28.02.2020
Pitkän tauon jälkeen päätin tulla kirjoittamaan jotain. Pitänyt taukoa lukemisesta ja kirjoittamisesta ja ajattelusta ja kaikesta muusta mitä arkeni pitää sisällään. Tänään tuli mieleeni opetus minkä tahdoin ehdottomasti kirjoittaa tänne. Olen muutenkin ajatellut jälleen palata kirjallisuuden pariin tauon jälkeen.
En ole mehiläinen; en lennä kukasta kukkaan. Sydämmeni kuuluu kerrallan yhdelle ihmiselle. Tosin nyt aloin pohtimaan sitä että mitä jos on lapsia? Rakastaa vain yhtä kerrallaan? Vai miten se menee? En ole vanhempi, joten en tiedä mitä se tarkoittaa ja miten siinä eletään ja miten ajatellaan. Tuleeko rakastaa yhtä kerrallaan jotta voisi rakastaa täydemmin? Rakastaa kaikkia kerralla? Onko se verrattavissa siihen että keskittyy hetkeen? En tiedä tämän ajattelun järkevyyttä tai tärkeyttä tai syytä, miksi mietin tätä? Tahdonko saavuttaa jotain tällä? Totean vain; en ole mehiläinen; en lennä kukasta kukkaan.
Olen myös havainnut, että minulle on kehittynyt erilainen ajatusmaailma kuin muilla. Tarkoitan poliittisesti ja elämänkatsomuksellisesti ja uskonnollisesti; nyt kun mietin niin en ymmärrä uskontoa; en näe uskontoa, vaan on vain hengellisyys. Uskonto on hengellistä väkivaltaa. On hengellisyys ja on uskonto. Uskonnossa ei ole hengellisyyttä.
Suomen Telluslainen