19.05.2020
Mitä enemmän järkeistää elämää, sitä järjettömämmältä elämä vaikuttaa ilmenevän. Onko missään mitään järkeä? Mitä enemmän järkeistää elämää, sitä järjettömämmältä se vaikuttaa. En löydä nyt sanoja.
Minun elämäni syy on minä. 24.9.2024 En enään ajattele niin; en enään ole niin itsekäsi että minä itse olisi kaiken syy ja seuraus; kaiken tarkoitus; elämäni syy on arvoni joiden mukaisesti elän. Se tuo arvon elämääni. En näe itsessäni itsessään mitään arvoa, vaan se mihin uskon ja mihin arvoihin uskon, tuo arvon, ja kun toimin niiden edistämiseksi, niin elämälläni on arvoa ja elän hyvää elämää. Koska minä kuolen tästä maailmasta, minä en voi olla tämän elämän, tämän maailman olemassa olon syy; vaan sillä on merkitystä mitä tänne jää minun jälkeeni. Kaikkea ei luotu minua varten, vaan minä kehityin kaikkea varten; ihmisenä olen kehittynyt siihen että hyödyn monista asioista; Jos kaikki olisi luotu minua varten, ihmistä varten, niin mitä varten myrkyt ja kuolema on? Onko myrkytkin minua varten? Tietenkin voisi vedota myrkkyjen keksimiseen ja niiden käyttämiseen tappaen toisia ihmisiä. Mutta minusta tämä ajattelu ei ole mielekästä; Ihminen on vain kehittynyt hyötymään muista eliöistä ja elämästä, niin kuin kaikki elämä. Elämä hyötyy elämästä. Mitä varten ja mitä elämä palvelee? Tietenkin jos ajatellaan perinteisen uskonnollisesti niin ajatellaan että tämän maailman ja meidän oman elämämme syy on palvella Jumalaa ja päästä Hänen luokseen taivaaseen; siis kristillisesti ajatellen. Itse uskon Tuonelaan ja Ukkoon ja Hänen korotettuihin, mutta silti en pidä elämäni syynä minua itseäni vaikka elänkin tätä elämää; Syy on minun ulkopuolellani jossain minua itseäni suuremmassa. Tietenkin tämän korkeammaksi syyksi voitaisiin luokitella Jumala ja uskonto ja Tuonela. Voisi ajatella että elän jotta pääsisin Tuonelaan Ukon ja Hänen korotettujen luokse. Ja sinne pääsen elämällä kunniakkaan elämän suojellen heikompia ja toteuttaen uskoani eläen sen arvojen mukaisesti. Mutta koska kuolen tästä maailmasta, en voi olla sen olemassa olon syy. Olen täällä jotta pääsisiin Tuonelaan; Tuonelaan pääsen elämällä uskon mukaista elämää, mikä määrittelee sen, että eläen hyvän uskon opettaman elämän, pääsee Tuonelaan, ja jos elän väärin tehden pahoja ja elän harhaopissa, eli vieraissa uskoissa, ei pääse Tuonelaan, vaan syntyy tähän maailmaan uudelleen niin kauan kunnes on elänyt uskon mukaisen elämän. Tällä maailmalla on se merkitys että tämän kautta voi päästä Tuonelaan, muutoin se ei onnistu. Ja Tuonelaan päästäkseen on elettävä siten että ajattelee että emme elä itseämme varten vaan uskoamme varten, ja siten että jätämme tämän maailman elinkelpoiseksi jälkeen jääville jotta heilläkin olisi mahdollisuus päästä Tuonelaan. Meidän tulee Uhrata oma elämämme Ukolle ja Uskonnollemme. Se on ainoa uhri mitä tarvitsemme, ja ainoa uhri, minkä voimme uhrata; emme voi uhrata muita, tai eläimiä meidän vuoksemme tai jumalien lepyttämiseksi; Se ei mene niin, meidän tulee uhrata oma elämämme uskon ja Jumalan hyväksi; Elää uskon mukaista elämää eläen Jumalalle Ukolle ja Hänen korottamilleen. Meidän tulee uhrata itsemme ja oma elämämme suuremman hyvän vuoksi; Jumalamme ja Uskontomme vuoksi. Kyseessä ei ole me itse, vaan uskomme, Jumalamme ja elämäntapamme, ja niiden arvot. Meidän tulee mukautua arvoihimme ja uskoomme, eikä niiden meihin, Me mukaudumme uskontomme arvoihin ja elämäntapaan ja pyrimme muuttamaan samaan suuntaan muuta maailmaa eläen omaa elämäämme uskomme mukaisesti edistäen arvojamme muuhun maailmaan ja ihmiskuntaan. Me mukaudumme uskoon ja kun olemme mukautuneet siihen, me mukautamme muuta maailmaa meidän uskoomme. Elämässä ei ole sinänsä ole kyse meistä, vaan maailmasta, uskonnostamme, elämäntavastamme, ihmiskunnasta ja Ukosta, Jumalastamme, ja Hänen Korottamistaan. Nämä asiat tuovat sen merkityksen ja arvon meidän elämäämme ja meihin itseemme. Ei ole kyse meistä itsestämme. Nöyryys on kunnianosoitus Ukolle ja Hänen korottamilleen, ylpeys loukkaus.
Mitä järkevämmin ajattelee elämää, sitä järjettömämmältä se vaikuttaa olevan.
Suomen Telluslainen