Pahoja henkiä voi pyrkiä poistamaan kun otat hiisi-vettä suuhusi, kurlutat ja puhallat ne kiukaalle. Ja lausu; Painu saatana pellolle, mukanasi vie ne pahat henkesi, jotka komennossasi on, pois paha minusta, löylyihin ne tapan ja avantoon pulahdan; sinne sinäkin jäät ja kuoliaaksi jäädyt, minä sieltä siunauksen saan, sinusta eroon pääsen. Avanto sinut kiroaa, minua se siunaa, sieltä siunaukseni haen. Sinne sinä jäädyt kunnes saat tuli kasteen ja ikuisuudeksi helvettiin päädyt, löydät sieltä tiesi kotimaan, hallitset siellä valtakuntaasi ja sen kansoja monia, minua et sinne saa, sillä sieluni on Ukolle luvattu, mieleni ja sieluni hän perii kun ruumiin kuolema koittaa ja sieluni syntyy Hänen Maailmaan, luvattuun maahan kaukaiseen iänkaikkiseen. Tieni vie Tuonelaan; sen suureen halliin valhallaan, tai jonnekkin vastaavaan, minne sielunikirjani minut kuljettaa, Tyr päättäköön mikä on paikkani tästä elämästä vapauduttua; kirjani päättäköön minne menen, menekö Tuonelaan vaiko sinne Valhallaan. Mutta helvettiin minua et saa, se on sinun kirouksesi minkä osaksesi saat; minun tieni vie Tuonelaan, ikivihreille ja talvenmaille ikuisuuteen, kunnes jälleen jonnekkin muualle synnyn, olen täällä kannuksiani kasvattamassa, mainetta ja kunniaa niittämässä. Siellä minulla on kaikkinainen elämä, ja tieto Totuudesta, tästä elämästä. Siellä odottaa kesät talvet, vuodenajat, pidemmät ja lyhyemmät, missä vain satut asumaan. Siellä on tietoisuus tästä elämästä, ja sen kokemuksista, jotka mieleeni jäävät, ne on kirjoitettu sieluni kirjoihin, sen eri kappaleisiin; elämänvaiheisiin. Kirjoitamme kirjaamme itse, muut siihen välillä sekaantuvat, mutta sinä päätät reaktiot, sinä päätät minne menet; keskitys tulevaan ja anna sen tämän hetken päivät päättää. Tähtää pelastukseen, jumalten suosioon, jotta jonain päivänä yhtä heidän kanssa olet, osa suurempaa elämää, osa jumalten maailmaa.
Menen sinne minkä Hän on Minulle varannut. Mikään ei ole luvattua, vaan vain ansaittua.
Suomen Telluslainen