29.11.2020
Itsensä tunteminen on oikeastaan itsensä tiedostamista. Huomata ja tunnistaa niitä asioita itsestään. Kuten että minkälainen on, mitä tahtoo elämältä jne. ja ne pienet asiat kertovat sen, kuka on. Minuus koostuu monista asioista. Ei ole yhtä suurta totuutta minusta itsestäni, vaan se muodostuu monista totuuden rippeistä. Ei ole yhtä suurta totuutta, jonka voi saavuttaa vain jonkinlaisen buddhalaisen meditaation ja valaistumisen kautta. Voi toki joku senkin kautta tutustua itseensä, tai ainakin sen hetkiseen itseensä. Mutta omasta mielestäni prosessi on oikeastaan aika normaalia arkea eikä mikään suuri ihme mikä valaisi ja saisi aikaan jonkinlaisia hallusinaatioita ja näkyjä että taivas aukenee ja jumala puhuttelee juuri sinua henkilökohtaisesti, joka kertoisi sinulle kuka olet ja mikä on syysi tässä maailmassa. EI. Vaan se on tylsä ja arkinen asia, mikä kuitenkin tuottaa iloa; antaa syytä ja merkitystä elämälle. Sinä itse kerrot itsellesi sen, kuka olet. Sinä itse, kertoo sen sinulle. Oikeastaan ilman tätä tietoa on hukassa elämässä. Tai näin voisi ajatella. (Minun kokemus maailmasta, ei ole totuus maailmasta. Ja että, muutkin voivat olla oikeassa, en ole kaikkitietävä). Mutta tämä tieto helpottaa elämää, kun tietää, mitä itse tahtoo elämältä. Ja sitten kun tietää mitä tahtoo elämältä ja saavuttaa sen, tai kun työskentelee sitä kohti, elämä tuntuu merkitykselliseltä. On jokin aito merkitys elämälle, syy ja tarkoitus, ja se on oma itse. Se on jokin kantava voima. Jokin mikä saa jatkamaan huomiseen, jokin mikä saa sekoilun päättymään, jokin mikä sulkee entisen ja avaa uuden.
On myös otettava vastuu omasta elämästä ja tulee pohtia miten voi hyödyntää yhteiskuntaa tavotteiden saavuttamiseksi? Miten saan yhteiskunnan palvelemaan minua? Yhteiskunnan kelkasta on vaikea hypätä pois, koska he sekaantuvat kaikkeen ja vaativat kaikkea ja kaikessa ollaan riippuvaisia heistä ja heidän asioista. En tiedä kodittomuudesta. Mutta itsestä huolehtimisesta tulisi tulla myös merkityksellistä. Tämä vaatii itsensä arvostamista sellaisena kuin on. Uskoo, että on ansainnut hyvinvoinnin, on ansainnut onnen. Myös omasta elämästä huolehtiminen tulisi olla tavoite ja elämän syy mitä elää, tulisi antaa merkitystä elämälleen. Kun elää unelmaansa tai tavoittelee unelmaansa, elämä on merkityksellistä. Tästä tulee kehä, joka johtaa kasvavaan hyvinvointiin ja onneen. Omalle itselle tällä on myös vaikutusta, ne ruokkivat toinen toistaan; se on kehä. Tämän kehän voisi nimetä onnenkehäksi; se antaa sitä, mitä sinne heittää. Heitä itsesi sinne, ja löydät itsesi. Hyppää sen kyytiin, se kuljettaa sinut hyvinvointiin ja onneen. Se kasvattaa itse itseään; hyvä elämä ruokkii hyvää itseään ja hyvä itse ruokkii hyvää elämää. Lyhyesti, hyvinvointi luo hyvinvointia. Syötä kehään hyvinvointia ja saat hyvinvointia.
Kun oppii tuntemaan itsensä ja löytää paikkansa ihmiskunnassa ja siinä yhteisössä missä elää. Tietää paikkansa. Tämä antaa syytä ja tarkoitusta elämään. Halu ja tahto elää tulee tulla itsensä sisimmästä; tämän saa siitä, kun tietää mitä tahtoo elämältä. Tästä pääsemme myös identiteettikysymyksiin. Kuka on, mitä haluaa jne. Mistä unelmoi? Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Se on hyvä alku. On kysyttävä itseltä, että oletko oma aito itsesi vai jotain mitä esität muille? Kenelle elät? Entä tuleeko tuntea itsensä ennen kuin voi hyväksyä itsensä? Vai tiedämmekö jo keitä olemme ja se vain tulee hyväksyä? Hyväksynnän kautta tarkastelee itseään, hyväksyy sen, mitä löytää.
Itsensä tunteminen lähtee siitä, että tiedostaa asioita itsestään. Huomaa että kuka on, mistä pitää, mitä tahtoo elämältä; Itse olen kiltti ja tahdon auttaa ihmisiä ja tahdon hyvää ihmisille. Mutta toisaalta tahdon ihmisten vapaasti tienaavan ja yrittävän, ilman, että on liian avualiasta yhteiskunnan toimesta. Kannat itse vastuun omasta elämästäsi tiettyyn pisteeseen asti. Eli jos mokaat, maksat itse hinnan etkä vaadi sitä muilta.
Itsensä voi löytää vain itsestään. Syyn elämään voit antaa vain sinä itse. Se löytyy sinun sisimmästäsi.
Suomen Telluslainen