Riimut Menneestä osa 78

20.02.2019
On mietittävä vaihtoehtoisia arvoja ja syitä elämälle, ei vain sanoa että tuo ja tuo on huono ja hatara perusta jolle oman hyvinvointinsa rakentaisi. Tästä pääsemme varmaan taas siihen että kuinka sen tulisi olla sisäistä hyvinvointia edistävä onnellisuus ja tyytyväisyys. Tahdon ajatella että elämän tavoitteena tulisi olla tyytyväisyys koska se vaikuttaa realistisemmalta tavoitteelta kuin tuo ikuinen onnellisuus jonka kaikki tahtovat saavuttaa mutta jonka puolesta he eivät ole valmiita luopumaan mistään siitä mikä estää heitä saavuttamasta sitä. He eivät ole valmiita onneen. Mitkä ovat ne keinot joilla saavutettaisiin nämä asiat? Miten saavuttaa tyytyväisyys? Tulisi tietää mitä tahtoo elämältä ja tämän voi saavuttaa itsetutkiskelulla. Tulee tehdä mielekkäitä tekoja joista nauttii ja joista saa hyvän mielen. Tämän luulisi vaikuttavan positiivisesti mielentilaan ja hyvinvointiin. Itsensä tunteminen on avain asemassa; ei tule kuin kiinnittää huomiota siihen että mitä tekee ja mistä saa mitäkin oloja ja mielentiloja ja hyvää tunnetta. Onnistuminen johtaa tyytyväisyyteen ja siihen että itsetunto kehittyy ja itseluottamus kehittyy, jotka vuorostaan edistävät hyvinvointia ja tyydyttävät mieltä.
En ole uskossa koska en tahdo vastauksia. En pelkää epätietoutta ja kysymyksiä.
Elämä on minun Jumalani jota palvon. Elämä on Jumala.
Lasten kasvatus. Miten voisin kuvitella sen tapahtuvan? Olemalla itse esimerkki; jos tahtoo lastensa lukevan kirjoja, tulee heidän kanssaan lukea kirjoja; jos tahtoo lasten opiskelevan on opiskeltava heidän kanssaan. Nämä asiat tulisi tehdä siinä ala-asteella kun teini iässä he kapinoivat kovin ja vastustavat; tämä varmaan johtuu siitä oman identiteetin muodostamisesta ja oman tahdon löytämisestä; mitkä ovat hyviä asioita vaikka sen sivuvaikutukset voivat olla kauheita ja kestämättömiä. Antaa heidän tehdä omia valintoja ja päätöksiä. On ohjeistettava heitä jo pikkulapsena jotta he olisivat toivotunlaisia teini-iässä. Mutten tiedä tämän enempää asiasta eikä tule mitään sen kummempia ajatuksia. Voin vielä todeta että lasten kanssa tulisi tehdä yhdessä asioita ja että heidän tulisi tuntea itsensä rakastetuksi ja toivotuksi; tästä ei saa jäädä epävarmuutta. Tulee olla myös kärsivällinen ja lempeä, mutta myös ankara? Vai onko se välttämätöntä jos osaa oikein ohjata ja suunnata lasta oikeaan suuntaan? Jottei hän tekisi pahojaan ja huonoja valintoja ja kiukuttelisi kokoajan. Lapsi itkee saadakseen huomiota? En tiedä; täytyy lukea aiheesta enemmän jossain välissä; nyt on itse asiassa kirja saatavilla joka valottaa enemmän näitä asioita. Nimi taisi olla rakkaudesta filosofiaan. Siinä käsiteltiin lasten kasvatusta mutten ole vielä ehtinyt lukea sitä, ehkä parin päivän päästä voisin lukea sitä. Olen muuten lukenut myös Nietzschenin iloinen tiede- kirjaa tässä viime aikoina; olen havainnut että tämä vapaus kysymys on hänenkin mielessä pyörinyt mitä itsekkin olen pohtinut välillä. Onko se jokaisella filosofilla sitten mielessä? En tiedä, en ole mikään filosofian tuntija mutta luen filosofiasta. Olen vain tavallinen ihminen jolla on tavalliset vaatteet ja tavalliset ajatukset ja tavallinen elämä. En tahdo menestyä ja olla jokin suuri tunnettu julkisuuden henkilö; en kaipaa sellaista egoilua elämääni enään mitä joskus tahdoin. En ymmärrä enään miksi kukaan tahtoisi luopua yksityisyydestään ja omasta henkilökohtaisesta elämästä vain sen tähden että joku ihailisi ja fanittaisi, mutta se on jokaisen oma päätös mitä tekee. Itse tahdon rauhallisen elämän maaseudulla ilman sen suurempia häiriötekijöitä; pitää kanalaa, kasvimaata, muutamaa sikaa, perunamaata, mehiläispesää, kasvimaata, puutarhaa ja peltoa; siinä se se kelpaisi minulle ja tekisi minut onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Siellä saisi olla rauhassa maailmalta ja ihmisiltä; tietenkin perheen voisi perustaa myöskin. Mutta näiden kaikkien asioiden suhteen se huolenaihe ja este on raha jolla rahoittaa tämä elämä, elämäntyyli ja tapa jota tahtoisi elää. Velat tulisi maksaa pois jotenkin, mitä oikeastaan rasittaa mieltäni vaikken sitä tiedostakkaan. Tietenkin luonnonvarakeräilijänä ja pienviljelijänä voisi rahoittaa osittain elämäänsä mutta ei sillä rikkauksia tehdä mutta se riittää että saisin elää tuollaista elämää josta haaveilen; tämä on minun haaveeni ja ihanteeni elämisestä.
Minua ärsyttää suuresti se että mitään ei voi tehdä olematta jotain taka-ajatusta; miksei voisi tehdä tekemisen itsensä vuoksi? Kaikessa on jokin tavoite tai päämäärä mikä tulisi saavuttaa. Taka-ajatus vie mielekkyyden tekemisestä; tai näin ainakin minulla. Tahtoisin puhtain sydämmin tehdä jotain ilman taka-ajatusta; kuten kirjoittaa tätä kirjaa. Jos teen sitä; voin saavuttaa sitä. Saisin valtaa ja hallintaa muista ihmisistä; tämä on taka-ajatuksena, mutta se opetukseni ja ajatukseni, jossa opetan tai kirjoitan tai miksi sitä nyt haluaa ja tahtoo kutsua, opetan ettei saa olla seuraajia ja alamaisia eikä saa olla alamainen, puhuu sen puolesta etten tahdo johtaa tai olla alamainen vaan vapaa, joten en saa tai halua valtaa ja hallintaa sen suhteen kun opetuksiani noudatetaan oikein. Mitä tahdon sitten? Mitä tavoittelen tämän kirjoittamisella?
Yhteisön etu on yksilön etu koska yksilö on osa yhteisöä. Mutta yhteisön etu voi olla myös yksilölle haitallista ja taannuttaa yksilöä; estää häntä olemasta parhaimmillaan. Esimerkiksi jos yksilöllä olisi potentiaalia suurempaan kuin mitä yhteisöllä on tarjottavana ja että yhteisön edun mukaisesti hänen olisi tyydyttävä vähempään jotta se palvelisi yhteisön etua. Siis jos asetamme yhteisön edun yksilön edun yläpuolelle tai luokittelemme sen tärkeämmäksi kuin yksilön etu niin se on haitallista yksilölle ja siten myös muulle yhteisöllä koska se taannuttaisi yhteisöä; se että yksilön annettaisiin vapaasti toteuttaa itseään synnyttäisi lajin (yhteisön) sisäistä kilpailua, joka kehittäisi koko yhteisöä kun ihmiset eivät vain tyytyisi omaan osaansa ja kohtaloonsa koska he tahtovat myös olla parempia kuin muut; kaipa siitä kateudesta jotain hyötyä on yhteisölle. Heidän tulisi myös ymmärtää että kohtalo on omissa käsissä eikä Jumalan käsissä; Jumalaa ei kiinnosta mitä sinä teet ja miten teet kunhan otat kohtalon omiin käsiin etkä pyöri ympäröivän maailman ehdoilla. Mielestäni kohtalo on sitä kun menee ympäröivän ympäristön ja sen ehtojen mukaisesti ajattelematta tai vastustamatta sitä; tämän sitten uskovat kuittaavat Jumalan asettamana kohtalona ja Jumalan tahtona. Ajattelen tämän asian poliittisessa mielessä jossa ajatellaan yhteisön ja yksilön edun mukaista toimintaa. Tähän voisi soveltaa kristillistä logiikkaa, jokainen vastaa itse omista teoistaan eikä kukaan voi kantaa toisen taakkaa tai osaa. Tähän soveltuisi myös evoluutio-teorian toiminta, jossa opetetaan, että lajien sisällä käydään valtataistelua ja jatkuvaa kilpailua eri asioista; näinhän se on luonnossakin joten olisi vain luonnollista laittaa ihmiset ja ihmisten luomukset kilpailemaan keskenään ja että vain paras selviäisi. Luonnonlakeja. Tämä on vain yksi näkökulma asiaan eikä tämä ole absoluuttinen totuus asiasta; tämä on minun tämän hetkinen näkemykseni näistä asioista. Yhteenveto; tasa-arvo taannuuttaa yhtöisöä ja ihmistä. En tarkoita sitä että ihmiset olisivat eriarvoisia, siis sitä että joillain ihmisillä ei olisi mitään oikeuksia; en kannata sellaista, vaan sitä, että rahallisesti ja taloudellisesti ei saisi olla tasa-arvoa, siis sellaista, että toinen, joka tekee enemmän, ansaitsisi saman verran kuin henkilö, joka tekee vähemmän. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, mutta tulonsiirtoihin en usko. Ymmärrä sen, että on tärkeää pitää huolta heikoimmista jäsenistä ja autettava heitä silloin kun he eivät siihen itse pysty, mutta se, että heille annettaisiin suuria summia rahaa heidän tekemättä sen eteen mitään, se ei voi olla oikeudenmukaista heitä kohtaan, jotka tekevät rahan eteen jotain. Se ei olisi oikeudenmukaista. Minä olen köyhä eläkeläinen joka on mielisairaalassa hoidossa enkä toivo sen enempiä ainakaan tällä hetkellä; en ole ansainnut tämän enempää. Onhan täällä katto pään päällä ja ruokaa saadaan kuten myös vettä ja pesutilat ja muuta, on aika mukavat oltavat. Mutta saa nähdä miten käy kun jonain päivänä pääsen täältä pois. Miten sitten suu pannaan? Mutta nyt kun olen järjissäni tällä hetkellä, toivottavasti, niin ymmärrän tämän kuinka on oltava ymmärtäväinen ja suvaitsevainen myös rikkaita ja päättäjiä kohtaan; parhaansa he tekevät. Se ei ole oikeudenmukaista että otetaan heiltä pois jotka ovat sen ansainneet ja annetaan ne heille jotka eivät ole sen eteen mitään tehneet. Mutta on meidän avustettava vähävaraisia terveydenhuollossa, asumisessa, ruuassa ja muissa elämän asioissa; köyhille perheille; tai no kaikille lapsille tulisi tarjota harrastus mahdollisuudet valtion puolesta ettei ne jäisi vain rikkaiden ja hyvä tuloisten luksukseksi ja eduksi. Tämä kaventaisi kuilua hyvin toimeentulevien ja köyhempien välillä; tosin tämä kuilu tulee pysymään sillä kaikki rikkaat ja hyvin toimeen tulovat eivät tahdo että heidän lapsensa eläisivät rahvaan parissa. Tosin Suomessa tilanne ei varmaan ole kehittynyt sellaiseksi vielä. Toisaalta selviytyminen vaikeista olosuhteista kasvattaa henkilön valmiuksia ja tahtoa tavoitella jotain parempaa, jotain enempää. Tahtoo saavuttaa jotain suurta elämässä tai edes tarjota parempi elämä omille jälkeläisille; köyhyys opettaa. Onko suurempaa halua kuin menestyä ja elää korkeampi tasoista elämää kun ponnistaa köyhyydestä? Osaavatko he arvostaa saavutuksiaan enemmän? Ovatko he kiitollisempia kuin ne jotka ovat saaneet kaiken tekemättä mitään? Jos annamme helposti kaiken kaikille niin me köyhdytämme koko kansan henkistä kapasiteettia koska heidän ei tarvitsisi tehdä mitään minkään eteen vaan he voisivat vain nauttia ja olla tekemättä mitään. Näin tehdessämme me taannuttaisimme kansan henkistä kapasiteettia (en keksi muuta sanaa nyt tähän) Ihmiset taantuisivat. Ihmiset tahtovat olla vain mukavasti ja nauttia elämästä, missä ei ole mitään väärää, mutta se on haitallista yhteisölle ja koko ihmiskunnalle sekä se mukava eläminen ei olisi mahdollista sillä kukaan ei huolehtisi mistään ja mukavana olemisen edellytykset lakkaisivat olemasta ja silloin olisi vain kovaa työtä ja kärsimystä; meidän tulee arvostaa tätä kaikkea mitä on olemassa; meidän tulee olla kiitollisia siitä että mitä kaikkea me saamme kokea ja mistä kaikesta saamme nauttia. Tekeminen mahdollistaa hyvinvoinnin ja varmistaa mukavuuden vaikka se hetkellisesti voisi olla vaivaalloista.
Miettikää mitä kaikkea raamattu, koraani ja juutalaisten pyhät kirjat ovat mahdollistaneet? Miettikää näitä kaikkia historian asioita sekä nykypäivän asioita joihin nämä kirjat ovat mahdollistaneet? Terrorismi, noitavainot, uskonpuhdistukset, teloitukset, suvaitsemattomuus ja ymmärtämättömyys ja monet muut asiat joita perustellaan näillä kirjoilla.
Miten olen voinut olla niin ymmärtämätön ihminen? Miten olen voinut olla niin julma ja syyllistyä niin pahoihin asioihin joihin olen syyllistynyt? Miten minä, hyvä ihminen, olen syyllistynyt sellaisiin asioihin joihin olen syyllistynyt ja joita en tohdi edes ääneen ilmaista asioista täysin niiden omilla nimillä? Asioihin joita ilmaisen vain kiertoilmaisuilla? Koko menneisyyteni, kaikki ne asiat joita olen tehnyt, miksi olen tehnyt ne? Mikä on ajanut minut tekemään niitä asioita? Olen tehnyt mitä haluan ja mitä päähän pälkähtää ilman minkäänasteista järkeä? Miksi? Miksi olen tehnyt näitä asioita? Suuri on katumukseni ja häpeäni. En voi ymmärtää näitä asioita. Olenko kärsinyt niin paljon vai mikä minua on ajanut tekemään näitä asioita? En voi kuin esittää kysymyksen miksi? johon en tule koskaan saamaan järkevää vastausta; ainoa järkevä vastaus on se että olen ollut niin sekaisin koska olen ollut sairas enkä ole saanut hoitoa sairauteeni. Niin järjetön on menneisyyteni ettei sitä kykene ihminen ymmärtämään. En minä ainakaan. En ole myöskään ymmärtänyt sitä että niin isäni kuin äitinikin ovat olleet sairaita ja liian nuoria kun he saivat minut. Heillä oli kovin kovia riitoja joiden aikana pelkäsin hyvin paljon ja sain niiden seurauksena traumoja joista kärsin edelleen enemmän tai vähemmän. Näiden lisäksi myös saamani kasvatus sai minusta traumatisoidun ja alistuneen lapsen ja aikuisen aikaiseksi. Tunnevammaisen ja epävarman ja itseensä luottamattoman ihmisen. Vasta nyt vanhemmalla iällä, tai no, kolmenkympin paikkeilla, olen alkanut vasta käsittelemään näitä asioita ja olen oppinut tuntemaan itseäni ja tiedostamaan sitä, että mitkä asiat johtuvat mistäkin; minkä takia olen sellainen ihminen kuin olen? Pienemmät sisarukseni tuskin muistavat näitä asioita, tai ei ainakaan halua muistaa näitä asioita; niin kauheita asioita ne ovat olleet mitä on tapahtunut; he ehkä ovat selvinneet niistä mutta minä en. Tai no en silloin mutta pikkuhiljaa alan selviytymään näistä asioista.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Riimut Menneestä Osa 77

18.02,2019
Ihmiset eivät tiedä mitä he teoillaan aiheuttavat toisille ihmisille joten he eivät tiedä mitä he tekevät. He eivät tarkoita sitä mitä he tekevät vaan he tekevät jotain.
Yksi ääripää on se että kieltäytyy nauttimasta maailmasta ja elämästä, (koska se on syntiä tai este kehitykselle tai jotain vastaavaa) ja toinen ääripää on se ettei muuta tee kuin nauti välittämättä mistään muusta mitään; he nauttivat jopa oman terveytensä kustannuksella. Näitä molempia ääripäitä on maailmassa aika paljon. Tasapainon löytäminen on tärkeää. On oltava armoton ja armollinen itselle. Elämästä saa nauttia eikä kokea omantunnon tuskia sen suhteen. Tietenkään emme tarkoita että tappamisella ja murhaamisella tulisi nauttia, mikä ei ole hyväksyttyä. Lihan syöntikin on niin ja näin. En usko että mikään eliö on syntynyt tapettavaksi vaan elämään ja olemaan elossa ja lisääntymään jotta laji säilyisi; jotta elämä säilyisi. Mutta toisaalta; kuolema on osa elämää ja välttämätöntä; jos kukaan ei karsisi eliöiden määrää niin maailmassa ei olisi pian minkäänlaista tilaa elää missään. En tiedä onko tarkoitettu että ihminen tappaa toisia eliöitä; voisin ajatella kompromissiksi että ihmisten tulee tappaa ruuaksi; ei esiteltäväksi trofeita, vai mitä ne leijonan tappajat esittelevät? Tietenkin se on sallittua eli järkevää ja osoitus inhimillisyydestä että hyödyntää saaliinsa kokonaisuudessaan ja ottaa saaliinsa osia seinälle ripustettavaksi tai turkki tai mitä osia nyt eläimistä saadaan lihan lisäksi; mutten näe mitään järkeä siinä että ammutaan eläimiä vain sen takia että saadaan kuva jonkun ihmisen seinälle hyödyntämättä sen eläimen lihoja ruokana mitenkään. Se ei mielestäni osoita kunnioitusta elämää kohtaan. Silloin ei arvosta elämää eikä kunnioita sitä eläintä jonka ampuu tai tappaa. Ymmärrän myös sen että jos eläin on uhka ihmiselle ja se täytyy sen tähden tappaa niin ei siinä mitään; on tehtävä miten parhaaksi nähdään näissä uhkatilanteissa.
Meidän on oltava tarkkoja teoissamme ja päätöksissämme, sillä teoilla ja päätöksillä me mahdollistamme joitain asioita; esimerkiksi syöttämällä roskaruokaa ylipainoiselle tai sokeria sokeritautiselle; poikkeus tietenkin siinä, jos hänellä on verensokerit liian alhaalla; silloin hänelle tulee antaa sokeria. Mutta kai käsititte, on oltava tarkkaavainen sen suhteen mitä teoillamme mahdollistamme.
Toinen ääripää on se ettei syö mitään ja toinen on se että syö liikaa (karkkia, pizzaa, hampurilaisia jne.) Nämä tietenkin ovat vain päivittäisiä valintoja, siis että söisi jokapäivä karkkia, sipsejä, pizzaa, hampurilaisia jne. ja toinen ääripää on se ettei syö mitään.
Osa raamatun profetioista ja muidenkin uskontojen profetioista ovat pitäneet paikkaansa koska pyhien kirjojen kirjoittajat ovat tienneet sen että historia toistaa itseään. He ovat seuranneet omaa aikaansa ja päätelleet siitä sen että miten tulee käymään tulevaisuudessa. Ei ole mitään jumalaallista kärsimys tarinaa jonka kautta ihminen pelastuisi, ihminen voi pelastua vain omin avuin omalla toiminnallaan, ei seuraamalla muiden tahtoa ja toteuttaen jonkun muun tahtoa; oma itse on se tie ja totuus ja elämä.
Tahtoisin uskoa että kaiken tämän on Jumala luonut, mutten voi olla varma siitä koska ei ole todisteita, joten se on vain toive että Jumala olisi luonut tämän kaiken. Joten en opeta Jumalasta mitään koska en saa Jumalalta mitään ilmestyksiä tai opetuksia. Miksi puhuisin asioista joista en tietäisi mitään? No toisaalta emme tiedä mitään varmasti ja kaikki on kovin epävarmaa mutta en mene väittämään mitään Jumalasta sillä en tiedä Hänestä mitään; en ole saanut ilmestystä tai mitään sellaista että voisin ilmoittaa Jumalan olevan kaiken takana tai olemassa.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimut Menneisyydestä osa 76

16.02.2019
Kummalla on enemmän todisteita puolellaan; kristinuskolla vaiko tieteellä ja evoluutiolla? Kummasta on enemmän todisteita; henkimaailmasta vaiko tästä fyysisestä maailmasta joka on ainakin jotenkin olemassa tässä hetkessä; filosofit eivät ole tästä niin varmoja, joten sanoin varovasti, että tämä kaikki on jotenkin olemassa. Jätetään pohdinta filosofeille; itsestäni tämä kaikki on olemassa mutta muusta en ole niin varma.
Opetukseni kiteytyy ja kehittyy; Elämästä tulee nauttia terveyden rajoissa jottei päädy kärsimykseen.
Olen myös huomannut että minä tuomitsen ihmisiä vaikka olen ajatellut toisin; olen ajatellut etten tuomitse ihmisiä mutta tänään huomasin tekeväni sitä joissain tapauksissa. Ja se on lapsellista; se on eräänlaista kieltämistä; kieltäytyy ymmärtämästä tai ei ymmärrä toista ihmistä eikä halua ymmärtää vaan tuomitsee hänet jonkinlaiseksi; ei ajattele mistä se johtuu että joku ihminen on jonkinlainen.
Maailma on epätasapainoisessa tilassa tällä hetkellä; niin ilmastollisesti kuin poliittisesti ja sotilaallisesti.
Laita tärkeät tavarasi lukkojen taakse jottet tee kenestäkään varasta.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja Menneistä osa 75

15.02.2019
Tahdommeko elämän josta emme nauti? Tahdommeko elämän jossa kärsimme? Joten eläkää terveellisesti ja pitäkää huolta itsestänne. Tarvitseeko perustella vai tuliko asia selväksi? Älkää kuitenkaan menkö yli terveys asioissanne niin että se aiheuttaisi teille kärsimystä ja surua. Tasapaino on oltava ja säästyttävä; epätasapaino aiheuttaa kärsimystä. Kohtuus kaikessa. Elämästä tulee myös nauttia joten ei saa olla liian ankaralla linjalla itsensä suhteen; mutta on muistettava, että nämä asiat eroavat kaikilla yksilöillä; kaikki ei ole samanlaisia ja nauti samoista asioista, vaan on vaihtelua yhteisön sisällä. Minä nautin suklaasta mutta en nauti sen tuomista omatunnon tuskista joten tuottaako se minulle hyvinvointia ja nautinko elämästä? Onko kyseessä se että nauttii niin suuresti että se on katumuksen arvoista? Vai miten tähän nauttimisen tuoman katumiseen tulisi suhtautua? Tehkää miten tykkäätte näiden asioiden suhteen, minä teen miten minä teen; minä olen minä ja sinä olet sinä. Nämä tuli mieleen kun olen makenhimon perässä tällä hetkellä ja tahdon jotain makeaa ja nyt oikeutan ja perustelen itselleni sen suklaan ostamista jota himoitsen. Elämästä on nautittava; tähän mieleni on viime aikoina tukeutunut ja olen sallinut itselleni herkuttelun; mutta tämä on vain tyyntä myrskyn edellä kun lopetan karkeilla ja suklaalla mässäilyn; olen vähän eksynyt siltä polulta viime aikoina; olin pitempään ilman karkkia tai suklaata tai mitään makeaa, mutta nyt olen alkanut niitäkin syömään. Teen tänään yhden lukuisista poikkeuksista ja aion ostaa suklaata ja karkkia ja nauttia niistä täysin siemauksin. Nyt lähden ja ostan ja sitten syön; kerron myöhemmin tuntojani näiden asioiden suhteen. Mitä merkitystä? Elämästä tulee nauttita mutta terveyden rajoissa. Näin voisi ajatella tämän asian. Näin minä tulen ajattelemaan nämä asiat tästä lähin.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Riimuja Menneistä osa 74

14.02.2019
Miksi se on niin, että kun katsoo takaisin menneeseen niin näkee vain virheitä ja epäonnistumisia? Jotkut sanovat että menneitä ei kannata muistella vaan tulee keskittyä tulevaan. En tiedä onko se nyt niinkään; kai se nyt pitäisi jotenkin käsitellä eikä jumittaa niitä asioita tai vältellä niitä asioita, ne tulee kohdata ja hyväksyä että näin on tapahtunut ja sitten jatkaa elämää; tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Jos olisin saanut toisenlaisen kasvatuksen niin en olisi elänyt tällaista elämää; olisin jossain muualla tekemässä jotain muuta ja onnellisempi, mutta toisaalta, on vaadittu että olisin tällainen jotta olisin tällainen kuin olen. Minun kohdallani se on aika äärimmäistä ajattelua. Olen ikävöinyt veljeäni jolle olisin tahtonut olla parempi isoveli mutta olen ollut niin sairas ja sekaisin etten ole kyennyt olemaan hyvä veli, koska olen saanut sellaisen kasvatuksen jonka seurauksena on vahingoitettu niin pahoin että ei ole kyennyt selkeään omaan ajatteluun. Kasvatuksessani on ollut sellaista että sieluni ja mieleni on pyritty murtamaan jotta olisin kiltti poika joka tekee miten sanotaan; ja tässä onnistuttiin jotenkin ja nyt vajaa kolmekymppisenä selvittelen näitä asioita ja eheydyn hitaasti päivä kerrallaan. Vihaan syvästi vanhempiani tästä lapsuudesta jonka olen saanut.
Olen pettynyt siihen kuinka suomalaiset kuvailee aina suomalaiset jotenkin surullisiksi ja että olisi heikko itsetunto ja muuta tällaista negatiivista sanomaa; se on täyttä r o s k a a; olen suomlainen enkä häpeä sitä enkä pyytele sitä anteeksi enkä kadu sitä enkä koe huonommuutta sen takia muihin ihmisiin nähden; heräsin ja ymmärsin että olen suomalainen ja tahdon palvella isänmaata parhaan taitoni mukaan niillä avuilla joita minulla olisi ja on. Mutta takaisin alkuun; tämä meidän epäileväisyys; filosofisuus voidaan tulkita virheellisesti huonoksi itsetunnoksi; suomalainen ei tahdo esiintyä idiottina joka ei osaa ajatella; siinäpä se; suomalainen ajattelee liikaa ja liian perusteellisesti. Ainakin parhaimmillaan. Suomalainen luonne on hyvin voimakas tahtoinen tarvittaessa; se on jo lähellä mielipuolisuutta ja osittain varmaan onkin sitä, eikä sitä ole syytä hävetä.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Riimuja Menneistä 73

13.02.2019
Luin kirjaa tänään Venäjästä joka käsittelee tällä hetkellä neuvostoliittoa ja olen vakaasti sitä mieltä että valtiota tai kansaa ei saa eristää ulkomaailmasta vaan sen on annettava kukoistaa vapaana; se on henkistä taannuttamista tämä että suljetaan yhteiskunta ja asetetaan rajoja sen henkiselle kehitykselle; tämä on luonnotonta. Suljettu yhteiskunta on puhtaasti hallinta keino jolla hallitaan ja eristetään ihmisiä, mikä on väärin. Ihmisiä tulee kehittää ja heitä tulee kouluttaa ja antaa vapauksia jotta he pääsevät toteuttamaan itseään ja ovat siten parhaimmillaan koska heillä on realistinen halu ja tahto toteuttaa sitä mitä tahtovat toteuttaa; se on suurin motivaation lähde; oma kiinnostus ja halu oppia, ja se jos mikä on paras kannustin ja motivaatio toteuttaa jotain. Tämän virheen he tekivät neuvostoliitossa ja muissa kommunistisissa valtioissa. Kaipa sitä on tehty myös muualla, mutten ole niin tietoinen niistä asioista tällä hetkellä; en tiedä kaikkea. Tiedän jotain ja sekin tieto on epävarmaa. Mutta voi todeta että tietää jotain, muttei sekään ole varmaa. En luota tietoihini enkä voi täysin niihin muutenkaan luottaa; kaikki on kovin epävarmaa ja epäluotettavaa. Tai no mistä minä tiedän. Mutta takaisin asiaan: Ihmisten on vapaasti annettava toteuttaa itseään ilman sen suurempia rajoitteita. Tämä synnyttää kilpailua ja kehitystä ja vahvuuksia joka puolestaan vahvistaa kansaa ja yhteiskuntaa ja vain vahvimmat johtavat yhteiskuntaa ja valtiota; tämän tähden me emme saa typerryttää kansaa vaan heitä tulee sivistää ja kouluttaa jatkuvasti; vain näin voimme luoda vahvan yhteiskunnan ja kansan sekä vahvan hallinnon koska ehdokkaat olisivat tietäviä ja vahvoja yksilöitä koska he kilpailisivat toistensa kanssa ja koska he tahtovat kehittää itseään ja päästä valtaan ja johtaa. Mutta miten kitkemme sen oman edun tavoittelun ja harvainvallan johon valta keskittyy näin pienessä valtiossa joka on pienten valtioiden ongelma? En kyllä tiedä onko näin myös isoissa valtioissa? Se on tämä rahan kertyminen harvojen käsiin ja tämän tähden se ei ole toimivaa missään valtiossa tämä asia; se että raha keskittyy vain harvojen ja valittujen haltuun; se keskittää myös vallan harvojen käsiin. Miten tästä pääsisi eroon? Koko yhteiskunta perustuu vääriin asioihin ja arvoihin; järjestelmässä on jokin vika ja ongelma koska se mahdollistaa tällaisen tapahtuman. Miten markkinoiden ja talouden ja rahan tulisi käyttäytyä? Miten se toimisi paremmin? Onko ongelma rahassa vaiko sen hallinta muodossa? En kuitenkaan usko kommunistiseen ideologiaan mutta siinä voi piillä totuuden siemen; mutten kylväisi sen siementä; kommunismi on todistanut sen että se ei ole toimiva järjestelmä; luotetaan kapitalismiin; se on paras saatavilla olevista järjestelmistä; siis kaikesta tästä elintasosta päätellen. Raha mielestäni tulee ansaita eikä sitä anneta tuosta vain kaikille; poikkeuksena työttömät ja eläkeläiset; heitä tulee auttaa. Mutta en tarkoita sitä tässä, vaan sitä, että rikkaukset tulee omin teoin ja päätöksin ansaita eikä niitä saa antaa ilmaiseksi tuosta vain ilman mitään panosta sen eteen; poikkeuksena lottovoitot ja muut uhkapelit. Tietenkin menesyminen tulee ansaita; mutta jokin tämän talousjärjestelmän asioissa mättää. Tai no en oikeastaan tiedä mättääkö? Itse olen mielisairas ja eläkkeellä ja onnellinen silti; en tarvitse rikkauksia ja maallisia rikkauksia onneeni joten olen kai maailman rikkaimpia ihmisiä joita on. Minulle riittää kirjastosta lainattu hyvä cd-levy, muutama kirja ja hyvää teetä. En oikeastaan tiedä paremmasta; ainoa parannus ehdotus olisi asuinsijainti; missä ei oikeastaan ole valittamista; eli olen siis nyt mielisairaalassa hoidossa; hyvä paikka olla, välitetään ja hoidetaan. Pelkään ehkä hieman sitä että mitä tämän jälkeen? Mutta se on sen ajan murhe. Odotan kuntoutuskotiin pääsyä, mutta sekin on vasta tulevaisuudessa joten en mieti sitä sen enempää. Mutta takaisin sijainti toiveeseen; se olisi maaseudulla sijaitsevat mummonmökki taikka jonkinlainen omakotitalo, navetta, peltoa, metsää, marjapensaita, kasvimaa ja puutarha sekä mehiläispesiä joista kerätä hunajaa. Onko se liikaa? On meille joilta on luottotiedot menneet, mutta ei anneta sen lannistaa vaan tavoitellaan sitä silti.
Tästä riivaavasta epävarmuudesta on pyrittävä eroon ja saatava tilalle varmuus vai johtaako se idioottimaisuuteen ja kehittymättömyyteen? En tiedä.
Länsimaat todellisuudessa tahtovat Putinin toimivan Venäjän presidenttinä ja johtajana koska hän on ennalta-arvattava hahmo ja oikeastaan aika vaaraton; on ilmeisesti arvioitu että on hyvä että Putin on johdossa; joku muu voisi olla oikeasti vaarallinen taho hallitsemaan Venäjää. Tosin venäläiset voivat tietää tämän ja käyttävät sitä hyödyksi omien asioidensa edistämiseksi. Ei tule tämän enemmän ajatuksia tämän asian suhteen tällä hetkellä; palaan tähän asiaan jos tulee jotain mieleen.
Olen myös viime päivinä huomannut kuinka paljon ajattelen seksiä; melkein jatkuvasti, vähän väliä tulee mieleen seksi ja kaikki se; mutta en ajattele ja suhtaudu kuin harhaan eksyneet jotka kieltävät seksuaalisuuttaan ja itseään; minä en tee sitä; tahdon täyden elämän ja hyväksyä itseni täysin ja elää luonnollista elämää kuten luonto on tarkoittanut. En näe sitä ongelmana vaan hyväksyn sen ja haaveilen seksistä. Itsensä kieltäminen on luonnotonta; elämästä tulee nauttia, vai tahdommeko elämän josta emme nauttisi? Tämä on myös niitä itsetutkiskelun tuotoksia; on alkanut ajattelemaan itseään ja omaa elämäänsä ja sitä kuka minä olen ja mitä ajattelen ja mihin uskon ja kaikkea sitä josta minä itse muodostuu. Asioiden tulee olla tasapainossa minkä tulisi palvella meidän hyvinvointiamme. Itse tähtään siihen että voisin aidosti hyvin ja tähän kaikkien tulisi pyrkiä; mutta vaivaa on nähtävä sen eteen jotta voisi olla jonkin aikaan hyvinvoiva; elämässä on myös kärsimystä ja muuta; suhtaudun elämään täytenä; se ei ole vain puoliksi tyhjä vaan myös puoliksi täynnä; se vaihtelee hetkittäin.
Tulisi valita kumppani sen perusteella että hän ymmärtää asioiden ja ihmisten muuttuvan ja joka olisi valmis kanssasi kohtaamaan tämän muutoksen ja kasvamisen.
Yhteiskunnan ja ihmiskunnan tulisi olla täysin avointa ja vapaata jotta koko ihmislaji kehittyisi paremmaksi ja vain parhaat selviytyisivät siellä; kuten evoluutio on tarkoittanut, vain sopeutuvaisimmat selviytyisivät. Tosin tämä kuulostaa kovin julmalta ajattelutavalta, mutta se palvelisi ihmislajia, mutta emme tiedä moraalisesta perustasta mitään, miten tämä palvelisi moraalisesti ihmistä ja ihmisiä? Onko se niin, että ihminen, joka sanottaisiinko, aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman, olisi vahva ja hyvä, vaikka teoillaan aiheuttaisi pahuutta maailmaan ja tuhoaisi toisen ihmisen elämän ja päättäisi sen? Emme voi luoda sellaista järjestelmää, se ei palvele ihmiskuntaa. Tällainen ihminen joka aiheuttaisi omalla teollaan kuoleman olisi vahva muttei hyvä ihminen; mutta henkirikoskin on monimutkainen asia, se voi olla hyvä asia, ja se voi olla paha asia; se riippuu uhrista; minkälainen hän on ja oli? Miten hän eli, mutta jälleen se mutta, onko hänkin vain olosuhteiden uhri? Onko hän tehnyt pahoja asioita vain pakotettuna? Onko hän tiennyt mitä hän tekee? Ei ihmisen tappaminen ole vahvuuden merkki ja evoluution ja kehittymisen edellytys vaan sopeutuminen ja siten yhteistyö toisten ihmisten kanssa. Ei sopeutunut yksilö tai yhteisön jäsen tapa toista yhteisön jäsentä. Mutta ihmisten tunteet ovat mitä ovat; tarkoitan sitä että ihminen tuntee vihaa ja kateutta ja muuta jonka seurauksena ihminen voi tehdä pahoja asioita suutuspäissään. Tältä tuskin on kukaan säästynyt. Mutta on myös huomioitava että laumaviettimme ja empatiakyky ovat näitä ihmisen vahvoja tuntemuksia joita tulisi vahvistaa ja joiden avulla yhteiskuntaamme ja sivilisaatiotamme ja muuta ylläpidetään; tämä on sitä sopeutumista olosuhteisiin.
On erotuttava joukosta omin neuvoin eikä toisten kustannuksella haukkumalla heitä.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimu Menneisyydestä Osa 72

09.02.2019
Meidän tulee saattaa kehomme ja mielemme tasapainoon, jotta voisimme hyvin ja voisimme elää hyvänlaatuista elämää voiden hyvin. Tämä vaatii lepoa, liikuntaa ja oikeanlaista ruokavaliota; joskus taas on pidettävä taukoa omasta elämästä ja otettava siihen etäisyyttä jotta voisi nähdä selkeästi miten se elämä menee siellä kotipuolessa. Pystyy rauhassa analysoimaan omaa elämäntilannettaan. Itsetutkiskelu on myös avain asemassa henkisessä hyvinvoinnissa ja siinä että elää sellaista elämää johon on tyytyväinen ja joka tuottaa hyvinvointia itselleen. Voiko muuten kuin itsensä tuntemalla tietää mitkä ovat sellaisia asioita jotka tuottavat hyvinvointia ja onnea itselleen? Voiko muuta kautta saada rakennettua sellaista elämää itselleen jossa voisi hyvin ja olisi onnellinen ja hyvinvoiva? Jos ei tunne itseään mitenkään niin silloin ajelehtii vain hetkestä toiseen tietämättä mitä tehdä ja miten olla ja miten elää elämäänsä ja minkälaiseksi sen rakentaisi? Ei kannata elää kärsien; se voi varmaan lyhentää elinikääkin ja kuolee nuorempana sekä elämänlaatu on sen seurauksena huonompi ja voi pahoin jonka seurauksena myös kuolee nuorempana eikä elämä tunnu elämisen arvoisena. Elämän eri osa-alueet tulisi olla tasapainossa keskenään, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän vaan sopivasti. On oltava tyytyväinen vähään; se että ne pienet asiat tekisivät onnelliseksi, tai ainakin iloiseksi, on sitä suurinta viisautta ja suurin saavutus jonka ihminen voi saavuttaa; ei tarvitse tuhansia miljoonia rahaa kun voi nauttia elämästä ilmaiseksi tai ainakin hyvin vähäisellä taloudellisella panoksella. Se on suurinta rikkautta mitä voi saavuttaa. Ymmärtää elämän arvon. Ymmärtää sen, että ei tarvitse satojen miljoonien kartanoa ja luksus autoja vaan vain tavallinen elämä joka aistitaan aisteilla riittää ja että siinä on tarpeeksi; ei mitään liian vähän, eikä mitään liikaa, vaan sopivasti. Tämän ymmärtäminen on sitä suurinta rikkautta mitä on olemassa ja mitä on mahdollista saavuttaa. Mitä tekee rikkauksilla kun olisi tyytyväinen vähään? Ja kuka oikeasti tahtoisi olla tunnettu ja ihailtu ja suuressa vastuussa muiden elämästä? Itse en tahdo tällaista elämää; en tahdo pelastaa maailmaa tai muita ihmisiä; enintään tahdon auttaa ihmisiä ja antaa ajattelemisen aihetta. Mutten tahdo valtaa ja vastuuta muista ihmisistä; kuten aiemmin todettu; jotta olisi vapaa ja eläisi itselleen niin ei saa olla kenenkään alamainen mutta ei myöskään kenenkään johtaja; oma itse on se pääasia ja vain omasta itsestään voi vastata; näin todetaan myös raamatussa; kukaan muu ei voi kantaa toisen ihmisen ristiä ja saada toista ihmistä pelastettua; jokainen vastaa vain itsestään ja omista teoistaan. Esimerkiksi minä en voi sanoa, tai no voin sanoa, mutten tehdä sitä, että minä kannan hänen syntinsä pois ja ottaa niitä itselleni. Ei, mutta sen voimme tehdä että helpotamme toisen taakkaa tukemalla ja auttamalla häntä elämäntiellä.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Uusin Jumaluusriimu

Uusi Jumaluusriimu jonka sain mieleeni eilen on seuraava.

Ukko on Korkein Kaikista, kaiken luonut alkuvoima. Jumalat ovat kuin enkeleitä ja Ukko yksin on Ukko, kaikenluoja, kaikista korkein. Jumalat ovat Hänen alamaisia. Ukko ei ole Jumala, vaan Ukko, Korkein kaiken luonut yksi ja ainoa; Jumalat ovat Hänen alamaisia. Ukko on Jumalten iso-isä, kaikkien isien iso-isä ja ihmisten esi-isä, joka loi itsensä loitsullaan jolla loi itsensä ja tuli tietoiseksi; Hän loitsullaan loi alkusaunan minkä ympärille kaiken loi ja minkä loitsullaan ja miekan iskullaan räjäytti osiin luoden yhdestä planeetasta monta eri planeettaa ja maailmaa.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Saaga Kaiken Luomisesta, Ukkomme Syntymästä

Saaga kaiken luomisesta, Ukkomme syntymästä

Ukko loi Itsensä, niin Loin.
Ukko loi Loitsunsa, niin Loin.
Synnyin loitsusta omastani, sanoistani suuristani,
niiden juuristani,
ja loveen lankesin,
sieltä löysin itseni,
tästä maailmastani, suuresta unestani. sinun mielestäsi.
Loitsulla Loin Itseni; tulin Tietoiseksi tästä paikasta missä elelen.
Unestani Heräsin, sinut kohtasin, elämään heräsin.
Synnyin Saunaan, minkä Loitsuillani Loin syntyessäni, loihtiessani. Sauna oli kuin muna, missä elelin, saunoin, aikani siellä hauduin, sieltä kuoriuduin, ajatukset kuin munia joita hautua täytyy jotta ne kuoriutuisi, itsensä paljastaisi, eloon heräisi.
Loin Saunan, ja Saunassa ollessani, Loin Kaiken sen ympärille, sen tein sanoillani väkevillä, loitsuilla voimakkailla. Sillä saunassa, elää suuri Pyhä Henkeni, Sieluni ja voimani, Väkeni, mikä teissäkin elää väkevästi, jos vain sen oivallatte, ja käyttöönne valjastatte, siihen keskitytte, tunteeseenne rinnanpäällänne tai missä lie se milloinkin majailee. Keskitytte elämäänne ja sisäiseen voimaanne, Minun Väkeeni. Se teitä johtaa, se teitä hoitaa.
Sauna on suuri Magian Keskus, missä loitsiminen on erityisen voimakasta, sillä sen ympärille kaikkeuden loin. Sauna oli alkuplaneetan ydin, syvä ydin, aikani saunoin ja siellä loitsin, pian löylyt kuumat, maata lämmitti, kunnes sen loitsulla räjäytin, ja monet maailmat loin. Sauna puhdistaa synnit, ne verenpunaisetkin. Kaatakaa hiiden vesi niskaanne ja suolammen vettä kiukaalle heittäkäänne, Murikka kiuluun upottakaanne. Viisasten kivi Odinin silmä Mimirin lähteeseen upottakaanne. Löylyä nakatkaa graalinmaljalla saunakauhalla, kaunein koristellulla. Antakaa väkevien löylyjen sielunne, kehonne, henkenne puhdistaa ja viisautta mieleenne tuokaanne. Kannetaan Kannuksia kunniallamme, ja ne meitä kantavat seuraavaan elämäänkin. Siellä ei huolen häivää kunnian ihmisillä.
Sauna on Pyhä ja sen tulee olla koristeltu uskomme symbolein ja riimuin kirjailluin, se osoittaa kunnioitusta Minua, Ukkoa kohtaan. Se on koristeltava kauniisti, kunnioittavasti.
symbolimme pyhittävät, ja tuovat rauhan ja kunnian siellä kävijään, luontoa nostattaa, ja onnea tuo matkaanne ja kevyin askelin voimme matkaamme jatkaamme. Kaunis kunnioitustavat sauna herättää kunniaa saunan omistajaan, ja siellä kävijää ilahduttaa,
Kuviot, riimut, symbolit, seinissä, kiulussa, kiukaassa ja graalinmaljassa kauhassa, tuovat suurinta kunniaa ja viisautta tuo sille ken sinne vain astuukaan ja sen löylyjä vastaan ottakaan.
Sen nyt opin, Ukko loi kaiken tämän Pyhän Saunansa ympärille, minne Hän Itsensä loi suurella tiedollaan ja loitsuillaan.
Hän oli Saunassa kun Hän loitsuillaan kaiken loi; suurella tiedollaan ja loitsuillaan, Hän kansat pelastaa. Ihmisen luonnon nostattaa, sielun ja hengen väkevöittää.
Hän saunasta kaiken loi, sillä sauna on Pyhä ja voimakas maaginen magia keskus,
siellä onnistuu suurimmatkin loitsut, paikka Jumalainen.
Paikka missä on väkevin voima, sielun voima, hengen lujuus, ruumiin kuritus.
Hän kaiken sen ympärille loi, minutkin, siellä minäkin käyn.
Alussa oli vain Ginnungagap, missä lie,
mutta Hän loi tämän kaiken, saunassa loitsuillaan, siihen minä uskon niin kuin muutkin, Ukon Sana Totuutemme on, Hänen Sanansa Vilpitön.
Hän loi alkuplaneetan, minne lie,
alkuplaneetalla oli myös MidGård, kotimme,
kuten luomiskertomuksemme kertovat,
Luomiskertomus kertoo meidän hengen kasvusta, elämänsynnystä ja maailman syntymästä,
Maailmat syntyivät alkuräjähdyksestä, yhden planeetan tuhosta, suuresta räjähdyksestä,
Tätä alkuräjähdystä, Ukkosen pauhu muistuttaa, väkevää kansaa jotta se ymmärtää ymmärtää mistä kaikki alkoikaan, siitä muistuttaa, vaikka tiedon hetkeksi kadotitte, nyt sen jälleen löysitte.
Ukkonen Kertoo, kuka kaiken loi, siitä muistuttaa,
Alkuräjähdyksen alkuplaneetan Ukkomme Loi loitsuillaan,
Miekan iskuillaan,
Hän loitsun huusi ja miekalla maahan iski,
se kaiken räjäytti, ja osiin hajosi,
peruskallioon hän iskunsa tähtäsi,
sieltä se maanytimeen upposi,
loveen lankesi,
sieltä se räjähti,
maankappaleet lensivät, mikä minnekki,
tämä oli se suurin, alkuräjähdys juuri,
Hänen Äänensä,
Hänen loitsunsa,
ja niiden väkemöittämä miekan iskunsa,
oli niin voimakas,
että kaikki räjähti,
ja tuli olemaan kuin kaik’ nyt on.
Ukkosen jyrinä, salamanisku, se muistuttaa, ensimmäisestä loitsusta, ja sen ensi iskusta. Ytimestä kuoriutui lohikäärme suuri; sitä monet kansat vielä kunnioittaa, perinteitään noudattaa. Mutta mistä kaikki alkoi?
Kiitos.
Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimut Päiväkirjasta osa 71

07.02.2019
Se millä on alku, on myös loppu.
Kesti ikuisuuden että synnyn tänne ja kuolemani jälkeen odottaa toinen ikuisuus; siis olkaamme ja nauttikaamme tästä hetkellisestä elämästä mahdollisimman paljon. Mutta kohtuudella silloinkin jottemme kärsisi ja aiheuttaisi kärsimystä muille; muillakin ihmisillä ja eläimillä on sama kohtalo kuin meilläkin. Elämä on todellakin kuin tähdenlento; kaunis ja hetkessä ohi; aika jolloin voi esittää toiveensa. Toteutumisesta ei sitten tiedetä mitään. Kaikki on aikalailla omissa käsissämme mutta kaipa se korkeampi voimakin jotain tekee meidän hyväksi; kunnia Hänelle jolle se kuuluu. Materia; eli kehomme molekyylit ovat ikuisia ja siten ruumiimme on ikuisesti olemassa mutta eri muodossa kuin mitä se nyt on; se hajoaa ja leviää monille eri tahoille ja osa-alueille; osa imeytyy kukkiin, osa imeytyy hyönteisiin; hyönteisistä ne leviävät hyönteisiä syöville eliöille, vaikka linnuille ja linnut sitten päätyvät muiden petojen ruuaksi. Ne menevät osaksi luonnonkiertokulkua; äsken kuvailin vain pelkistetysti ja raa`asti luonnonkiertokulkua koska en nyt jaksa kirjoittaa tyhjentävästi. Mutta entäpä tietoisuutemme? Olen ajatellut että mielemme jossa piilee tietoisuutemme on kuin energialamppu josta virran loputtua häviää valo koska energian tulo loppuu ja ehtyy; tämä valo on tietoisuutemme ja virran loputtua se sammuu eikä se katoa vaan se sammuu. Miettikää kuinka ainutlaatuista ja kertaluontoista ja uniikkia on tämä nykyinen elämämme? Miettikää kuinka kallisarvoista tämä hetkemme täällä on. Sitä ei suoda monille, vain harvoille; näin ymmärrätte myös kuoleman arvon. Miettikää kaikkia vaistojanne ja aistejanne; miettikää kuinka tärkeitä ne ovat elämällänne. Mitään muuta teillä ei ole. Palataksemme elämään; meidän on mietittävä tarkoin mitä haluamme elämältämme ja mietittävä millä tavoin voisi saavuttaa ne asiat joita tahdomme olevan elämissämme. Mitä tahdomme kokea? Miten tahdomme elää? Missä tahdomme elää? Ketä me olemme? Kuka minä olen? Näitä tämän kaltaisia asioita on mietittävä; itsetutkiskelun kautta opimme sen, että mitä tahdomme itsellemme ja elämällemme ja miten tahdomme sen elää. Elämme tätä yhtä ainoaa todeksi havaittua elämäämme; kyllä, tästä voi olla montaa eri mieltä mutta itse tiedän olevani olemassa täällä nyt tässä hetkessä jossa kirjoitan tätä lausettaa huonolla kieliopillisella menestyksellä, mutta silti kirjoitan ja olen olemassa; en tiedä miten määrittelisin tämän mutta ainakin koen tätä hetkeä tässä jossakin missä lie ja olen elossa, ehkä vain hetkisen mutta olen elossa, elämäni on vain suurta hupia ja naurua mutta silti olen olemassa. No ei, keksin tuon äskeisen päästä; en tiedä mistään mitään ja olen tyytyväinen siihen, tiedän että olen olemassa mutten sitä missä olen olemassa; sitä kutsutaan maailmankaikkeudeksi ja käsittääkseni olemme sen sisällä olemassa; olen olemassa. Olen vähän sairastellut viimeaikoina, mutta menossa parempaan suuntaan.
Pitää huolta itsestään niin elämä ei ole kärsimys näytelmä; se on valinta, ei kohtalo. Kyllä, joitain asioita on kärsittävä mutta itse päättää sen kuinka kauan; käy toimeen asian suhteen ja antaa ajankulua ja kärsimys on ohitse; tai sitten hyväksyy sen asian ja elää sen asian kanssa; opettelee elämään asian kanssa. Kaikki on hyvin pitkälle omissa käsissä ja päätettävissä, kunhan vain on valveutunut henkisesti ja ymmärtää elämästä enemmän eikä vain selviydy elämästä; selviytyessä ei ajattele mitään vaan kärsii ja pyrkii vain selviytymään ja elämään ymmärtämättä elämästä sen enempiä tai itseä tai ylipäätään mitään; ei ajattele mitään, vaan tekee ja selviytyy päivästä toiseen. Itselleni annettiin paska lapsuus ja huonot vanhemmat, ehkä rakastavat, mutta huonot, ja tämän seurauksena itse päädyin tälle selviytymisen tielle mikä jatkui kauan. liian kauan ja liian monen ajattelemattoman elämän ja vuoden suhteen. Vasta nyt melkein 30 vuotiaana olen selvillä omasta elämästäni vaikka vielä tunnen vihaa vanhempiani kohtaan kokemistani asioista joiden seurauksena jouduin hoitoon ja menetin mielenterveyteni. Kärsin useita vuosia tietämättä miksi ja vain selviydyin enkä tiennyt mitä teen vaan vain tein. Näiden kaikkien asioiden suhteen olen ollut huono veli, poika, veljenpoika ja muuta; asiaa ei helpottanut se että meitä syrjittiin kaveripiireissä. En koskaan saanut hyväksyntää enkä sitä enään kaipaa tai tarvitse; selviän ilmankin mutta olisi kai se hyvä kokemus sekin. Hyväksynnän hakeminen on vähän kuin alistumista; ”Hyväksyvätkö he minut” Sitä tarvitaan ja sitä ei tarvita. Tunne että kuuluu porukkaan. Tunne ettei ole yksin. Tunne että tulee huomioiduksi ja kuulluksi.
Mitä väliä sillä on missä me olemme, kun kuitenkin me olemme; mutta antaa heidän pohtia näitäkin asioita jos tahtovat; emme voi sanoa että et saa ajatella; se ei ole mitenkään kehittävää tai rakentavaa. Mutta ollaan vain olemassa me miten tahdomme ja nauttikaamme maallisista nautinnoista ja elämästä kun kerran täällä olemme. Mutta tässäkin on se tasapainon asia; ei kultainen keskitie vaan tasapaino asioiden välillä; ei saa ottaa liikaa vaan sopivasti ja siitäkin tulee antaa takaisin jotain, jotta tasapaino säilyisi. Ja elämä mielekkäänä.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti