14.02.2019
Miksi se on niin, että kun katsoo takaisin menneeseen niin näkee vain virheitä ja epäonnistumisia? Jotkut sanovat että menneitä ei kannata muistella vaan tulee keskittyä tulevaan. En tiedä onko se nyt niinkään; kai se nyt pitäisi jotenkin käsitellä eikä jumittaa niitä asioita tai vältellä niitä asioita, ne tulee kohdata ja hyväksyä että näin on tapahtunut ja sitten jatkaa elämää; tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Jos olisin saanut toisenlaisen kasvatuksen niin en olisi elänyt tällaista elämää; olisin jossain muualla tekemässä jotain muuta ja onnellisempi, mutta toisaalta, on vaadittu että olisin tällainen jotta olisin tällainen kuin olen. Minun kohdallani se on aika äärimmäistä ajattelua. Olen ikävöinyt veljeäni jolle olisin tahtonut olla parempi isoveli mutta olen ollut niin sairas ja sekaisin etten ole kyennyt olemaan hyvä veli, koska olen saanut sellaisen kasvatuksen jonka seurauksena on vahingoitettu niin pahoin että ei ole kyennyt selkeään omaan ajatteluun. Kasvatuksessani on ollut sellaista että sieluni ja mieleni on pyritty murtamaan jotta olisin kiltti poika joka tekee miten sanotaan; ja tässä onnistuttiin jotenkin ja nyt vajaa kolmekymppisenä selvittelen näitä asioita ja eheydyn hitaasti päivä kerrallaan. Vihaan syvästi vanhempiani tästä lapsuudesta jonka olen saanut.
Olen pettynyt siihen kuinka suomalaiset kuvailee aina suomalaiset jotenkin surullisiksi ja että olisi heikko itsetunto ja muuta tällaista negatiivista sanomaa; se on täyttä r o s k a a; olen suomlainen enkä häpeä sitä enkä pyytele sitä anteeksi enkä kadu sitä enkä koe huonommuutta sen takia muihin ihmisiin nähden; heräsin ja ymmärsin että olen suomalainen ja tahdon palvella isänmaata parhaan taitoni mukaan niillä avuilla joita minulla olisi ja on. Mutta takaisin alkuun; tämä meidän epäileväisyys; filosofisuus voidaan tulkita virheellisesti huonoksi itsetunnoksi; suomalainen ei tahdo esiintyä idiottina joka ei osaa ajatella; siinäpä se; suomalainen ajattelee liikaa ja liian perusteellisesti. Ainakin parhaimmillaan. Suomalainen luonne on hyvin voimakas tahtoinen tarvittaessa; se on jo lähellä mielipuolisuutta ja osittain varmaan onkin sitä, eikä sitä ole syytä hävetä.
Suomen Telluslainen