26.04.2019
Todelliset sankarit eivät saa patsaita ja lauluja vaan he vaipuvat historian hämärään tuntemattomina; he eivät vaadi kunniaa ja huomiota. Mutta me tiedämme sen kuka on mitäkin sydämmissämme ja syvä kunnioituksemme lepää heidän harteillaan. Nyt hiljainen hetki heille heidän kunniakseen.
Minun Jumalani on elämä; Jumalallani elämällä on kaksi vanhempaa; isä ja äiti; isä aurinko ja äiti maa. Äiti Maa on hedelmällinen, kuten me voimme todeta maailmasta ja kaikista sen elämänmuodoista joita sen pinnalle on kehittynyt satojen miljoonien vuosien aikana kun sen elämä syntyi.
Totuus kestää päivän valon ja tulee ymmärretyksi ja yleisesti hyväksytyksi, paitsi niille jotka pimeydessä vaeltavat eivätkä tunne valoa tai totuutta; pimeydessä he elävät.
27.04.2019
Kirjat ovat se mikä pitää tätä sivilisaatiota elossa. Kaikki on rakentunut kirjojen ympärille. Sana on Jumala. Sana on tämän maailman jumala, enkä tarkoita raamattua ja jeesusta vaikka lausunto on raamatusta peräisin. Sana Jumala, on Jumala. Ihminen uskoo sanaan ja pitää sanaa jumalana. 😀 Kuinka hienoa tämä onkaan!
Jos asettaa onnensa tavoitteeksi; voiko sitä todella koskaan saavuttaa? Voiko onnelle asettaa tavoitteita vai tuleeko se itsestään? Ja ennen kaikkea; kannattaako onnelle asettaa ehtoja? Entä rakkaudelle? Onko se silloin rakkautta? Mikä on mitäkin? Onko onni ja rakkaus tässä hetkessä vaiko jossain tuolla muualla? Kuten Buddha opetti; onnellisuus ei ole päämäärä vaan tie jota kulkea. Mutta onko se näin? Rakkaudesta en tiedä, mutta sen tiedän, että onnelleen ja rakkaudelle tulee antaa lupa, hyväksyä se ja nauttia siitä ja kaikesta siitä mitä se tuo mukanaan ja miltä se tuntuu. Mutta nämäkin on vain sanoja; rakkaus puhuu tekoja.
Miksi olla liian ehdoton elämän suhteen ja kieltää itseään elämästä elämäänsä? Miksi asettaa ehtoja elämäänsä? Miksi valita ehdollinen vankila kun voi elää vapaudessa? Mutta jos annat lupauksen, niin pidä se; se on vapaaehtoinen ehto ja näitä on kunnioitettava. Tällaisia asioita minun uneksuminen aiheuttaa. Tulee ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se tulee? Onko vapaus perusedellytys elämälle? Miksi olla vapaa ja miksi tahtoa vapautta? Miksi elää vapaudessa? Vapaus johtaa yksilöiden kilpailuun joka kehittää lajia ja yhteiskuntaa ja sivilisaatiota, olemmehan havainneet sen, kuinka vankeus on johtanut taantumukseen, kuten kristillinen eurooppa ja neuvostoliitot ja muut laitokset; täysin taantuneita ja tukahdutettuja paikkoja jotka elivät jatkuvassa taantumuksessa. Sitten esimerkkinä on Japani ja Kiina; ovatko nämä inhmillisiä paikkoja ihmiselle elää ja olla? Onko se elämisen arvoista elämää? Jotkut luovat kyllä vapaudesta vankilan ja vievät sen liian pitkälle. On oltava suhteellisuudentajua ja tilannetajua; ei voi olla vain että minä itse, vaan on normaalisti ilman sen suurempia kuvitelmia itsestään.
Kannattaako asettaa onnensa riippuvaiseksi ulkopuolisesta maailmasta? Silloin onnesi on riippuvainen maailmasta eikä ole llähtöisin sinusta.
Joillekkin ihmisille toisten ihmisten ihmisoikeudet eivät ole selviä asioita vaan ne ovat kyseenalaisia. En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta ja suosimista jolloin asetetaan tietty ihmisryhmä tärkeämpään asemaan kuin toiset ihmiset; tätä en hyväksy.
Se että haluaisi tai tahtoisi näyttää joltain, lähtee sisältä käsin. Mutta sisintään ei löydä ulkopuolelta? Jos haluat olla joku toinen tai jonkinkaltainen niin en tiedä onko se itsensä löytämistä, jos löytää jonkun jonkakaltainen tahtoisi tai haluaisi olla? Ymmärrän ulkoisen olemuksen tahtovan näyttää joltain, mutta entä tämä sisäinen? En tiedä, rajallinen inhimillinen kapasiteetti ei riitä tämän ratkaisuun, tai ei ainakaan tämä tämän hetkinen mielentila ja jaksaminen. Elämä on mitä on.
Nämäkin naiset pyörittelee peppuaan ja kurkottelee ja luottaa ulkonäköönsä, mutta he eivät ymmärrä, että sellainen ei kiinnosta minua. Etsin jotain aitoa ja rehellistä. Sisäinen rikkaus on tärkeämpää kuin ulkoinen, mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä; kyllä se merkitsee ja paljon. Enkä ota jokaista vastaantulevaa vastaan siinä mielessä että antautuisin heille. Olen valikoiva, kuten kuuluukin. Ei oteta kaikkia vastaantulijoita, vaan vain parhaat heistä; kunnioittakaamme ja arvostakaamme itseämme.
28.04.2019
On hyvä olla unelmia, esimerkiksi minä tahtoisin olla alkoholisti karibialla juoden päivittäin rantabaarissa, mutta haluanko todella sitä? En. En ainakaan tällä hetkellä, tieni on mitä on, ja sitä pitkin kuljetaan.
Me emme elä koodin tai lakien mukaan vaan elämän mukaan. Pitäkää sääntönne ja norminne; ne on teitä varten, ei minua varten. Pitäkää uskontonne, ne on teitä varten, ei minua varten.
Suomen Telluslainen