21.02.2019
Oman itsensä tunteminen, omien vahvuuksien vahvistaminen, omien heikkouksien parantaminen, oman itseluottamuksen löytäminen; ei ole oikeaa eikä väärää; on vain valintoja. Epäonnistumisia ei ole; on vain oppimista.´Itsetunnon kehittyminen, oman tahdon ja oman äänen löytäminen, oman sävelen löytäminen, oman itsensä löytäminen. On tunnettava itsensä jotta voisi olla tasapainoinen ja rauhallinen, mutten tiedä mistä kaikesta ihmiset löytävät itsensä tai mitä löytävät itsestään. Tai miten he käsittävät asiansa ja itsensä; siihen en voi tarjota vastauksia koska en tiedä mitään muiden ihmisten asioista; tiedän vain jotenkin omat asiani ja keskityn mielelläni niihin, en tahdo olla tuomaroimassa ja sanoa tuota ja tätä jonkun toisen ihmisen asioista. Pyrin välttelemään tällaisia asioita, tai no, en tiedä tätäkään asiaa, kyllähän minä elämää yleisesti arvioin, mutten mielestäni mene kenellekkään sanomaan miten elää elämää. Kerron vain sen minkä itse havannoin elämästä ja sen asioista ja näkemyksistä jotka ovat omiani; ainakin näin luulen. En varmaan puhu muiden asioita tai näkemyksiä. Vanha ystäväni sanoi että ei ole kuin omia mielipiteitä kun pädin niin ylimielisesti hänelle. Tämä oli oikein ajateltu, nykyisin en usko yleiseen mielipiteeseen sen suhteen että se olisi ihmisten mieleen asennettu; voi olla suosittuja mielipiteitä jotka todennäköisesti ovat parhaat mahdolliset sillä moni niihin uskoo ja jakaa mutta ne on jokaisen omien päätelmien lopputuloksia; en jaksa uskoa että ihmiset eivät ajattelisi mitään vaan seuraisivat muiden tekemisiä ajattelematta mitään. Tosin on tällaisiakin tapauksia. Vai onko? Mistä minä sen tiedän? Platon kuitenkin kyselemällä toi esiin ihmisissä sen asian että he uskoivat asioihin joista he eivät tienneet mitään vaan uskoivat niihin jonkin tähden. En tiedä minkä tähden; varmaan koska se tuntui parhaalta ja järkevimmältä ja koska muutkin uskoivat siihen mihin he uskoivat. Tulisi opiskella filosofiaa sekä psykologiaa niin saisi varmaan joitain vastauksia näihin kysymyksiin.
Jos rakastaa jota kuta niin tarkoittaako se sitä että häntä tulisi rajoittaa jotenkin vai tulisiko hänen antaa toteuttaa itseään vapaasti? Onko rakastaminen ja rakkauden vastaanottaminen rajoittava tekijä? Ihmiset kovin usein vaativat uskollisuutta, joka on rajoittava tekijä; onko se tosi rakkautta? Tulisiko sen perustua vapaaehtoisuuteen eikä olettamukseen ja pakkoon? Loppuuko rakkaus siihen kun toinen rakastelisi toisen ihmisen kanssa? Mitä on rakkaus? Onko se rajoittamista vaiko vapauden antamista vaiko vapauden viemistä? Onko se ehdollista rakkautta eikä ehdotonta rakkautta, kumpi on suurempi rakkauden muoto? Ehdollinen vaiko ehdoton? Onko uskollisuus rakkaudenosoitus? Onko uskollisuus rakkauden edellytys? Onko rakkautta ilman uskollisuutta? Mitä rakkauden muotoja on olemassa? Onko rakkautta olemassa? Onko rakkaus vain illuusio jolla kuvataan luonnotonta tapahtumaa ihmisen elämässä? Onko rakkautta olemassa? Olettaisin että on ainakin olemssa rakkautta omia lapsiaan kohtaan, mutta mitä rakkaus on? Onko se tuulesta temmattu käsite? Minä en rakasta; nautin vain toisen ihmisen seurasta enkä tahtoisi viettää aikaa kenenkään muun kanssa; en voi sanoa rakastavani senkään suhteen koska en tiedä mitä rakkaus on. Pidän myös eroa luonnollisena asiana joka tapahtuu enemmin tai myöhemmin jos olemme järjissämme. Jos rakastaa voiko vaatia mitään? Mitä oikeastaan ihmiset rakastavat toisissa ihmisissä tai jossain tietyssä ihmisessä? Mikä on se tekijä jota rakastetaan ja joka tekee ihmisestä rakastettavan? Ja onko se pysyvää vai onko se muuttuvaa? Naiset varmaan etsivät pysyvyyttä jotta olisi turvallisempaa rakastaa kun toinen ei muuttuisi; tietäisi mitä rakastaa. Tulisi löytää joku joka hyväksyisi muutoksen toisessa ihmisessä ja rakastaisi silti ja sitä. Mutta mikä on pysyvää? Sanojen avaruus kirjassa oli puhetta tästä; mikä on pysyvää ja mikä muuttuvaa? Siitä asti se on vaivannut minua kovasti. Mutta tämä kysymys on samankaltainen kuin Buddhan opetuksissa se, että kuin kaikki on vain väliaikaista; ainoa mikä on pysyvää on muutos. Tämä soveltuu myös evoluutio-teoria ajatukseen; evoluutio on jatkuvaa muutosta ja kehitystä joten tämä opetus on kuin luonnonlaki; kaikki on väliaikaista, mikään ei ole pysyvää, mikään ei ole täydellistä tai valmista koskaan. Kaikki on matkalla jonnekkin, eikä valmista taida tulla koskaan. Mutta takaisin rakkauteen kun tuli siitä ajatuksia mieleen: Rakastammeko illuusiota? Rakastammeko sitä mitä mielemme tahtoo nähdä toisessa? Rakastammeko itseämme? Näemmekö toisessa itsemme? Näemmekö sen mitä me itse tahdomme nähdä ja rakastaa hänessä? Rakastammeko omaa illuusiotamme toisesta ihmisestä; rakastammeko illuusiota jonka olemme itse muodostaneet ja luoneet? Mitä haemme rakkaudesta? Itseämme? Sitä mitä me itse olemme hänen kanssaan? Nautintoa, tyydytystä? Turvaa? Hyväksyntää? Omaa kokemaamme tunnetta? Sen vapaata ilmaisua? Olemmeko niin itsekeskeisiä että haemme vain omaa tunnetilaa itsellemme? Onko se rakkautta että haemme tiettyä tunnetilaa jonka vain se toinen voi meille tuoda? Ehkä sittenkin uskon rakkauteen. Onko rakkaus taannuttavaa? Kuule silloin tällöin naisen lopettavan suhteen koska mies ei ole samanlainen kuin ennen kun hän häneen rakastui, mutta tämähän on vain luonnollista toimintaa, siis eroaminen, mutta se, että nainen ei tällöin rakastanut miestään ehdottomasti, eikä hyväksynyt hänen muutostaan ja kehittymistään ja kasvuaan vaan tahtoi miehen taantuvan ja hänen kehityksensä pysähtyvän; joten on vain oikein, että mies ottaa eron tällaisesta naisesta ja olla ylpeä omasta muutoksestaan koska se merkitsee hänen kehitystään, tosin en sitten tiedä mihin suuntaan mies on kehittynyt, joten voi olla hyvä myös naisen kannalta ottaa ero; molemmat hyötyvät siitä pidemmän päälle. En osaa muotoilla lausetta oikein; ei se niin ole että pallo erosta olisi vain miehen päätettävissä, miten asia ei onneksemme ole, vaan se on molemmilla ja se on joko toisen tai molempien päätös. On hyvä, että ero päätöksen ei tarvitse olla vain molempien yhteisestä päätöksestä tapahtuva asia, vaan että vain toinen tahtoessaan voi tehdä niin eikä tarvitse siihen toisen puolison lupaa; jos rakkaus loppuu niin se loppuu, ei siitä sen enempää tai kummempia. Ei kannata jäädä kärsimykseen ja suruun ja tuskaan. Se tulee vain tehdä jos niin tahtoo ja voi siten saavuttaa tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin ja onnen muualta; ei välttämättä edes kenenkään tietyn kanssa; kuka meihin olisi sellaisen asian ohjelmoinut että pitää aina ja jatkuvasti olla jonkun kanssa yhdessä? Vain me itse asetamme tällaisia rajoittavia tekijöitä itsellemme oman vapautemme kustannuksella; tahtooko ihminen oikeasti ja aidosti olla vapaa ja itsenäinen ihminen? Pelkäämmekö vapautta? Pelkäämmekö omaa seuraamme ja omaa elämämme? Arvostammeko itseämme vain toisten kautta? Emmekä tahdo olla omassa seurassamme ja elää omaa elämäämme? Miksi elämä olisi jaettava jonkun kanssa? Miksei voisi elää yksin? Liittyykö tähän jokin luonnonlaki ja vaisto joka ohjaa ihmistä olemaan jatkuvasti parisuhteessa jonkun kanssa?´Onko tämä jokin laumavietin kaltainen asia? Haluammeko ja tahdommeko jotain muuta kuin mitä me itse emme ole? Haluammeko jonkun toisen? Miksi meillä on tällainen halu? Jotta lajimme säilyisi? Nämä ovat varmaan ihan perusviettejä jotka ohjailevat ihmisiä ja heidän tekemisiään. On itsensä orja kun seuraa vain näitä vietteitä ja haluja tahtomatta tai ajattelematta asiaa sen enempiä; todennäköisesti päätyy myös kärsimykseen kun ei ole tehnyt itselleen selväksi asioita joiden seuruksena tahtoisi jonkun rinnalleen ja elääkseen jonkun kanssa; on mietittävä mitä tahtoo toiselta ja parisuhteelta ja samaan aikaan on muistettava se että ihminen, ja myös siten parisuhde, on muuttuva asia joka kehittyy ja muuttuu; joten valitsetko hetken tien ja otat vain sen hetkellisen asian joka muuttuu ja poistuu vaiko oletko vakaassa päätöksessä hyväksyä toinen myös hänen muututtuaan; mitä haet suhteelta? Muistakaa, ero on luonnollinen asia; ei ihmistä ole tarkoitettu loppuelämäksi jonkun kanssa elämään, mutta ei tämäkään ole pois suljettua, jotkut tekevät niin ja onnistuvat siinäkin; onnistuvat pysymään yhdessä hyvinkin pitkiä aikoja joten älkää kuunnelko minua vaan eläkää omaa elämäänne, mutta toivon että mietitte asiaa ennen kuin teette päätöksiä ja olkaa tarkkoja asioiden suhteen; miettikää mitä todella tahdotte? Ja tietäkää mihin ryhdytte. Näiden asioiden suhteen myös tarvitaan sitä itsetutkiskelua jotta tietää mitä tahtoo. Asiat on otettava sellaisina kuin ne tulevat. Ero ei ole epäonnistumista vaan onnistumista; onnistuu ymmärtämään ettei se asia ole mitään sellaista jota oikeasti tahtoo; ne ovat vähän kuin oppikouluja joista oppii jotain itsestä ja muista. Se ei ole epäonnistumista. Se on myös hyväksyntää; ymmärtää että se ei onnistu ja toimi; se on realiteettien lopputulosta, ymmärryksen ja hyväksynnän lopputulos. Se on myös hyvin rohkeaa; se on rohkeutta myöntää itselleen tosiasioita ja totuuden. Se on totuuden kohtaamista. Se on myös oman itsensä arvostamista ja kunnioittamista. Huomaa että olen väsynyt kun totean vain luettelomaisesti asioita joita tämä aihe minussa herättäää; en saa aikaiseksi syvällisempää analyysia asiasta. Vai tarvitaanko aina jotain pitempää selitystä vai riittääkö yhdet lauseet ilmaisemaan asiat kuten ne ovat? Mihin tarvitsemme sanoja? Itsemme ilmaisuun ja jotta voimme kertoa asioistamme ja mietteistämme toisille ihmisille, mutta miksi tarvitsemme tällaista keinoa? Jotta voisimme tehdä yhteistyötä ja jotta voisimme kommunikoida toistemme kanssa jotta voisimme tehdä yhteistyötä?
Uskonto on laiskoille ihmisille, tai ihmisille jotka eivät tahdo ajatella sen enempiä, mutta älkää luulko väärin, sielläkin on ajattelijoita.
Halulle tulee antaa periksi silloin tällöin, ei jatkuvasti.
Onko kuolema ikuista? Onko kuolema ikuisesti olemassa? Onko kuoleman jälkeen ikuisuus? Onko ikuisuutta olemassa? Elämä on väliaikaista, mutta kuolema on ikuista? Olemassa oleva elämä hyödyntää ruumiin sen maatuessa ja siirtää sen elinvoiman toisille eläville olennoille tai kasveille ja siitä sitten kasviksia syöviin eläimiin joista se matkaa taas lihaa syöviin eläviin olentoihin. Tämä on siis hyvin karkea veistely elämänkiertokulusta ja ravinteiden liikkumisesta elonkehässä. Jos elämä on väliaikaista ja saanut alkunsa jostain niin onko sitten kuolema pysyvää ja ikuista? Saako kuolema alkunsa jostain? Ja jos saa alkunsa niin onko sillä silloin loppunsa? Buddha opetti sen että kaikki on väliaikaista, vain muutos on pysyvää. Päteekö tämä kuolemaan? Onko kuolema väliaikaista? Ja mistäpä hänkään sen tietäisi. Emme todennäköisesti tule koskaan saamaan näihin kysymyksiin vastauksia, mitä emme edes oikeastaan tahdo tai halua. Kaikki on väliaikaista, nyt lähden pizzalle nauttimaan elämästä.
Täytyy kuunnella myös muita ihmisiä eikä vain uskottava itseensä. Voitko olla varma että tiedät asiat varmasti vai oletko vain hölmö joka kuvittelee tietävänsä asiat kuten ne ovat? Mistä tiedät että olet oikeassa asioissa? Voitko olla täysin varma vai uskotko vain niin? Tiedätkö korkeintaan sen mitä itse tiedät muttet sitä kokonaisuutta joka on erillään sinusta? Tiedätkö vain osan? Ja jos tiedät niin tiedätkö oikein? Tiedämmekö vain osan asiasta vaikka luulisimme tietävämme kaiken? Onko kaikki tietämämme vain paras arvaus tämän hetken tiedoista joita tiedämme? Ja mitä tiedämme? Voimmeko koskaan tuntea koko asiaa? Puhunko edes mistä asiasta nyt? Puhunko totuudesta vai minkä asian tietämisestä? Yleisesti kaikenlaisista asioista vaiko totuudesta? Mitä on totuus? Onko sillä merkitystä? Mitä hyötyisimme vaikka tietäisimme? Onko totuus hyödyllinen? Onko totuus tarpeeton? Mitä se on? Voiko sitä määritellä mitenkään? Ja jos voi, niin onko se totuus? Jos totta puhutaan; minua ei kiinnosta totuus, en tahdo tietää mitään varmasti; minua ei yksinkertaisesti kiinnosta totuus elämästä´tai maailmasta; tahdon määritellä sen itse enkä tahdo muiden määrittelevän tai kertovan sitä minulle; suorastaan kavahdan jos näin käy. Siis jos joku väittää tietävänsä totuuden. Itse en tahdo tietää sitä eikä se minua kiinnosta; tahdon vain ajatella välillä, nukkua välillä, liikkua välillä, rakastella välillä, syödä ja juoda hyvin; ei päihteitä vaan vettä ja tavallista ruokaa ja välillä herkkuja. Normaalia ja tavallista arkea omalla tavallani; eli normaalilla ja tavanomaisella tavalla.
Suomen Telluslainen