Yksittäisiä ja hajanisia pidempiä ja lyhyempiä ajatuksia politiikasta sen raja ja keskeisillä alueilla.
Miten eristäminen on vaikuttanut eristettyjen kansojen toimintaan? Se on vain estänyt heidän kansalaisten elämisen ja hyvän tavoittelun, ei muutosta. Se ei ole auttanut eristettyjen kansojen vallanvaihdossa. Meidän ei tule eristää vaan päinvastoin meidän on avattava rajamme näiden eristettyjen kansojen ihmisille jotka pakenevat sortoa yms, niin älymystölle, sivistyneistölle kuin muillekkin ihmisille jotka pakenevat eristävää ja sortavaa hallintoa. Näin jotta heidän toisinajattelijansa lähtevät maasta ja muodostavat uuden kansan ja kulttuurin kotimaansa rajojen ulkopuolella millä voitaisiin korvata lähtömaan kulttuuri ja hallinto ja sen hallintotapa. He voivat perustaa myös uutispalveluja ja toteuttaa muuta kansalaisaktivismia. Pakolaisella tulee olla mahdollisuus ja oikeus opiskella korkealle tasolle kuten muillakin ihmisillä, sekä luoda ja ylläpitää kulttuuriaan. Näin jotta heillä olisi todellisia työkaluja ja mahdollisuuksia ja tietoa eri asioista joita he voisivat hyödyntää elämässään ja kotimaassaan; oli se sitten lähtömaa tai sen jälkeinen kotimaa mihin he ovat asettuneet elämään. Tulee mahdollistaa heidän menestyminen akateemisessa, taloudellisessa sekä poliittisessa maailmassa jotta he voisivat pyrkiä muuttamaan kotimaansa ja yhteisönsä asioita parempaan suuntaan, jotta heillä olisi tarjota todellinen vaihtoehto epärealististen utopioiden sijaan. Tästä on kyse minun koulutusmyönteisyydessä ja pakolaisuus myönteisyydessä. Meidän tulee olla ennemmin maailmankoulu kuin maailman sosiaaliturva. Tätä rahoitettaisiin osittain lakkauttamalla kehitysapu ja muut rahalliset tuet kehitysmaihin ja muihin vastaaviin toimintoihin. Meidän tulee tarjota mahdollisuus pakolaisille kouluttautua ja kehittyä jotta heillä olisi todellinen vaihtoehto sen hetkiselle vihamieliselle ja sortavalle hallinnolle heidän kotimaissaan. Että heillä olisi todellinen mahdollisuus muuttaa kotimaataan ja auttaa kansaansa. Meidän tulee mahdollistaa muutos, ei estää sitä. Meidän tulee myös olla osa kansainyhteisöä ja antaa oma panoksemme ihmiskunnan hyväksi eikä eristäytyä muusta maailmasta kuten monet muut kansat. Mikä on muiden kansojen tilanne jotka ovat eristäytyneet tai joita on eristetty; mikä on muuttunut? Entä miten meidän kohtalomme olisi erillainen jos näin toimisimme? Me emme saa käpertyä vain itseemme ja vain omaan kansaamme ja sen suojeluun; me voimme olla suomalaisia vaikka yhteiskuntamme olisi kansainvälinen. Eristäytyminen on taannuttavaa. Ja muutenkin on meistä itsestämme kiinni pysymmekö suomalaisina vaiko emme, joten en koe vaaraksi yhteiskunnan kansainvälistämistä suomalaisuudelle. Millä tavalla se somalialainen junansiivooja on uhka suomalaisuudelle? Miten se muslimi joka rukoilee moskeijassa on uhka suomalaisuudelle? He pitävät huolen omista asioistaan itsellään, eivät he valitse rooliaan. On olemassa syy sillekkin miksi sinä olet sellainen kuin olet vai oletko valinnut minkälainen olet vai oletko oma itsesi vai esitätkö jotain mitä et ole? Olen ehkä joidenkin mielestä naiivi ja sinisilmäinen mielipiteineni, mutten kuitenkaan ole sokaistunut siten että estäisin muutoksen mahdollisuuden omilla luuloillani. Eristäytyminen ja eristäminen ei ole koskaan muuttanut mitään ainakaan suoraan. Voimme eristää kansoja ja pyrkiä vapauttamaan heidän kansojaan kouluttamalla heidän toisinajattelijoita eli oikeastaan eristäminen yksin ei mahdollista muutosta. Tarvitaan muitakin keinoja kuten toisinajattelijoiden koulutus ja pakolaisten vastaanotto joita pyrimme kouluttamaan korkeammalle tasolle mahdollisuuksien mukaan. Tulee mahdollistaa muutos, ei estää sitä. Olen kaavaillut että tämä hyvin kansainvälinen kaupunki olisi Turku; että Turussa olisi monia eri kielisiä korkeakouluja ja tutkintolinjoja ja pyrkisin hakemaan myös EU-rahoitusta tähän projektiin. Turku sen tähden koska sillä on potentiaalia kasvaa kansainväliseksi suurkaupungiksi koska sieltä on laivayhteydet mitä voi kehittää ja hyödyntää sekä lentokenttä minkä voisi rakentaa uusiksi ja aiempaa suuremmaksi ja nykyaikaisemmaksi. Olisi hyvä keskittää kansainvälistyminen johonkin tiettyyn kaupunkiin ja nyt se olisi Turku; sieltä pääsee nopeasti esimerkiksi Tukholmaan, Saksaan ja muualle länsi-eurooppaan. Tätä rahoitettaisiin osittain kehitysavun lakkauttamisella millä rahoitettaisiin vieraskielisiä korkakoululinjoja ja opettajia Suomessa. On myös mietittävä mistä koulutuslinjoista olisi eniten hyötyä pakolais- tai kehitysmaataustaisille henkilöille.
Suomen Telluslainen