14.09.2019
Meidän tulee miettiä sitä että miten ja mihin tahdomme käyttää tämän meidän kallisarvoisen elämänajan. Miten tahdomme käyttää tämän meidän rajallisen ja ainutlaatuisen elämämme? Onko hetkeäkään varaa hukata? Päästämmekö itsemme helpolla vai haastammeko itseämme? Vaadimmeko itseltämme jotain? Mihin tahdon käyttää tämän elämän? En elä täyttä elämää; elän hyvin vajavaista elämää. Elän hyvin yksipuoleista elämää ajatuksiini uppoutuneena. Tuntuu ettei minulla ole muuta kuin ajatukseni. Tunne puuttuu elämästäni. Koen niitäkin välillä, mutta ne eivät ole läsnä elämässäni kovinkaan usein. Elämä ei ole mitään leikkiä ja me emme ole mitään lapsia. Emme voi elää kuin lapset, vaan meidän tulee kasvaa aikuisiksi ja ottaa vastuuta elämästämme ja yhteiskunnastamme ja meidän tulee huolehtia siitä ja tarpeen tullen myös suojella sitä. Elämä tulee ottaa vakavasti. Mihin tahdot käyttää tämän hetken? Se ei toistu. Tahdotko elää sen sairastellen? Vai huolehditko terveydestäsi? Tahdotko elää peläten sitä vai kohtaatko sen? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Tahdotko elää kärsien vaiko nauttien? Menkäämme itseemme ja tunnuskelkaamme sisimpäämme, sieltä ne vastaukset löytyvät; löydät oman totuutesi itsesi sisältä, ajatuksistasi ja tunteistasi. Mihin tahdon käyttää tämän hetken? Elänkö sen toteuttaen itseäni? Nyt elän. Nyt toteutan. Nyt en vain ole vaan teen. Ymmärrän että lepo kuuluu elämään jotta elämäni olisi tasapainossa ja jotta voisin hyvin, ymmärrän tämän. Teen sopivasti, teen miten jaksan. Lepään jotta jaksan ja teen kun jaksan.
Koin koirat ärsyttäviksi olennoiksi sillä he haukkuvat mutta sitten ymmärsin, että se haukkuminen on heidän tapansa kommunikoida. Eivät he vihasta ja raivosta hauku, vaan siitä, että saavat huomiota osakseen. Positiivisella tavalla.
Täytä tarpeesi; ei liikaa eikä liian vähän, vaan tarpeeksi. Älä elä kärsimyksessä; se ei ole pakollista tai mitenkään hyödyllistä, sillä ei pääse lähemmäksi paratiisia tai mitään muutakaan, ja muutenkin, me tavoittelemme paratiisia tässä maailmassa ja se lähtee hyvinvoivasta ihmisestä. Me emme tavoittele nirvanaa tai jotain kuolemanjälkeistä paratiisia, vaan hyvinvointia ja onnea tässä maailmassa; tahdomme voida hyvin, mutta me emme kiellä myöskään sitä, etteikö tapahtuisi pahoja asioita ja olisi huonoja päiviä tai kausia; ne ovat osa elämää, mutta pääasiallisesti tavoittelemme onnea, mutta emme jätä käsittelemättä pahoja ja negatiivisia asioita, sillä niiden sivuttaminen luo kärsimystä ja estää hyvinvoinnin ja onnen. Me teemme sen mitä hyvinvointimme vaatii. Ihminen voi hyvin kun hän voi toteuttaa itseään ja saa täytettyä tarpeensa; jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja näitä asioita meidän tulee tukea ihmisessä jotta ihminen voisi hyvin. Mutta me emme voi jättää ihmistä yksin vaan meidän tulee myös pyrkiä auttamaan ihmisiä heidän niin tahtoessaan; on vahvuutta pyytää apua. Olemme yhdessä tässä elämässä. Kukaan ei ole toista parempi kokonaisvaltaisesti; jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, toinen on hyvä toisessa ja toinen toisessa; miten se voisi saattaa ihmiset eriarvoiseen asemaan? Ehkä yhteiskunnallisesti, mutta henkisesti, mikä ei tarkoita materiaa, vaan se on aidosti tasa-arvoinen asia. Henkisesti olemme samanarvoisia. Maailma voi luokitella asioita eriarvoisiksi, mutta henki ei. Hengessä me olemme tasa-arvoisia.
Suomen Telluslainen