Tiedän ettei nämä ajatukset saa kannatusta monissakaan piireissä mutta ajattelen tämän tarpeellisuuden luontomme ja sen monimuotoisuuden turvaamiseksi, sekä petoeläinten pitämiseksi metsissä eikä ihmisten joukossa.
Meidän tulisi myös tehdä metsästys rajoituksia kuten että jäniksiä saisi metsästää vuoden välein, eli vuosi metsästystä, vuosi taukoa ja sitten taas vuosi metsästystä ja vuosi taukoa ja mentäisiin tuolla syklillä. Samaa sovellettaisiin hirvieläimiin, metsäkanalintuihin ja muihin eläimiin ja lintuihin.
Sen voisi jakosttaa koskemaan eri eläimiä eri vuosina, esimerkiksi; Ensimmäinen vuosi metsästetään vaikka jänistä ja kaurista, seuraavana vuonna peuraa metsäkanalintuja ja hirviä, sitten taas peuraa ja jänistä yms. Tai jotain vastaavaa.
Karhuja kolmen vuoden välein, sama susien, ilvesten, kettujen, ahmojen ja mäyrien osalta, elleivät ne ole harvinaisia, en ole tarkistanut. En näe järkeä esimerkiksi mäyrien tappaamisessa. Ne käsittääkseni syö pääosin hyönteisiä ja kaivaa tunneleita eikä häiritse ketään muita kuin matoja ja hyönteisiä. Ja kaivelee niitä tunneleita, missä voi asustaa myös muita eläimiä. Joten en tiedä miksi se on välttämättä ammuttava?
Suomi tarvitsee Sini-vihreitä, eli suomalaisia ratkaisuja. Niitä aitoja vihreitä ratkaisuja.
Lisätkäämme vielä tämä.
Jos tiedätte alueen susista, niin onko järkeä päästää sitä koiraa sinne metsään? Ajatus on että ihminen ei ole vastuussa tästä vaan se susi kenen reviirille mennään metsästämään. Ja kaiken lisäksi sinne mennään metsästämään sen suden ravinto jotta ihminen saisi ampua ja syödä sen vaikka kaupassa on ne ihmisille tarkoitetut ruuat mitä tuotetaan teollisessa mittakaavassa. Ja tämän ravinnon vähyyden seurauksena sudet tulee pihaan ja sanotaan sitä häiriköksi. Metsästäjät ovat luoneet tämän tilanteen. Kuka on se todellinen häirikkö?
Suomen Sini-Vihreä Telluslainen