11.03.2019
Jokaisella on oma hirtensä kannettavana jostsa rakennamme tupamme.
He kotkottavat kuin kanat katujen kulmilla puhuen olemattomia ja turhia asioita, mutta kaipa se palvelee heidän sosiaalista viettiään. Kaipa se on suurinta viisautta mitä maailma tuntee ja kokee. Mutta kaikenlainen konnuus on vallannut heidän mielensä eivätkä he totuudessa pysy vaan puhuvat omiaan. Kaipa he tekevät sen ylpeydestään; he eivät totuutta tunne ja hyvä niin. En minäkään tiedä totuutta enkä sitä halua tietääkään ja hyvä niin. Mitä me edes tekisimme totuudella ja sen tietämisellä? Ketä se edes palvelisi? Onko totuus hyödyllinen? Ja jos on niin miten, ja mistä sen voi tietää jos ei tiedä totuutta? Mistä tiedämme tai tietäisimme asian totuudeksi? Minä en tietäisi vaikka totuus tulisi eteeni tai selkenisi minulle kokonaisuudessaan; en tietäisi mitä kokisin ja en tietäisi olisiko se totuus ja vaikka se olisi totuus niin mistä minä sen tietäisin? Totuutta ei voi tietää; se täytyy kokea? Mutta mistä tietää että tuntee totuuden, mistä tietää että kokee totuuden? Olen melko varma että totuutta ei ole. Se on päästä keksitty käsite jolla ei ole mitään sisältöä. Maailma koostuu monista pienemmistä totuuksista mutta yhtä yhtenäistä ja suurta ei taida olla olemassakaan. Vai olisiko se totuuksien verkko? Totuuksien verkosto joka kertoo totuuden maailmasta ihmisille; meidän tulisi vain kerätä kaikki totuudet yhteen niin siinä meillä olisi totuus, mutta, minkä totuuden ja mihin liittyen tahtoisimme tietää totuuden? Kuka edes oikeasti tahtoo tietää totuutta? Vain väsyneet ja pelkurit; ihmiset jotka eivät enään jaksa ajatella ja jotka pelkäävät elämää, pelkäävät tuntematonta. Raukka parat eivät uskalla elää elämäänsä.
He sekoittavat suomalaisen vaatimattomuuden huonoon itsetuntoon; en tiedä mihin he sitä itsetunto kysymystä vertaavat, ylpeisiin saksalaisiin vaiko ylimielisiin amerikkalaisiin? Ihan miten vain; ei kiinnosta minua. Minua vain vaivaa se kun jotkut puhuvat suomalaisesta huonosta itsetunnosta; tämä tuli mieleeni kun välillä on näitä lauluja jotka moittivat suomalaisia itsetunnostaan; kuka on sanomaan yhtään mitään huonosta itsetunnosta? Yleensä ylimielisyys ja ylpeys johtaa idioottimaisuuteen; tätäkö sitten olisi toivottavaa ihmisiltä ja kansalta? Olisiko hyvä että joku idiootti lässyttäisi jotain paskaa marketin kulmalla? Kuka on yleensä sanomaan mikä on hyvää itsetuntoa ja mikä on huonoa itsetuntoa; vaihteleeko se tilanteittain? Suomalainen asettaa järjen etusijalle eikä tahdo tehdä virheitä koska niihin ei ole varaa. Tällaiseksi suomalainen mieli on kehittynyt tuhansien vuosien aikana kun hän on asuttanut tätä maata täällä pohjoisessa; varovainen ja järkevä, tarvittaessa luova ja kova. Myös vaatimaton asioista joita jotkut pitäisivät saavutuksina, sillä se on ollut vain normaali asia joka jonkun on vain ollut tehtävä. Suomalainen ei elä kunniasta ja ylpeydestä eikä ole niistä riippuvaisia; suomalainen ei elä ylpeydestä ja kunniasta vaan elämästä. Suomalainen ei tarvitse suurta ihailua ja muuta tuollaista jonninjoutavuuksia; suomalainen tekee sitä parhaiten mitä osaa eikä elä sen tuomasta kunniasta ja ihailusta; toki näitäkin on, mutta ne onkin ihmiset erikseen. Pitäisikö minun saada suurta ihailua ja kunnioitusta vaikka siitä että elän ja olen olemassa? Onko se suuri saavutus?
Kaikki merkitys on tässä maailmassa ja sen elämässä.
Suomen Telluslainen