23.02.2019
Tulipa mieleeni kun tässä eräänä päivänä meditoin ja tunsin kuinka suuri painolasti oli harteillani; se tunne oli tullut ennenkin mutten ymmärtänyt mistä se johtui ja mikä se oli mutta nyt ymmärsin että se oli synnin taakka; tai jotain mitä voisi synniksi kutsua, tunsin sen taakan ja se oli hyvin suuri taakka, hyvin raskas, mutta sitten totesin, että se on vain kuviteltua eikä sitä oikeasti ole olemassakaan ja silloin se paino lakkasi ja lähti pois harteiltani.
Millä on merkitystä? Mikä on elämän syy? Tahtoisin ajatella että perheellä ja suvulla on merkitystä; suurempi merkitys kuin meillä itsellämme. Suku jatkaa eloaan kuolemammekin jälkeen.
24.02.2019
Kaikista ihmisistä asetan itseni etusijalle niin kauan kuin olen perheetön. Muutoin laitan Totuuden ja Jumalan etusijalle, sitten itseni.
Ihmiskunnan yhteinen sielun koti on Jumalassa; ihmisen kollektiivinen tajunta ilmenee Jumalassa. Yhteisymmärryksessä. Tämän kun ymmärtää niin näkee kaikki ihmiset veljinä ja siskoina keskenään, jotka jakavat yhteisen tajunnan, josta kumpuaa kaikki ajatuksemme toisista ihmisistä. Tämän tajunnan ansiosta ymmärrämme toisiamme. Tämän tajunnan kansallisuus on myös huomattava kansojen omista uskonnoista ja tavoista ja perinteistä. Ihminen kärsii kun hän ei pysty elämään luonnollisessa yhteydessä kansan yhteiseen tajuntaan; tästä tajunnasta kumpuaa meidän empatia kykymme ja myötäelämisen kykymme. Ilman tätä tajuntaa kaikki olisi sekasortoa jossa kukaan ei ymmärtäisi toisiaan millään tavalla; yhteyden saaminen tähän yhteiseen tajuntaa joka yhdistää meitä, on haastavaa enkä tiedä siihen keinoa; selvästi siihen on jokin keino mutten tiedä mikä; olisiko ne vanhat tavat joita on ennen noudatettu; rukous, hartaus? Kuollessamme me yhdymme tähän yhteiseen tajuntaamme, mistä olemme lähtöisin. Elämänhenki on tästä lähtöisin. Ukko on tämän tajunnan lähde minkä jakaa koko ihmiskunta. Hengessä ja sielussa, olemme yhtä. Veri on yhtä ja maaperä yhteisellä vastuulla.
Itsekkyys estää tämän yhteyden yhteiseen tajuntaamme; tämän tähden itsekkyys ei ole niin hyvä asia vaikka hyötyjä siinäkin on; ilman sitä tuskin nauttisimme elämästä ollenkaan, kun emme ajattelisi itseämme ollenkaan. Päinvastoin; silloin kärsisimme. Jos emme ajattele itseämme, me emme ymmärtäisi itseämme mitenkään joka johtaisi kärsimykseen. Ei vaan itsekkyys luo kärsimyksen. Kun haluamme itsellemme ja kun emme halua itsellemme.
Nämä ihmiset eivät tiedä mitä he tekevät, he eivät ymmärrä mitä he teoillaan aiheuttavat. He eivät ymmärrä perimmäistä syytä teoilleen; he vain tekevät mitä ylempää käsketään, eivätkä hekään tiedä mitä he tekevät vaikka heidän tekonsa voivat vaikuttaa järkeviltä ja jopa välttämättömiltä. Mutta me tiedämme paremmin; he eivät ymmärrä. He tuhoavat elämän elinvoimaa; elämän kantokykyä. He tuhoavat voimia joiden turvin elämää kannatellaan. Mitä köyhempi luonto, sitä köyhempi elämä on. Luonto jaksaa kantaa vähemmän elämää maapallolla. Meillä on tarpeeksi kaikkea mutta ahneudelle ei; se vaatii aina vain lisää ja lisää. Luonnon kantokyky; voima joka kannattelee elämää ja tuottaa elämälle välttämättömiä ekopalveluita jotka elättävät tietyn määrän eliöitä eli kannattelevat niiden elämää, ylläpitävät elämää. Maapallon elämä, luonto, on elämänhaltija, elämän elinvoimaa ylläpitävä taho ja voima jolla on rajansa kuten kaikella elävällä. Tämä on suuressa epätasapainossa tämä maapallon elämä. Ihminen on velkaa suunnattomia summia; se velka jonka maailman kaikki valtiot ovat velkaa; ovat velkaa luonnolle. Elämälle; he ovat velkaa elämälle. En jaksa kirjoitella tänään tämän enempää; ei tule ajatuksia mieleeni joten en ala itseäni siihen pakottamaan. Nytkin tuli saarnan kaltaista moralisointia jota tahdon välttää. Olen puhunut näistä aiheista jo suunattoman paljon, ehkäpä minun tulisi käydä niitäkin ajatuksia läpi joskus, muttei nyt, nyt ei jaksa.
Vielä Jumalasta; Ihmiset jotka ovat tulleet uskoon; ovat yhtyneet tähän yhteiseen kollektiiviseen tajuntaan, jota kutsun Jumalaksi. Meditoinnilla voidaan saavuttaa sama. Myös rummutuksella voidaan saavuttaa tämä yhteys tähän tahoon; Jumalaan. Egomme, itsekkyys, on este saavuttaa tämä taho, yhteinen tajunta, Jumala.
Alitajunta on Jumalan tietoutta josta kumpuaa meidän omat ajatuksemme. Me olemme osa tätä tietoutta. Mielemme voi sairastaa mutta ne ovat vain meidän omien ajatustemme ilmentymiä; on syvempi tietoisuus ja pinnallinen ruumiin tietoisuus joka valikoi ajatuksia tästä syvemmästä tietoisuudesta.
Suomen Telluslainen