27.12.2019
Joulutauon jälkeen alan jälleen kirjoittelemaan hieman useammin taas ajatuksia tänne tietokoneelle. Nyt tämän päivän ajatus on liittynyt siihen kuinka ei ole kristillistä alkuperää olevia nimiä, vaan on nimiä, mitkä kristinusko on ominut. Sama pätee myös poliittisiin liikkeisiin; ihmiset ovat omineet arvoja ja mielipiteitä omikseen. Esimerkiksi tasa-arvo yhdistetään kommunisteihin; poliittisilla puolueilla on aina se äärimmäisyys siinä mukana; tosin en tiedä onko tasa-arvo äärimäisyyttä; mutta tasa-arvo on olemassa ilman kommunismia ja muita aatteita ja uskomuksia; ne ovat vain ottaneet aatteen ainoaksi arvokseen ja ajavat sitä eteenpäin tai ylläpitävät sitä arvoa. He ottavat jonkin arvon ja asettavat sen kaikenkattavaksi arvoksi millä heidän mielestään tulisi johtaa ja hallita maailmaa. Puhun nyt kaikista aatteista ja muista asioista; en vain kommunisteista.
Jumalaa saa pilkata eikä sitä saa kieltää lailla; uskonnollisia tunteita saa loukata. Kirkkoja ja muita uskonnollisia yhteisöjä saa kritisioida ja pilkata.
Tarvitsemme uskonnon ja elämäntavan joka palvelee nykymaailman tarpeita.
Kun tekee hyvältä tuntuvia asioita, alkaa tuntumaan hyvältä ja alkaa voimaan hyvin.
Muiden mielipiteen ei tule kertoa teille kuka te olette; muiden mielipide ei saa kertoa sinulle sitä, kuka sinä olet.
Ravinto ja vesi; muu on turhaa.
Mikä siinä on, ettei kestä epäonnistumista? Miksei saisi epäonnistua? Tulisiko olla täydellinen? Miksi? Tämä on minun ongelmani; usein luovutan jo silloin kun epäonnistun; tai no en ole epäonnistunut, vaan olen pelännyt etten osaa ja epäonnistun, jolloin en uskalla edes yrittää. Tämä on ongelma. Vaatii kanttia että yrittää eikä pelkää että epäonnistuu.
Ihmisen lapsia; niitä me olemme; olemme ihmisen poikia ja tyttöjä. Olemme elämän lapsia.
Sota on luonnonvarojen haaskausta; sotakoneisto tuhlaa rajallisia resursseja; tämä on yksi näkökulma. Varat tulisi sijoittaa ihmiskuntaa edistäviin asioihin, eikä sitä tuhoaviin asioihin.
Jokaisessa rakennuksessa oltava pommisuoja ja maanalainen verkosto.
Nykyään panostetaan ja keskitytään taloudelliseen menestykseen, minkä varjoon jää henkinen hyvinvointi; puhun nyt henkisestä hyvinvoinnista, en uskonnollisesta hyvinvoinnista. Tämä rikkauksien tavoittelu luo pahoinvointia, minkä korjaamiseksi myydään lääkkeitä ja muuta tällaista. Nykyään hyvinvointi on taloudellinen asia. En tiedä onko se hyvä vai huono asia? Onko meidät saatu ajattelemaan että hyvinvointi maksaa eikä sitä saa ilmaiseksi?
Onko oppiminen evolutiivinen prosessi?
En jaksaisi uusnatsi elämää; tulisi vihata tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ole tehneet minulle mitään.
Elä välissä menneessä, elä välillä tulevassa, mutta muista nykyisyys; se on ainoa johon voit vaikuttaa; voit vaikuttaa sillä menneeseen; luot tämän hetken teoillasi menneisyyttäsi ja luot tämän hetken teoilla muistosi. Suunnittele tulevaa ja haaveile ja unelmoi tulevasta; mihin voit vaikuttaa tämän hetken teoillasi.
Valhe tarvitsee uskoa, usko tarvitsee toivoa ja tämä pyhitetään rakkaudella, mikä tekee sokeaksi. Siinä se heidän usko, toivo ja rakkaus.
Voiko olla syytä elämälle, jos ei ole tavoitetta elämälle? Miten jokapäiväinen elämä voisi viedä lähemmäs tavoitetta? Opetella elämään. Opetella laittamaan ruokaa, käydä ulkoilemassa, elämä on oppimista. Suunnitella. Luoda ystävyyssuhteita. On opeteltava tietoja, tieto on hyvää ja hyödyllistä. Opettele sitä tietoa mikä vie kohti tavoitteitasi; sitä mistä hyödyt. Vietä aikaa hyödyllisten ihmisten kanssa. Jaksota tekeminen, tee vaihtelua, tutki kattavasti. Sekavaa mutta selvää.
Tulee tietää mitä syö.
Mikä on syyni elämälleni? Tavoite olla onnellinen, tai no hyvinvoiva ja tekoni määrittelevät sen; onnellisuus ja hyvinvointi ansaitaan. Tavoitteeni on kehittää itseäni ja elämääni. Se olkoon elämäni tavoite tällä’ hetkellä.
Pelkurit eivät elä; äläkä kasvata pelkuria, äläkä itse ole pelkuri.
Elämä itsessään on elämän syy; ei jokin eriosa-alue siellä, vaan elämä. Meidän oma elämämme on meidän elämämme syy, minun elämäni, minun hyvinvointini.
Minnekkö menen kuoltuani? Hautaan hautuumaalle tai ainakin muistomerkki on jossain; ja toivottavasti elän myös ihmisten mielissä ja sydämmissä.
Luon itse itseni kohtalon; sen määrittelen teoillani; kohtalo on kuin oman elämänsä suunnittelu; suunnittelemalla elämääni, suunnittelen tai piirrään elämäni kohtalon; tämä ei tietenkään ole täysin varmaa.
Suomen Telluslainen