30.04.2019
Tällaisia ajatuksia tullut mieleen viime päivinä; en tiedä onko niistä pahemmin iloa mutta kirjoitetaan silti. Kun voi hyvin, on sama missä on. On sujut itsensä kanssa niin on melkein ihan sama missä sitä on.
Pelko rajoittaa elämää ja on este onnelle, rakkaudelle ja elämälle.
Koska kaikki on väliaikaista, meidän tulee nauttia enemmän hetkistä joita elämme ja elää ne täyteisemmin; enemmän kiinni hetkessä. Meidän tulee ymmärtää elämän ja sen tapahtumien väliaikaisuus jotta eläisimme täyteisemmin. Tämä vaatii myös rohkeutta: pelkurit eivät elä; niin tekevät vain rohkeat. Tulee nauttia hetkistä rohkeammin eikä peläten, ne ovat väliaikaisia tapahtumia mutta elinikäisiä muistoja, joten elä; ole elossa, älä kuollut. Tämä ajattelu saa arvostamaan hetkiä rakkaiden kanssa enemmän ja ymmärtämään näiden hetkien ainutlaatuisuuden. Älkää surko kuolleita, sitä he eivät teille tahdo; he tahtovat teidän iloitsevan ja nauttivan elämästä; he eivät tahdo pahaa mieltä teille. Ottakaa opiksi kuolemasta ja keskittykää elämään ja elossa oleviin sillä he ovat täällä teidän kanssanne. Älkää antako kuoleman voittaa elämää; se jatkuu kuten kaikki. Jeesuskin opetti että antakaa kuolleiden haudata kuolleet. Keskittykää te elämään; on ymmärrettävä että elämä on väliaikaista ja se tapahtuu tässä ja nyt joten sitä on elettävä miten tahtoo. Se mikä jäi sanomatta kuolleille, sanokaa se eläville. Tämä oli sekava kappale mutta suotakoon se sille. Katkinaisia ajatuksia siellä täällä.
Tyhmempi jää miettimään mitä elämä on.. Ja minähän olen täysin idiootti. Elämä menee tässä ohi kokoajan ja jatkuvasti ja minä istun ja mietin elämää. Mutta mitäpä muuta tekisin? En pääse mihinkään enkä kaipaa mihinkään. Vai? Hyvää musiikkia ja elämää.
Rakkausko? En tiedä siitä, mutta sen sanon, että ikuisuuteen en usko mutta elinikä kuulostaa hyvältä ja juuri sopivalta. Me emme tähtää kuolemaan jälkeiseen vaan keskitymme tähän elämään ja tähän hetkeen; rohkeasti paljastamme ajatuksemme ja tunteemme.
Elämä kiitää ohi ja me vain istumme täällä miettien ja ajatellen; on se jotenkin surullista; suurta estyneisyyttä ja pelkoa; pelkoa elämää kohtaan.
Elämä, sen onni ja rakkaus on tässä hetkessä eikä tuolla jossain muualla, ja jos se on siellä, niin mene sinne missä se elämä, onni ja rakkaus on. Jos et löydä sitä mistään muualta niin mene sinne missä se on. Mutta rakkaus itseään kohtaan ja oma onni on tässä ja nyt. Mielestäni sen ei tulisi olla täysin riippuvainen muista, ulkoisista seikoista, jotta nauttisi elämästä ja olisi tasapainoinen.
Jos Jumala on kaikkitietävä ja ikuinen ja omaa ikuisen viisauden, niin miksi hänen ilmoittamat kirjat ovat niin aikaan sidottuja? Hän olisi voinut selittää kaiken niin tyhjentävästi ettei kenelläkään olisi ollut mitään vastaan sanomista. Ja onhan hän jumala, joten kaikkien olisi muutenkin ollut pakko noudattaa hänen tahtoaan. Ja jos jumala on kaikkitietävä niin valehteleeko hän vaiko eikö hän tiedä mitä hän on luonut? Ihminen tietää mitä maailmasta enemmän kuin jumala ja ihmisellä on korkeampi moraali ja ihminen on armoollisempi kuin jumala, joten mihin tarvitsemme jumalaa?
Minulla on tapahtunut viime aikoina hyviä oivalluksia. Ymmärrän sen että näiden seuraamuksena mielentilani on muuttunut ainakin elämänmyönteisemmäksi ja energisemmäksi ja eläväisemmäksi. Olen myös ymmärtänyt elämän väliaikaisuuden ja kaiken sen mitä elämä on, tai no en tietenkään kaikkea, mutta olen ymmärtänyt elämän idean. Olen näiden asioiden lisäksi munmuassa hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen; olen hyväksynyt sen kaiken; en tiedä kuka tai mitä olen; hyväksyin tuntemattoman; en ala elämään siinä itsekieltäämyksessä jossa olen elänyt; mutta vielä ei ole tehnyt mieli miestä mutten tiedä tulevaisuudesta. Te ette voi ymmärtää, sitä kuinka paljon voimaa ja jaksamista tämä oivallus tuo mukanaan; vain sen kokenut voi sen ymmärtää. Ei ole mitään epäilyksiä itsensä suhteen. Nauttii elämästä ja rakastaa itseään; ei mieti sitä että mitä muut ajattelevat. On sujut itsensä kanssa; se helpottaa elämää suuresti; on helpompaa ja kevyempää olla oma itsensä eikä jatkuvasti pelkää itseään ja muita tai elämää. Olen mitä olen ja nautin siitä; enkä mieti sitä sen enempää. Olen myös oivaltanut mitä uskonnot ovat, ne ovat henkisiä kahleita ja vankiloita, jotka vaativat kaiken sen mitä olet, ja ajavat ihmiset itsekieltäämykseen ja asettavat ehtoja sille että minkälainen ihmisen tulee olla ja miten ihmisen tulee olla. Olen vapautunut näistäkin kahleista; uskonto tekee ihmisestä epävarman ja pelokkaan ja sotkee heidän ajatuksensa ja moraalin ja minä kuvan ja identiteetin; se vie ja tuhoaa kaiken; näin minä ne käsitän; tätä ne tekivät minulle. He asettavat kaiken kiristykseen, vihaan ja tuhoon. Sanovat että jos et kelpaa jumalalle niin silloin joudut ikuiseen kadotukseen ja kärsimykseen, mutta jos elät, uskot ja olet kuin jumala tahtoo ja kelpaat hänelle, niin silloin saat ikuisen autuuden ja onnen osaksesi jumalan armosta; missä on armo? Missä on rakkaus? Uskonnot ovat ottaneet tosielämästä asioita ja ihmisen tunteita ja ajatuksia ja kaikkea mahdollista ja sanoneet että kaikki tämä mitä on olemassa ja kaikki se mitä olet ja mitä hyvää elämässäsi on, on jumalan ansiota; olet saanut sen jumalan armosta. He sanovat että Jumala antaa, Jumala ottaa. Minä en perusta elämääni uskoon; kaikki mitä ajattelen, ei perustu uskontoon vaan itseeni ja siihen mikä on oikein ja mikä on väärin, minkä voin todistaa todeksi. Uskonnot ovat ottaneet mm. uskon, ihmisen ominaisuuden, ja rakentaneet sen varaan pilvilinnoja sekä ajatusrakennelmia, joita on luotu. Mitä tulee moraalin, se ei ole jumalasta peräisin vaan se on kehittynyt ihmiselle evoluution myötä kun ihminen on sopeutunut elämään yhteisöissä ja heillä on ollut tarve samaistua lajitovereihin jotta he kokisivat yhtenäisyyttä, jonka seurauksena on kehittynyt empatia, kyky myötäelää toisia ihmisiä kohtaan ja asettua heidän asemaansa. Tämän seurauksena ihminen tietää mikä on oikein ja mikä on väärin; ihminen tietää mistä tulee paha mieli ja omatunto kertoo sen ihmiselle, että mikä on oikein ja mikä on väärin; se kertoo sen niin, että ihmiselle tulee paha mieli ja hän katuu tekojaan. Ihminen ei tahdo pahaa itselleen ja jos ihminen tekee pahaa toiselle ihmiselle, hän tuntee pahaa mieltä sen seurauksena että tekee pahoja asioita. Tavallaan hän tekee niitä pahoja tekoja itseään vastaan. jumala on minulla filosofinen käsite, ja minulle se merkitsee sitä, että kukaan ei voi olla jumala. Kannattaako elämälleen asettaa liian tiukkoja ehtoja? Kannattaako elämälle asettaa ehtoja? Tuleeko onnelle ja hyvinvoinnille asettaa ehtoja? Olen näiden kaikkien oivallusten avulla löytänyt elämänilon ja onnen ja luotan itseeni, luotan siihen mitä teen ja mihin uskon ja siihen että tiedän mikä on oikein ja mikä on väärin. En enään elä ahdistavassa ja piinaavassa epävarmuudessa enkä ole niin sisäänpäin kääntynyt vaan vapautunut. Olen vapautunut niin monesta asiasta ja niin monet henkiset lukot ovat auenneet. Olen tyytyväinen ja elämäniloinen ja tahdon nauttiaa elämästäni jonka olen saanut ihmisten lisääntymisen seuraamuksena, ei jumalan tahdosta. Jeesukset ovat minusta kaukana sillä minä olen synti, kaikki mitä olen, sotii jumalaa ja hänen tahtoaan vastaan ja hyväksyn sen, en hae hänen tai kenekään muunkaan hyväksyntää. Tämä on minun elämäni, ei sinun tai kenekään muunkaan; minä elän sen omien käsityksieni mukaan. Jos rikon yleisiä normeja ja käytössääntöjä se on vain kehitystä, jota taantunut, pelossa elävä ja sekaannuksessa elävä yhteiskunta tarvitsee. Tarvitsemme elämää enemmän maailmaan.
Mulla on kokoajan tilanne päällä; se on kokoajan että juokse tai pakene.
Suomen Telluslainen