Väinämöisen Saaga Suuri Luominen

Ukko loi alkuplaneetan minkä pinnalle luotiin ensimmäinen sauna, josta luotiin aurinko. Ukko loi Odinin silmästä auringon kun se oli saunankiukaalla missä sen päälle heitettiin katumajärven pyhää vettä ja lausuttiin loitsu; Menehän taivaalle siitä kansaasi valaisemaan ja tarkkaavaisesti tarkkailemahan kaikennäkeväksi silmäksi aurinkokunnan sydämmeksi; sinusta kaikki lähtee täällä ja kaikki sinuun täällä palaa. Ja sitten se saateltiin taivaalle ja siitä syntyi nykyinen aurinko. Ukko sääti että kaikki tässä aurinkokunnassa pyörii auringon ympärillä. Alkuplaneetta hajosi aikanaan osiin luoden eri maailmoja, eri planeettoja. Voi se niinkin olla että alkuplaneetan räjähdys loi meidän aurinkokuntamme auringon minkä ympärille luotiin eri planeetat. Alkuplaneetan tulivuoret ampuivat eri planeetat avaruuteen sen räjähdettyä auringoksi.
Kun alkuplaneetta oli luotu. Tahtoi Ukko luoda elämän ja seuraa itselleen, joten Ukko loi elämän saadakseen seuraa. Sen luodakseen hän loi auringon jotta olisi valoa, jotta elämä syntyisi ja pysyisi yllä, ja muita asioita jotta elämä olisi mahdollista. Sitten kun aurinko oli luotu, oli aika luoda muita asioita. Kun aurinko oli luotu, luotiin Iro, elämänäiti; hänen vanhempansa olivat aurinko ja maaäiti Maarit, mistä elämä kumpusi. Iro oli ensimmäinen nainen jonka Ukko loihti raskaaksi ja itsensä hänen kohtuunsa saadakseen itsensä ihmishahmoon maanpäälle, jotta voisi luoda asioita enemmän. Siten Väinämöinen sai alkunsa. Väinämöinen oli Ukon ja Iron poikanen. Iro antoi ruumiin ja sydämmen, Ukko väen ja sielun. Ja nämä periytyvät aina vanhemmilta näin; Äidiltä ruumis ja sydän, Isältä väki ja sielu; vai periytykö? Väinämöisen synnyttyä hän seurasi elämän kehittymistä ja elämän kiertokulkua; syntymistä ja kuolemista. Hän seurasi myös tähtien syntyä ja tuhoutumista ja ymmärsi että niin käy myös joskus kaikelle tälle missä hän nyt elää. Hän oli kuitenkin iloinen ja tyytyväinen kun sai kokea elämän kukoistavan ja kaikkeuden kauneuden. Mielessään hän mietti; tämä kaikki on Ukko ylijumalan ansiota; ilman Häntä, mitään tästä ei olisi olemassa emmekä kokisi tätä kaikkea ja hän oli kiitollinen että sai olla osa kaikkea tätä. Väinämöinen koki että kaikki elämä oli siskoja ja veljiä keskenään; etenkin kaikki eläimet joilla oli punainen veri, mikä kertoi heidän yhteydestä toisiinsa; sukulaisiksi ja siten ei tahtonut syödä heitä tai heidän lihaansa. Iro opetti Väinämöiselle että mehiläinen käy monessa kukassa ja kukassa käy monta mehiläistä; ole sinä ainutlaatuinen oman arvosi ja kunniasi tunteva äläkä käy monessa kukassa. Äläkä mene kukkaan missä on monta mehiläistä käynyt; saman neuvon annan myös naisille; vältä miehiä joilla on ollut monia naisia; se on häpeällistä. Se on heidän toimintaa joilla ei ole kunniaa vaan arvostavat vain nautintojaan ja kunniattomia halujaan, ei kunniaansa; sen he uhraavat halujen alttarille; sitä katalaa ansaa mikä vie miehen ja naisen kunnian. Se on huono isäntä ja huono renki, mutta joskus senkin tarve on täytettävä. Väinämöinen eli lapsuutensa vapaasti touhuten ja yksin syöden kasvisruokaa alkuplaneetalla. Hän oli elämän ensimmäinen vegaani, Väinämöinen oli joskus syönyt lihaa mutta ymmärsi ettei se ole välttämätöntä vaan voimme elää ilman sitä, joten hän luopui lihansyönnistä eikä tahtonut tehdä sitä. Ukko sanoi Väinämöiselle että hänen tulisi ryhtyä luomaan elämää aurinkokunnalleen jos tahtoi seuraa itselleen. Sitten Ukko sanoi että hae Yktrazilin lähteestä kiviä ja laita ne kiukaalle; ne ovat taikakiviä minkä ylle voi loihtia ja saada sen kautta elämää ja seuraa itsellesi. Niin Väinämöinen sitten toimikin; hän loi kaikenlaista elämää alkuplaneetalle, dinosauruksia, mammutteja, erillaisia apinoja, mereneläviä, jättejä, jetejä, ihmissusia, karhuihmisiä ja monia muita olentoja mitä ihmiskunta on tuntenut MidGårdissa. Ensimmäisiä luomuksia oli Kokko joka kuoriutui kiukaalle kun Väinämöinen lausui syntyloitsun ja hän nakkasi kokon pihalle ja hän lensi taivaalle. Ukko loi maailman ja Iron ja Iro loi Väinämöisen ja muun elämän. Väinämöinen leikki paljon saunassa ja loitsukivillä mutta nekin loppuivat aikoinaan ja hän muutenkin kasvoi aikuiseksi henkisesti eikä enään leikkinyt luoden mitä kummallisimpia eläimiä, mereneläviä, liskoja, lintuja. Sitten Väinämöinen totesi; saunat on nyt saunottu; saunojan ajatukset ovat mielenkiintoisia ja ehkä tottakin. Sitten Väinämöinen poistui saunasta ja jätti Murikan kiukaalle ja lisäsi puita pesään ja antoi Murikan vielä saunoa omat kylpynsä; saunanhenki ja Väinämöisen haltija eli saunakivessä, Murikassa, ja se toi haltijalleen onnea aina seuraavaan saunomiskertaan asti. Tämä oli Väinämöisen ajatuksissa tapahtuva asia. Ja hän pohti mistä kaikki lähtikään alulle? Oliko tämä ajatuksia vaiko totuuksia? Ehkä niitä on monta. Minä valitsen mihin uskon.
Suomen Telluslainen