23.05.2020
Mitä tekisin pitkällä elämällä jos en sitä eläisi? Olisinko kuin kuollut vaikka olisin elossa? Kuolleena elossa?
25.05.2020
Ihmiset elävät menneessä; he muistelevat suuria valtakuntia ja tahtovat palauttaa ne loistoonsa; he eivät enään elä siellä muutoin kuin ajatuksissaan. Me keskitymme tulevaan ja valmistelemme maailmaa sen tulemiseen. Me emme haikaile jotain vanhaa, vaan jotain uutta; jotain mikä odottaa tulevassa ja sitä me odotamme, sitä me valmistelemme, sitä me luomme, sitä me tavoittelemme. Menneisyys on olemassa vain jotta tietäisi mitä tänä päivänä tekisi; jottei toistaisi samaa vanhaa mitä teki eilen; etten toista sitä mitä tein eilen; että teen jotain uutta mitä tämä päivä tarvitsee. Muistan menneen jotta muistan että mitä teen tänä päivänä jotta huomispäivä olisi uusi, suuri ja mahtava.
Elämässä ei ole mitään järkeä, mutta sitä voi elää järjellä. Elämä ei ole yksinkertaista mutta sitä voi elää yksinkertaisesti.
Ihminen sekoittaa hyvinvoinnin pahoinvointiin.
Heikomman aineksen, hyödyttömän aineksen on kuoltava hyvän aineksen tieltä. Eikä tämä ole kansaan sidottu vaan yksilöihin. Yksilö on joko hyödyllinen tai hyödytön. Yksilö on vahva; yhteisö heikko; yhteisö on vahva jos se muodostuu vahvoista yksilöistä. Heitä ei tapeta suoraan vaan me annamme heidän kuolla heidän omien elämänvalintojen seurauksena. Mahdollistamme sen ja henkilö itse tekee valintansa ja elää sen seuraamusten kanssa. Heillä on samat tiedot käytettävissä kuin meilläkin; on heistä itsestään kiinni kuuntelevatko neuvoja. Jokainen kantaa vastuun omasta elämästään; apua voi tarjota, jos ei ota vastaan, hän elää miten elää. Kunnioittaa toisen vapaata tahtoa hänen kuolemaansa asti. Heikompiaines tuhoaa itse itsensä; apua tulee tarjota, mutta jos sitä ei oteta vastaan; henkilö on siitä itse vastuussa. Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin tarjota apua, ja jos sitä ei oteta vastaan; henkilön kohtalo on hänen omissa käsissä. Näin voidaan suhtautua näihin asioihin joissain tilanteissa. He tuhoavat itsensä elämäntavallaan; joten antaa heidän tuhota itsensä elämäntavallaan.
Minun tulee elää minun elämääni eikä miettiä muiden elämää; muiden elämien miettiminen on ajanhukkaa, siinä mielessä että omaa elinaikaa menee heidän miettimiseen. Ei se tietenkään näin ole, mutta ei jatkuvasti kannata muiden asioita miettiä. Mutta meidän ihmisten elämät toisinaan kietoutuvat yhteen kuin köynnökset, mutta siellä on kuitenkin aina se minä itse. Älkää koskaan unohtako sitä.
Miksi otan näin asioita niin vakavasti kun kerran kuitenkin joskus kuolen? Vaiko nimenomaan sen takia? Millaisena tahdon jäädä historiankirjoihin ja ihmisten mieliin?
Muistakaa ettei tarvitse miellyttää, hakea hyväksyntää tai todistaa kenellekkään mitään. Mutta muistakaa että muita tulee myös kuunnella niin ei muutu ylimieliseksi kusipääksi joka luulee itsestään liikoja. Tai luule jos haluat.
Voiko löytää itseään jos kuuntelee vain muiden puheita? Voiko olla oma itsensä?
Suomen Telluslainen