Väinämöisen Saaga Sodasta osa 1

Mitä mediän tulisi ajatella näistä sotilasasioista; Kysyi Pohjolan Sodanjohtaja Thor Väinämöiseltä. Väinämöinen vastasi, minä en tiedä näistä sotilasasioista kovin paljon, en ole opiskellut tai ajatellut sen enempiä näitä asioita kuin muiden asioiden lomassa. Meidän tulee kuunnella jota kuta joka on ajatellut ja opiskellut näitä asioita, niin kuunnellaan heidän sanojaan tässä asiassa. Minä tiedän vain sen että älkäämme tuottako häpeää Jumalallemme vaan meidän tulee olla kunniakkaita ja tehdä suuria tunnustekoja taistelukentillä mutta myös koulussa, armeijassa ja urheilussa Jumalamme kunniaksi; elämä ei ole jatkuvaa sotatilaa kuin hengessä; me taistelemme hengessä muita hengellisiä suuntauksia ja uskoja vastaan ajatuksin, sanoin, puhein ja muiden kulttuuriteoin kirjoittamalla kirjoja, takomalla koruja, maalaamalla maalauksia, veistämällä veistoksia, rakentamlla hiisi-temppeleitä, hiisi-lehtoja, kotiin ostamme tai rakennamme hiisi-alttareita, harjoitamme rukousta ja ylläpidämme ja luomme perinteitämme ja teemme kaikenlaisia muita henkisiä kulttuuri asioita. Se on sitä hengen taistelua, jos sitä taisteluksi voi kutsua, ehkä liian sotaisa termi hengenharjoitukselle, mutta joka tahtoo voi sen niinkin käsittää, se ei ole minun asiani. Tiedän myös sen että Kantakaamme kannuksiamme kunnialla niin henkisiä kuin fyysisiä kannuksia, kuten korujamme, ja kunnioittakoon muutkin kannuksiamme mitkä olemme ansainneet tunnusteoillamme. Ne, jotka pelkäävät kuolemaa eivätkä kohtaa sitä ja voita sitä, eivät pääse Tuonelaan saatikka Valhallaan, mikä sijaitsee Tuonelassa. Pelko tulee voittaa ja toimia pelkoa vasten. Tarvittaessa tulee taistella kuolemaan saakka, ja silloin kun toteaa kuoleman koittavan ja nousee vallihaudasta taistelukentälle, silloin se on vietävä loppuun asti jotta saisi suurimmat kannukset mitä ihminen voi kantaa Tuonelassa ja Valhallassa; hänen kunniansa jää elämään hänenkin jälkeensä ihmisten keskuuteen ja suurimpia on kunnian tunnustukset Jumalamme silmissä kun Hänen luokseen pääsee; hänelle, joka on taistellut loppuun saakka, on suurin kunnia Tuonelassa ja ihmisten keskuudessa. Älkää jääkö sotavangeiksi vaan taistelkaa kuolemaan saakka. Räjäyttäkää tarvittaessa itsenne vihollisten keskuudessa kun he tulevat vangitsemaan sinua. Mutta muistakaa olla myös viisaita ja vetäytykää tarvittaessa jottette kuolisi turhaan; epätoivon hetkellä on taisteltava Tuonelaan saakka. Tietäkää taistelunne, valitkaa taistelunne. Joskus uhratkaa elämänne täällä suuremman hyvän vuoksi. Tuonelaan asti taistelu tarvittaessa on yksi suurimpia tunnustekoja mitä telluslainen voi tehdä. Se on suora pääsy Tuonelaan ja Valhallan halleihin muiden soturien luokse. Kannukset ovat siellä suuremmat kuin elämänne. Saatte arvostusta ja kunnioitusta mitä ihminen ei pysty antamaan, vaan vain yksin Jumala. Toivottavasti olen pysynyt totuudessa ja olen puhunut oikeita sanoja Jumalamme kunniaksi ettei valhetta ole seassa, Totesi Väinämöinen; Ja silloin Ukkos pilvet nousivat ja Thor katsoi taivalle ja sanoi; Tuo ei ole minun aikaan saamaa; jotain suurempaa tapahtuu nyt. Ja pian salamoi ja Pilvien lomasta tuli auringon valo, ja sitten kuului Ukkosen kaltainen jyrinä joka puhui; Olet puhunut oikein Väinämöinen jälleen; sinun puheesi on Totuuden Puhetta ja sinuun Minä olen Mieltynyt; sinä olet totuudenpuhuja ja pääset milloin tahdot Tuonelaan luokseni; voin ilmestyä teille tässä maailmassa vaikka kotipaikkani on Tuonelassa muiden Jumalien ja haltijoiden keskuudessa. Thor, kuuntele tämän Väinämöisen opetusta; Hän puhuu Minun Sanaani maanpäällä, Midgårdissa ihmisten maailmassa. Ja sitten Ukkonen väistyi ja sateenkaari ilmestyi taivaalle. Väinämöinen totesi; saimme ilmestyksen ja nyt minullakin on rohkeus kertoa tarinoitani ja opetuksiani sillä olen sille saanut itsensä Ukon hyväksynnän. Tarinoiden ja satujen kauttaa välitän Jumalaista viestiämme ihmisten mieliin ja tietouteen; ehkä näitä joku lukee ja ottaa oppia mitä olen puhunut ja kirjoittanut. Totta puhut, tee niin, jos itse Ukko sen sinulle sanoo, ja minäkin sen kuulin, niin se on sinun kohtalosi, mikä sinun on täytettävä sillä itse Jumala on nämä sanat tähän kirjoittanut ja puhunut sinun kauttasi. Sanoi Thor ja lisäsi, Hän on minunkin Jumalani ja minä palvelen Häntä ja Hänen kansaansa Tuonelaan saakka. Kuolemaa ei ole, enkä siihen usko; kuolema on varattu pelkureille ja niille jotka toivovat. Heidän olemassa olonsa lakkaa eivätkä he pääse Tuonelaan, saatikka Valhallaan. Olen myös kuullut että muut haltijat ovat Ukon alamaisia ja että he palvelevat samaa Jumalaa kuin mekin; eli Ukkoa, mutta se ei ole ihme sillä Hänhän on muutenkin kaikkien haltijoiden Jumala ja Johtaja; kaiken Keisari. Yksin Häntä meidän tulee kumartaa ja palvella. Väinämöinen vastasi, puhut totta poikani. Poikasi? Mitä tarkoitat? Sanoi Thor. Minä tulen takaisin tähän maailmaan Odinina käytyäni Tuonelassa; minä olen sinun isäsi. Monia on tarinoita kerrottu minusta ja meistä, mutta osa on harhaanjohtavaa tietoa ja osa on totuutta mutta niitä ei voi erottaa ja sellaiseksi se kaikki on luotu jotta meidän kansamme erotettaisiin toisistaan ja saataisiin orjuutettua yhden vallan alle. Me valitsemme omat johtamamme tästä lähin ja äänestämme sen heidän kesken joille äänioikeus on ansaittu kansalaispalveluksen kautta. Ne jotka eivät ole sitä suorittaneet, eivät voi äänestää keskuudessamme. kannuksien tulee olla riittävät jotta oikeuden olisi ansainnut. Thor vastasi, tämä on outoa enkä täysin ymmärrä mistä on kyse? Miksi puhut tuollaisia? Väinämöinen vastasi; totuus on joskus harmaalla alueella kun on kyse saduista ja tarinoista, ne eivät välttämättä ole ihmiselle loogisia vaan hämääviä ja joidenkin mielestä harhaanjohtavia mutta se on yliluonnollista mitä teemme, miten elämme, ja mitä tapahtuu; se ei tarvitse käydä järkeen. Thor, totta puhut, meidän maailmassa kaikki on mahdollista, myös mahdoton. Nämä ovat tarinoita ja kertomuksia, uskoo kuka uskoo, ja joka ei usko, ei usko. Se ei ole meidän asiamme. Onko kertomus valhetta jos siihen ei usko olevankaan totta vaan että se olisi mielikuvituksen tuotetta? Kuka valehtelee? Se jääköön lukijan mietteisiin, totesi Väinämöinen. Mutta koostakaamme aikaisemmat ajatuksemme vielä niin että kaikki ymmärtävät viestimme. Meidän ei tule taistella vain ruumiissa, se on vasta viimeinen keino. Ensisijaisesti meidän tulee taistella hengessä, sanoilla ja ajatuksilla. Kirjoittaa ja lukea kirjoja ja käyttää tietojamme pahantekijöitä vastaan. Moni vihollinen ei ole fyysinen, ei juuri kukaan, vaan hengessä on suurin osa taisteluista. Uskon sota, hengen sota. Se on ensisijainen keino. Lukekaa kirjoja, lukekaa filosofiaa, lukekaa sodasta ja sen taidoista, lukekaa taloudesta ja muusta akateemisesta tietokirjallisuudesta asioita sekä lukekaa kaunokirjallisuutta, lukekaa kirjoja. Tuntekaa vihollisenne; heidän taistelu on sanallista hengessä tapahtuvaa käännytystyötä ja manipulointia. Älkää kuunnelko heidän satuja; sanokaa heille että heidän uskonsa on heidän asiansa eikä se kuulu meille. Meidän usko on meidän asiamme. Sanokaa että meitä ei kiinosta teidän satunne mikä on johtanut kansanmurhiin ja hiisi-lehtojen ja muun hävitykseen, joten älkää puhuko meille turhia vaarallisia asioita ja hukatko meidän aikaamme teidän asioillanne. Meidän taistelumme on uskomme sota, se miten ja mihin uskomme, tai emme usko, ei fyysinen taistelu. Mutta ragnarök on fyysinen maailmanlopun taistelu mikä järjestää maailman uusiin uomiinsa. Ja tähän taisteluun me valmistaudumme. Uskon sota päättyy tähän Maailmanlopun taisteluun Ragnarökiin ja sen jälkeen koittaa rauhan ja vaurauden aikakausi ja telluslaiset kansat elävät rauhassa toistensa ja muiden kanssa, ja antavat muiden taistella omia taistelujaan. Solmikaa rauha itsenne kanssa mutta valmistautukaa pahimpaan. Väinämöinen sanoi. Tulipa paljon puhetta mutta tässä ole meidän koosteemme tästä aiheesta, vai onko sinulla Thor lisättävää tähän? Ei ole, sanoi Thor, kaikki olennainen tällä kertaa oli tässä tähän aiheeseen liittyen; ehkä palaamme aiheeseen joskus toiste mutta ehkä meidän tulis nyt jatkaa matkaamme ja palataan asiaan myöhemmin, sanoi Thor. Kyllä, hyvää päivän jatkoa sinne teille, Sanoi Väinämöinen. Ja niin oli jälleen Väinämöisen keskustelut käyty, tällä kertaa Thorin kanssa. Me näemme seuraavan kerran kun on aikaa ja keskittymistä, sanoi Thor, hyvää päivän jatkoa, hän jatkoit. Ukon siunausta ja kuria. Teidän tulee ymmärtää opetuksemme hengessä ja se mitä tämä kaikki symbolisoi; se millä on merkitystä on opetus, opetuksesta on otettava vaari. Opetus on totta.
Suomen Telluslainen

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa