18.02,2019
Ihmiset eivät tiedä mitä he teoillaan aiheuttavat toisille ihmisille joten he eivät tiedä mitä he tekevät. He eivät tarkoita sitä mitä he tekevät vaan he tekevät jotain.
Yksi ääripää on se että kieltäytyy nauttimasta maailmasta ja elämästä, (koska se on syntiä tai este kehitykselle tai jotain vastaavaa) ja toinen ääripää on se ettei muuta tee kuin nauti välittämättä mistään muusta mitään; he nauttivat jopa oman terveytensä kustannuksella. Näitä molempia ääripäitä on maailmassa aika paljon. Tasapainon löytäminen on tärkeää. On oltava armoton ja armollinen itselle. Elämästä saa nauttia eikä kokea omantunnon tuskia sen suhteen. Tietenkään emme tarkoita että tappamisella ja murhaamisella tulisi nauttia, mikä ei ole hyväksyttyä. Lihan syöntikin on niin ja näin. En usko että mikään eliö on syntynyt tapettavaksi vaan elämään ja olemaan elossa ja lisääntymään jotta laji säilyisi; jotta elämä säilyisi. Mutta toisaalta; kuolema on osa elämää ja välttämätöntä; jos kukaan ei karsisi eliöiden määrää niin maailmassa ei olisi pian minkäänlaista tilaa elää missään. En tiedä onko tarkoitettu että ihminen tappaa toisia eliöitä; voisin ajatella kompromissiksi että ihmisten tulee tappaa ruuaksi; ei esiteltäväksi trofeita, vai mitä ne leijonan tappajat esittelevät? Tietenkin se on sallittua eli järkevää ja osoitus inhimillisyydestä että hyödyntää saaliinsa kokonaisuudessaan ja ottaa saaliinsa osia seinälle ripustettavaksi tai turkki tai mitä osia nyt eläimistä saadaan lihan lisäksi; mutten näe mitään järkeä siinä että ammutaan eläimiä vain sen takia että saadaan kuva jonkun ihmisen seinälle hyödyntämättä sen eläimen lihoja ruokana mitenkään. Se ei mielestäni osoita kunnioitusta elämää kohtaan. Silloin ei arvosta elämää eikä kunnioita sitä eläintä jonka ampuu tai tappaa. Ymmärrän myös sen että jos eläin on uhka ihmiselle ja se täytyy sen tähden tappaa niin ei siinä mitään; on tehtävä miten parhaaksi nähdään näissä uhkatilanteissa.
Meidän on oltava tarkkoja teoissamme ja päätöksissämme, sillä teoilla ja päätöksillä me mahdollistamme joitain asioita; esimerkiksi syöttämällä roskaruokaa ylipainoiselle tai sokeria sokeritautiselle; poikkeus tietenkin siinä, jos hänellä on verensokerit liian alhaalla; silloin hänelle tulee antaa sokeria. Mutta kai käsititte, on oltava tarkkaavainen sen suhteen mitä teoillamme mahdollistamme.
Toinen ääripää on se ettei syö mitään ja toinen on se että syö liikaa (karkkia, pizzaa, hampurilaisia jne.) Nämä tietenkin ovat vain päivittäisiä valintoja, siis että söisi jokapäivä karkkia, sipsejä, pizzaa, hampurilaisia jne. ja toinen ääripää on se ettei syö mitään.
Osa raamatun profetioista ja muidenkin uskontojen profetioista ovat pitäneet paikkaansa koska pyhien kirjojen kirjoittajat ovat tienneet sen että historia toistaa itseään. He ovat seuranneet omaa aikaansa ja päätelleet siitä sen että miten tulee käymään tulevaisuudessa. Ei ole mitään jumalaallista kärsimys tarinaa jonka kautta ihminen pelastuisi, ihminen voi pelastua vain omin avuin omalla toiminnallaan, ei seuraamalla muiden tahtoa ja toteuttaen jonkun muun tahtoa; oma itse on se tie ja totuus ja elämä.
Tahtoisin uskoa että kaiken tämän on Jumala luonut, mutten voi olla varma siitä koska ei ole todisteita, joten se on vain toive että Jumala olisi luonut tämän kaiken. Joten en opeta Jumalasta mitään koska en saa Jumalalta mitään ilmestyksiä tai opetuksia. Miksi puhuisin asioista joista en tietäisi mitään? No toisaalta emme tiedä mitään varmasti ja kaikki on kovin epävarmaa mutta en mene väittämään mitään Jumalasta sillä en tiedä Hänestä mitään; en ole saanut ilmestystä tai mitään sellaista että voisin ilmoittaa Jumalan olevan kaiken takana tai olemassa.
Suomen Telluslainen