21.06.2018
klo n.14.15 Tulipa mieleeni se kuinka buddhalaiset opettavat että kaikki on katoavaista, asia ei ole näin vaan vain elämä on katoavaista. Katsokaa kiveä ja timantteja, katoavatko ne? Katovatko ne ja lakkaavat olemasta? Ei, vaan elämä on katoavaista, vain elämä katoaa ja kuolee ja lakkaa olemasta. Tosin elämäkin muuttaa vain muotoaan eikä katoa, jos ne teoriat pitävät paikkaansa joissa sanotaan että massa on vakio eikä mikään katoa vaan kaikki muuttaa vain olomuotoaan.
He jotka leijjailevat ja haaveilevat paljon voivat jäädä uhkapeleihin koukkuun helpommin sillä he kuvittelevat sen olevan mahdollista, se että voittaisi jonkin suurpalkinnon. Itse pyrin pelaamaan pienillä panoksilla pieniä voittoja jolloin myös häviöt ovat pieniä. Olisihan se tietenkin mukava saada suuri summa kerralla jolloin voisi ostella jotain isompaa, mutta pienemmillä voitoilla voi elää tasaisemmin, ja haluaako sitä oikeasti paljon rahaa? No kyllä minä ainakin tällä hetkellä, mutta en usko saavani sitä uhkapeleillä, vaan työllä, kovalla työllä, ja siihen menee kauan aikaa. Voi niitä parkoja jotka pelaavat kaikki rahansa ja kavereiden rahat ja perheensä ja kaiken, mitä järkeä siinä on?? He ajattelevat että raha on tärkeämpää kuin omat läheiset? He ovat sairaita joita olisi autettava, mutten tiedä miten, ja aion ottaa siitä tulevaisuudessa selvää. Tutkia mitkä aivosolut saavat siitä mielihyvää ja millä sen voisi korvata, sen että ettei saisi niitä kiksejä sun muuta peleistä. Uhkapelit ovat haaveilijalle kuin oikotie onneen, pikakortti paratiisiin joka mahdollistaa kaiken ja enemmän, kaikki unelmat ovat ostettavissa nykyaikana. Eläinten raiskaamisesta ja murhaamisesta lähtien. En näe sitä kovin kunniakkaan että tapetaan eläimiä. Tällä hetkellä, mutta mieli voi muuttua kun tulee jotain tiettyä tietoa, mutta kyllä se tuntuu niin kylmältä että otetaan elävä olento ja vedetään kurkku auki ja lasketaan veret pois jotta joku saa syödä mäkkärissä hampurilaisen, joka kaiken lisäksi maksaa sen euron. Kovin on halpa elävän olennon henki. Sitten he kokevat itsensä kovin miehekkäiksi kun syövät lihaa. En ymmärrä miksi? Enemmistö heistä ei tee muuta kuin osta sen lihan ja sitten syö sen, en usko että monesta miehestä edes olisi viemään elämää, henkeä, eläimeltä että saisi syödä sen eläimen, itse syön vain sitä minkä itse kykenen tappamaan. En pysty tappamaan eläintä joten vältän eläimen syöntiä, syön välillä, mutta ei se oikein ole minun mielestäni. Se on vaikea kysymys joillekkin mutta itselleni ei. Täytyy pyytää anteeksi suurelta hengeltä, elämältä, että on vienyt elämän Häneltä. Kun ottaa jotain luonnosta on jotain annettavaa takaisin, jotta tasapaino säilyy, sama homma on kasvien viemisestä, maapallo on meidän kaikkien sillä elävien olentojen yhteistä omaisuutta, me ihmiset olemme vain käskynhaltijoita ja puutarhan, eedenin puutarhan hoitajia. Eedenin puutarha on tämä maapallo, jonka nimi on Tellus; äiti maa; eli meidän yhteinen, meidän äitimme. Äiti maa, luontoäiti ei kukostaisi ilman aurinkoa; taivaan isää. Eli minun elämänkatsomuksessani meidän kaikkien elämänmuotojen Isä on Taivaan Isä aurinko ja Meidän yhteinen Äitimme on Tellus; tämä planeetta jolla elämme, Hän on meidän Äitimme. Mitä kauemmas menemme elämänpuussa niin juuremme ovat syvällä maassa, kaikki ovat lähteneet kasvamaan samasta siemenestä. Tämä on elämänpuu, se kertoo että kaikki on lähtöisin yhdestä. Biologia todistaa tämän, kaikilla eliöillä on saman kaltainen dna joka kertoo sen että kaikki eliöt ovat lähtöisin samoista eliöistä ja lähtenyt sitten eriämään siitä erilleen ja muodostaneet ja haarautuneet eri eliöihin. Tämä puu oli se mistä vanhat pakana kertomukset maailmanpuusta, elämänpuusta, kertovat. He ovat jo hyvin varhain ymmärtäneet mistä on kyse ja miten tämä maailman elämä on kehittynyt. Tai he ovat ainakin olleet jäljillä siihen mikä on totta ja mikä ei ole totta.
Suomen Telluslainen