kristinuskon ja Islamin alkulähde, juutalaisuudesta on kummunnut kristinusko ja islam. Näitä uskontoja kutsutaan Aabrahamilaiseksi uskontokunnaksi. Ensin oli juutalaisuus, sitten siitä syntyi kristinuskoa ja kristinuskosta syntyi Islam. Kaikki ne ovat väärässä. Ne antavat vain valheellisen lupauksen ja lohdun niihin uskoville. Tämän lohdun ja turvan tähden en tahtoisi loukata tai tuhota heidän uskoaan koska tämä elämä ilman uskoa jumalaan on kovin raskasta mutta toisaalta; se voi olla myös raskasta heille jotka pelkäävät jumalaansa. Auttaisinko heitä jos saisi heidät hylkäämään uskontonsa? Onko minun tehtäväni auttaa heitä pelastumaan uskonnoltaan? Onhan se suurta harhaanjohtamista ja kärsimyksen aiheuttamista se uskonto ainakin joissakin lahkoissa ja kulteissa, tuottaa varmasti kärsimystä monille, ehkäpä minun on kerrottava ja jaettava tietojani heille jotka eivät jaksa tai uskalla tai jotain, ehkäpä minun on autettava heitä. Jotkut heistä eivät edes tiedä mitä raamatussa lukee jne. eli he eivät tiedä mihin he uskovat, he vain uskovat. Miksi? Sitä en tiedä, se on varmaan se turva ja se ettei tarvitse ajatella asioita sen enempiä. Tätä tulee pohtia enemmän myöhemmin, kirjoittelen taas jossain välissä. Nyt ulos istuskelemaan ja kävelemään.
Nyt soi Titiyo – Come along. Hyvä kappale, kuunnelkaa vaikka.
Mitä ja miksi tulisi pelätä? Olen myös vapaa. Pelkäänkö vapautta? Pelkäänkö elämää? Pelkäänkö ihmisiä? Ja jos kyllä niin miksi? Mitä he voivat tehdä minulle? Ja miksi he tekisivät minulle jotain pahaa? Ja olenko muka puolustuskyvytön reppana? Minut kasvatettiin pelossa tämän tähden pelko on asunut sydämmessäni joskus; enään ei.
Suomen Telluslainen