04.07.2018
Tänään työterapiassa ollessani keskustelin työterapian ohjaajan kanssa musiikista, siitä kuinka ja miksi musiikki iskee ja kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Itse mietin sitä soidinmenona ja ohjaaja huomioi, että se on myös yhteisöllisyyttä lisäävä tekijä. Miksi musiikki viehättää ja kuulostaa hyvältä? Mistä aistinautinnot tulevat? Miksi ne ovat ihmisen selviytymisen kannalta niin olennaisia, että ne on kehittynyt. Kuten antiikin kreikan filosofit jo pohtivat, että luonto ei tee mitään turhaan ja näinhän se on.
Kansat voidaan jakaa kuten puu jakautuu ja haaroittuu, elämänpuu kuvastaa tätä hyvin. Joku on aina lähtöisin jostakin. Jonkin syyn takia jokin on kehittynyt erillaiseksi kuin jokin toinen asia. Suomalaiset ovat sopeutuneet pohjoisiin, kylmiin, olosuhteisiin. Afrikkalainen taas kuiviin ja kuumiin, ja jotkut heistä kuumiin ja kosteisiin olosuhteisiin. Minulle on sama kuka asuukin missä ja kenen kanssa ja kuka tekee mitäkin kenen kanssa. Se ei kuulu minulle. Silloin asia kuuluu minulle, jos toinen ihminen aiheuttaa vahinkoa toisille ihmisille, silloin ihmisten on puututtava asiaan. On hyvä, että on moraalituomareita, jos he oikeasti ymmärtävät mikä on väärin ja mikä ei. Eihän sitä voisi katsella, että murhamies murhaisi mielinmäärin kuten hän tahtoisi tai että toinen vain varastelisi muiden omaisuutta. Ei se olisi hyvä ja sellaiseen toimintaan tulisi puuttua. Myös itsensä vahingoittamiseen tulisi puuttua ja toimittaa hänet hoitoon. Olen miettinyt, että on se on väärin ja pahuutta, että vahingoittaa tietoisesti toista ihmistä hänen sitä tahtomattaan. Se on tietenkin kiinni siitä miten pahaa vahinkoa aiheuttaa, vai onko? Nyt lukemaan Walden, elämää metsässä -kirjaa.
Suren suuresti kissojeni menetystä. Ajattelen kaikkea mahdollista mitä heille on käynyt ja missä he ovat ja miten he ovat sopeutuneet uusiin kotiinsa vai onko heidät lopetettu? Nämä ajatukset piinaavat minua. Myös se kuinka jätin heidät 4-5 päiväksi kotiini. Äitini kyllä kävi siellä ruokkimassa ja vaihtamassa vedet ja varmaan myös hoiti ja silitti heitä. En voi olla ajattelematta sitä kuinka paljon he ovat tarvinneet minua siellä heidän luonaan. Minun olisi pitänyt olla siellä, kotonani, rakkaimpieni kanssa, kissojeni kanssa. Se on minun arvovalintani, huolehdin siitä, minkä otan vastuulleni, ja kadun sitä, että jos en tee sovittua asiaa. Se vaivaa silloin mieltäni ja siten en voi olla tekemättä sovittuja asioita. Nyt pyykin pesuun ajatellen kissojeni, rakkaitteni, kohtaloa.
Meidän tulisi kouluttaa köyhien maiden asukkaita biologialla sekä opettaa kestävästä kehityksestä. Emmehän tahdo lisää elämästä, luonnosta ja ympäristöstä piittaamattomia ihmisiä, jotka vain ottavat luonnosta kuvitellen sen kestävän sitä toimintaa pidemmän päälle. Tahdommeko kuolemaa palvovia ihmisiä lisää maailmaan? Näkeehän sen minkälaiseksi ihmiskunta on mennyt näiden tiettyjen uskontojen seurauksena. Ihmiset eivät välitä mistään mitään, vaan pitävät itseään jumalaisina olentoina, joita varten kaikki on luotu? Onko tämä hyvä elämänkatsomus, joka luo kestävän elämäntavan? Tahdommeko elämäntavan, joka tuhoaa elämämme? Tahdommeko tukea elämäntapaa, joka tuhoaa meidät itsemme? Myös meidän tulisi kouluttaa tällä tavalla omat kansalaisemmekin. Poistaa uskonto yhteiskunnasta, tai ainakin nämä tietyt uskonnot, valtauskonnot ja parhaiten se onnistuu opetuksella sekä niiden taloudellisen tukemisen lakkauttamisella, jos on tarkoitettu niin ne kyllä selviävät ja jatkavat toimintaansa. Jos ei ole valtiontehtävä huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista niin miksi valtio tukisi uskontoja? Nykyiset valtauskonnot ovat haitallisia maailmalle ja ihmisille. Tai ainakin se, miten ja mitä asioita niistä opetetaan ja millä tavalla. Meidän tulisi opettaa, että Jumala loi tämän kaiken meille paratiisiksi ja huolehdittavaksemme. mutta ei, me emme usko jumalan luoneen tätä, meidän elämämme on riippuvaisia maapallon, äiti maan, elämästä. Äiti maa kuolee ja me tulemme kuolemaan, vähintään joudumme elämään hyvin tuskaisaa elämää, jota ei voisi edes kutsua elämäksi, jos selviäisimme ekokatastrofista. Tahdommeko todella sitä? Meidän tulisi arvostaa luontoa ja meriä, eikä saastuttaa tai tuhota niitä. Ihmiset ovat vieraantuneet juuristaan, eli luonnosta. Nyt teetä, vihreää teetä. Ihmiset ovat kadottaneet itsensä ja paikkansa maailmassa. Se paikka on osana luontoa, ei siitä erillään. Ja itsensä voi löytää mistä vain. On myös löydettävä paikkansa yhteiskunnassa. Elämäntarkoituksen ja syyn löytää kuka mistäkin. Minä löysin sen elämänjatkuvuudesta, eli lisääntymisestä. Tämän johdosta esivanhempamme ovat ”jumalisoineet” rakastelun kun he tiesivät, että niin lisäännytään, ja tuntuuhan se mukavaltakin ja hyvin nautinnolliselta. Onhan siinä jotain jumalaista. Valtauskonnot demonisoivat sitä ja opettavat, että seksi on hyväksyttyä vain avioliitossa oleville. siinä voi olla se taka-ajatuksena että ei syntyisi lapsia, joilta puuttuu vanhemmat kun on syntynyt ei toivottu lapsi, niin lapsi on hyljätty orpokotiin. On haluttu rajoittaa lapsen saanti avioliittoon On siinä varmasti muutakin, mutta en jaksa uppoutua asiaan nyt tämän enempää, en jaksa ajatella asiaa. Nyt levähdän ja jatkan myöhemmin.
Suomen Telluslainen