Riimu 187 Uskonnoista Elämästä yms

26.11.2019
Uskonnoilla ei ole minulle mitään merkitystä silloin kun se tapahtuu yksityisesti tai siihen varatuissa rakennuksissa; muutoin ne ovat merkityksettömiä minulle.
Tulee tähdätä hyvinvointiin ja se on laaja kokonaisuus; mielen, sielun ja kehon kolmiyhteydessä ja niiden tulee olla tasapainossa; se on meidän pyhä kolminaisuus.
Kasvakaa aikuisiksi; lopettakaa videopelien ja hauskojen videoiden katseleminen ja ottakaa vastuuta omasta elämästänne. Lopettakaa tai edes vähentäkää viihteen käyttöä; tehkää jotain elämällänne. Tämä on yksi tärkeimmistä opetuksista tiellä omaan henkiseen hyvinvointiin., joita voin koskaan opettaa tai sanoa. Kasvakaa aikuisiksi. Lapset ovat hyväuskoisia hölmöjä.
Kaikki tulee tuhoutumaan joskus, mutta eletään me tätä päivää ja luodaan yhdessä parempi tulevaisuus; kaiken lopettaminen olisi kuin tuhoaisi kaiken elämästään tai jättäisi elämättä koska tietää joskus kuolevansa. Ei ole syytä murehtia maailmanloppua; sitä tuskin koskaan tulee; ja vaikka tulisikin, niin sitten se tulisi. Emme voi vaikuttaa siihen joten sitä on turha miettiä ja keskitytään tähän päivään ja eletään täällä ja nyt ja tehdään parempi huominen yhdessä. Kuten jo totesin. Mikään ei ole varmaa mutta uskoa tulevaan tulee olla. Eli tuli se loppu tai ei; niin se ei vaikuta tekemiseemme mitenkään. Tietenkin jos voimme estää jonkin tuhon tulemisen, niin silloin me estämme sen tulemisen.
He tekevät sen pelimaailmassa minkä minä aion tehdä todellisuudessa; se erottaa minut heistä.
Uskovat ovat heitä jotka tarvitsevat jonkin muun syyn elämälle kuin itsensä; heillä on ilmeisesti heikko itsetunto ja tuntevat itsensä arvottomiksi, ja uskonto tarjoaa tähän vastauksen. Heillä on tarve ja uskonto täyttää sen tarpeen. 10.8.2024 Olen päätynyt siihen tulokseen että minä itse en voi olla syy elämälleni sillä minä tulen kuolemaan tästä maailmasta enkä ole niin itsekäs että pitäisin vain itseäni elämäni syynä; minun elämäni ei ole minua varten, tai minä en ole minua varten vaan minä olen ihmiskuntaa varten ja toimin sen mukaisesti. Tietenkin voi ajatella uskonnollisesti että kun kuolen niin pääsen taivaaseen tai minne onkaan matkalla ja sen kautta omalla elämällä on itsekäs syy elämään. Mutta itse elän muita varten, yhteisöäni varten missä olen ja elän. En itseäni varten; olen ja teen hyvää ympärilleni. En ajattele vain itseäni, en ole niin itsekäs.
Kaikki on väliaikaista; joten älä takerru mihinkään koska menetät sen kuitenkin joskus. Pidä ja nauti siitä, mutta muista, että menetät sen vielä. Joten nauti siitä hetkestä täysin kun saat pitää sen halluussasi. Jos takerrut johonkin ei-pysyvään olet kaiken lisäksi sen asian orja. Olet takertunut asiaan mikä on väliaikainen; missä tässä on järki? Mutta yhtälailla elämäkin on väliaikaista; joten onko järkeä luopua kokemuksista ja elämästä vain koska se on väliaikaista? Missä on järki tällaisissa asioissa? Onko viisaus siinä ettei takerru edes elämään vai onko se suurin virhe minkä voi tehdä? Mielestäni tekemättä jättäminen on tyhmintä. ”Koska kuolen niin ei ole syytä tehdä tätäkään” Toinen ääripää on se että ”Teen kaiken tämän koska kuolen kuitenkin” Tulisi löytää tie näiden kahden asian väliltä. Tasapaino mitä ne aasiassa toteavat. Viisaita ihmisiä. Länsimaiset uskonnot painottuvat enemmän kuolemaan ja odottavat kuolemanjälkeistä elämää ja sen tuomia hedelmiä ja sen tuomia onnellisuuksia. He toteavat; elämä on kärsimystä ja kuolema vapauttaa sinut kärsimyksestä; puhuvat kuin keskistysleiristä. Työ vapauttaa; kuolema vapauttaa työstä.