Telluslainen Kronikka

30.01.2019
Olen antanut anteeksi itselleni ja muille ihmisille sen raamatun kohdan perusteella jossa todetaan että ihmisille tulee antaa anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Minä en ole tiennyt mitä minä teen; olen vain tehnyt. Ja kaikki, jotka ovat tehneet vääryyttä minulle, ovat tehneet ne sen perusteella, että he eivät ole tienneet mitä he tekevät minulle tai muille. Kestän myös vaikeat ajat sillä Buddhan opetuksella että kaikki on vain väliaikaista; tämä on buddhalainen oppi. Ja se etten kosta kenellekkään sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Sekä jätän rankaisemisen Jumalan käsiin. Ei ole minun tehtäväni tuomita ja rangaista vaan se on Jumalan tehtävä. Nämä opit ovat raamatun mutta myös koraanin mukaisia.
Jokainen elämä on arvokas ja ainutlaatuinen; se on ainakin ainutkertaisessa muodossaan tällä hetkellä joka ei tapahdu uudelleen tai en tiedä sitten kun kuitenkin on ikuisuus. On myös se henkinen puoli ja se kertoo että ihminen on Jumalan luoma ja Jumalan kuva jonka perusteella me olemme silleensä arvokkaita eliöitä ja eläimiä ja ihmisiä; kaikki ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita itsessään. Ja meille opetetaan nykyisin että Jumala rakastaa meitä kaikkia. Elämä on ainutlaatuista ja arvokasta; suoraan sanottuna elinehto. Myös maailma on tärkeä ja arvokas ja elinehto; ilman maailmaa, ei olisi elämää, joka tapahtuu tässä maailmassa. Tämä maailma, jota koemme, on portti toiseen todellisuuteen tai sitten juuri tähän todellisuuteen. Biologiassa ja tieteessä me uskomme siihen että materia on ikuista; tai siis ainakin minä uskon, että tämä maailma, jossa elämä tapahtuu, on ikuista. Mutta elämä, joka tapahtuu täällä, on väliaikaista; en tiedä miten tieteissä käsitetään asiat, varmaan paremmin mutta minä tahdon uskoa näin tässä asiassa; olisi kovin toivotonta jos kaikki tämä olisi väliaikaista ja että kaikki sortuisi ja tuhoutuisi aikanaan eikä siten olisi mitään merkitystä sen suhteen että mitä teemme ja miten elämme ja muuta tällaista; millään ei olisi merkitystä; ainakaan pidempikestoista merkitystä, voisikö elämämme olla merkityksellistä jos elämä olisi väliaikaista? Miten olisi silloin kannattavaa elää? Mikä olisi perimmäinen syy ja merkitys elämälle silloin? Olisimme ainakin täysin vapaita tekemään mitä vain tahdomme ilman mitään moraalista rajoitetta; tulisiko silloin merkityksen syyksi ihmiskunta joka jatkaa meidänkin jälkeemme? Mutta toisaalta, jos elämä ja maailma tuhoutuu, niin ihmiskuntakin on merkityksetön, sillä ei ole mitään merkitystä sen suhteen, että mitä tekisimme elämän säilymiseksi ja ihmiskunnan selviytymisen puolesta, sillä sekin olisi tuomittu tuhoutumaan koska maailmankaikkeus tuhoutuu lopulta; itse uskon, että tämä materia mistä maailmankaikkeus koostuu; on ikuista ja ääretöntä, joten ihmiskunnalla on toivoa jos vain saamme kehitettyä avaruusmatkailua pideämmälle ja tähän tarkoitukseen meidän tulisi säästää luonnonvarojamme, ei siihen mihin ne nykyään uhrataan, eli harvojen ihmisten taloudelliselle menestymiselle, jotta he voivat kokea itsensä tärkeiksi ja rikkaiksi ihmisiksi. Tälle alttarille minä en ihmiskunnan tulevaisuutta haaskaisi tai uhraisi. Me uhraamme myös tällä hetkellä talouskasvun alttarille luonnonvaroja jotta saisimme enemmän rahaa ja rikkauksia. Raha on lähinnä este ja hidaste teknologiselle kehitykselle. Meillä tulisi olla yhteinen päämäärä koko ihmiskunnalla tai ainakin meillä länsimaalaisilla kun me elämme jo oikeastaan konsensuksessa asioistamme toisten länsimaalaisten kanssa ja meillä on samoja tapoja ja uskomuksia ja yhtenäinen kulttuuri; kiitos tästä kuuluu kristinuskolle, joka aikoinaan sorrolla ja vääryydellä alisti ihmiskunnan, mutta se on ollut tarpeen, jotta riitelevät naapurukset saataisiin toimimaan yhdessä; Suomessakin on ollut hyvin monia eri tapoja ja heimoja jotka ovat tulleet toimeen keskenään jotenkin; emme voi tietää minkälaista elämä olisi jos kristinusko ei olisi tehnyt näitä asioita euroopassa ja muualla; se on yhdistänyt kansoja ja eri heimoja kansojen sisällä, mutta olisiko asiat kehittyneet miten, jos me olisimme eläneet ilman kristinuskoa: olisiko kansamme niin yhtenäisiä nykyään mitä he ovat nykyään; sen me tiedämme, että kristinusko hidasti ihmiskunnan kehitystä kun he ottivat vallan ja sortivat kansat ja tappoivat ja polttivat rovioilla toisinajattelijat ja tiedemiehet, jotka pyrkivät selittämään maailmaa siten miten se on kehittynyt ja minkälaisena se ilmenee. On ollut ihmisiä antiikin kreikassa jotka uskoivat johonkin evoluutioteoriaa muistuttavaa elämän muodostumista ja elämän kehitystä. On myös ollut henkilöitä, joiden mielestä he uskoivat, että jokainen tähti on samanlainen aurinko kuin meidän aurinkomme ja että näitä olisi ääretön määrä; tämä oli muistaakseni joskus 1300- luvulla tai 1600- luvulla. Voimme vain kuvitella minkälainen maaillmamme tänä päivänä olisi jos ei olisi tapahtunut näitä asioita joita on tapahtunut. Meidän ruumiimme on muodostunut kaikista näistä hiukkasista ja ravinteista joita maailmasta löytyy; se on vain tällä hetkellä tässä muodossa jossa me olemme tällä hetkellä. Sitten kun kuolemme se palaa elonkehään ravitsemaan muita eliöitä ja toteuttaa viimeisen palveluksensa ja kiitoksen elämälle; se on ikään kuin kiitos; sielumme on sitten tässä vaiheessaa jossain muualla, jos meillä siis on sellainen, uskokoon kukin miten tahtoo, minä en sano miten sinun tulisi ajatella tai uskoa; se on sinun oma henkilökohtainen asiasi.
Unelmat kantavat huomiseen. Tavoitteet laittavat toimimaan ja tekemään.
Se, että kaikki on väliaikaista, kertoo myös sen kuinka jokainen hetki on ainutlaatuinen ja pyhä ja arvokas, joka on elettävä ja koettava täyteisesti; on otettava elämä vastaan sellaisena kuin se on ja minkälaisena se ilmenee ja mennä sen tilanteen ehdoilla; elämän ehdoilla. Tulee kokea elämää. Elämästä tulee nauttia ja surra; kaikki se on elämää; se luo täydellisen elämän; hyväksyy sen ilot ja surut; kunhan mitään ei patoa liioin, tämä ei tarkoita sitä että raivoaa pienistäkin asioista ja antaa ihmisten kuulla kunniansa; tämäkin voi tosin joskus olla paikallaan mutta jatkuva kiukuttelu ja valitus ei ole mielekästä kenenkään kanssa; ei saa keskittyä vain yhteen asiaan ja jäädä jumittamaan sitä vaan on eläydyttävä ja edettävä elämässä; elämä olisi kovin yksipuoleista jos se olisi vain iloista ja onnellista; sillä tuskin saavutettaisiin mitään suurta ja muuta; vapaaehtoinen kärsiminen jalostaa; tarkoitan nyt jotain liikuntaa ja muuta tällaista. Elämää ei luotu tai syntynyt vain että me kärsisimme. Elämä on ainutlaatuinen kokemus joka on koettava siten miten se vastaan tulee. Kärsimyksen ei kuitenkaan tule täyttää koko elämää eikä elämän tarkoitus ole kärsiä vaan elää ja nauttia ja iloita ja surra; elää elämää sellaisena kuin se tulee, se kaikki kuuluu elämään. Me emme saa elettyä elämää takaisin joten varmista että elät hyvin tehden hyviä tekoja ja kokea hyviä elämyksiä jotta tulevaisuudessa muistelet pääasiassa onnellisia ja hyviä muistoja ilman kärsimystä ja katumusta tekemisistäsi. Kärsimyksestä ei saisi tulla elämän syytä ja tarkoitusta vaan vain että se olisi hetkellistä ja lyhyt kestoista; minä en tahdo ihmisten keskittyvän vain kärsimykseen vaan elämään, mutta minä en olekkaan mikään profeetta tai muu senkaltainen ylimaallinen olento, joka määräisi miten ollaan ja mihin uskotaan vaan minä olen ihminen ja opetan ihmistä, lähinnä itseäni siitä, että mikä on elämää ja mikä on mitäkin; mitä minä en oikeastaan tiedä joten en oikeastaan voi opettaa mitään koska en tiedä mitä opetan, jos siis ylipäätään opetan mitään. Tämä on lähinnä ajatusleikkiä.
Aloitin tänään kuntoutuskoti loman ja olen nyt kuntoutuskodissa missä kirjoitan tätä päiväkirjaa tällä hetkellä; olen havainnut että olen epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan; esimerkiksi ajattelen että naisilla on se seksuaalinen taka-ajatus kaikissa asioissa jos he nauravat tai muuta, mutta olen oppimassa siitä eroon; ehkä olen vain itse niin seksuaalinen että odotan muiden olevan samanlaisia.

Suomen Telluslainen

19.01.2019
Olen pohtinut viimepäivinä lukion keskeyttämistä; palveleeko se minua vai ei? Mihin tarvitsen sitä opetusta? Näiden asioiden johdosta olen myös pohtinut sitä että mitä tahdon elämältäni? Ja sitä että onko nyt kuntoutuessa ajankohtaista myös suoriutua koulusta vai tulisiko keskittyä enemmän kuntoutumiseen ja siihen mitä tällä laitoksella on minulle tarjota ja käydä koulua sitten kun pääsen täältä pois jotta olisi tekemistä sielläkin. En usko että minusta mitään professoria tai tohtoria tulee kouluttautumisen johdosta, mutta eihän sitä ole pakko menestyä ja tulla joksikin vaan tulee tehdä sitä mitä tykkää ja sitä mikä tuottaa hyvinvointia. Sitä mikä tuottaa hyvinvointia itselleen; ei kannata toteuttaa vain ja ainoastaan muiden odotuksia, mutta vastuuta on otettava. Elämä on kuin sirkusta; kokoajan jotain ja mikään ei ole pysyvää. Kaikki on muuttuvaa ja väliaikaita, kuten suuri opettajamme sanoi ja opetti. Eletään hänen oppiensa mukaan. Meidän tulee myös luottaa muihin ihmisiin ja uskoa että he tekevät parhaansa paremman maailman puolesta, joten meidän ei tarvitse huolehtia siitä, mutta elämme silti niin, että me emme ainakaan tuota vahinkoa ja tuhoa maapallon elämää omalta osaltamme omalla elämällämme, vaan elämme harmoniassa ja tasapainossa luonnon kanssa; osana luontoa. Otamme jotain, mutta annamme myös takaisin jotain. Eräänlaista uhraamista elämälle. Ja tasapainon luomista.
Tämä meidän oma elämämme on meidän tiemme. Meidän oma elämämme on meidän totuutemme; totuus meistä itsestämme; tätä me vartioimme tarkoin ja paljastamme sen vain lähimmillemme; he tietävät keitä me olemme, ja hekin vain sen, minkä me paljastamme heille. Parhaiten tunnemme itse itsemme. Elämä on tie, joka on käytävä itse, muttei sitä ole pakko käydä yksin. Ihmisiä on mukana matkan varrella ja ohjaa meidän elämäämme tai vaikuttavat meidän elämäämme ja me saamme heistä muistoja meidän elämäämme; hyviä tai pahoja, sillä ei niin ole merkitystä, opetuksia ne ovat yhtälailla olleet. Me olemme tie, totuus ja elämä. Elämä on tiemme ja totuutemme ja me olemme tämä elämä. Meidän on tutustuttava itseemme jotta tiedämme keitä olemme, mikä on totuutemme ja mikä on tiemme, tiemme vie meitä jonnekkin, on jokin määränpää johon päädymme tavalla tai toisella; voimme vaikuttaa siihen jotenkin, kunhan vapaudumme elämänpyörästä ja otamme kohtalomme omiin käsiimme, meidän tietoiseen valintaamme, tietoiseen tekemiseen. Jos ei ole oman elämänsä herra ja hallitse itseään, ajelehtii vain paikasta toiseen ilman mitään määränpäätä tahdottomana olentona joka on viettiensä ja halujensa ja himojensa vallassa; mutta se sallittakoon heille jotka eivät ole valmiita astumaan tielleen olemaan itsensä herra, oman elämänsä herra. Tämä tie ei ole kaikille; se ei ole kaikkia varten. Vain vahvimmat ja viisaimmat päätyvät tälle tielle. En tiedä onko minusta itsestäni edes tälle tielle. Sen tiedän etten tahdo olla mikään suuri julkisuuden henkilö ja keulakuva ja ihanne joillekkin ihmisille; se toisi velvollisuuksia ja vastuuta, joita tahdon vain itseltäni; tahdon vastata vain itsestäni; olla vastuussa vain itsestäni ja omasta elämästäni. En tahdo olla jokin suuri johtaja joka johtaa kansaa, siihen on omat miehensä, jotka tahtovat sellaista elämää. Tai naisensa jotka tahtovat sellaista elämää. Kuunnelkaa omatuntoanne ja eläkää niin ettette joutuisi katumaan turhia. Tämä on ohjeeni poliitikoille; älkää antako rahan ja vallan sumentaa järkeänne tai viisauttanne ja kuunnelkaa omatuntoanne ja olkaa rehellisiä ja inhimillisiä ihmisiä, muuta en osaa neuvoa teille, mutta enpä minä ole teille vastuussa mistään, en nyt, enkä koskaan. Jos hakeuduttu vastuu tehtäviin, teillä tulee olla vastuuntuntoa ja inhimillisyyttä, tässä asemassa te ette voi elää vain itsellenne, te olette itse tehneet valinnan siihen, että te tahdotte vastuulliseen asemaan vallankahvassa. Te olette tehneet tietoisen valinnan elävänne muille ihmisille, joten käyttäytykää sen mukaisesti. Te teitte valinnan ja te tulette elämään seuraamusten kanssa ja sen tuomien vastuiden kanssa. Mutta eivät he usko, eivät he kuuntele muita ihmisiä tai ota muita ihmisiä huomioon omassa vallanhimossaan; ainoa joka merkitsee heille jotain, on he itse ja heidän itsensä saama hyöty tästä asiasta. Minäpä olen vapaa, itsenäinen ja riippumaton tai ainakin mahdollisimman lähellä sitä ja ainon käyttää hyödyksi tämän yhteiskunnan mahdollistamia asioita ja kouluttaa itseni mahdollisimman riippumattomaksi ja itsenäiseksi ja vapaaksi tästä yhteiskunnasta ja valtio vallasta. Se on minun valintani, minun päätökseni ja minä elän sen tuomien mahdollisuuksien ja velvollisuuksien kanssa. Se on minun valintani. Toivon vain että saisin rahaa ostaa omakotitalon maaseudulta, mieluiten metsän keskeltä vapaana kaupunkiyhteisöistä ja niiden vaikutusvallasta mahdollisimman vapaana kaikesta tästä mitä nykyinen sivilisaatiolla on tarjottavana ja vaadittavana. Perunamaa, mansikkapelto, marjapensaita, mehiläispesiä, metsää jossa metsämarjoja ja muita kasveja, hylättyä peltoa, kanoja, sikoja, koira tai pari, nainen ja lapsia, joita kasvattaa ja kouluttaa itsenäisiksi oman elämänsä herroiksi ja naisiksi, joilla olisi hyvä moraali ja empatiakykyä muita ihmisiä kohtaan, jotka tarvittaessa pystyvät elämään luonnonanneilla. Mutta tämä on pitkän tien loppupää; keskitytään nyt olemaan täällä missä olen, eli mielisairaalassa ja eletään sen ehdoilla ja käytetään hyödyksi sen tarjoamia mahdollisuuksia, joiden tarkoitus on parantaa meitä itseämme ja siten parantaa myös meidän elämänlaatuamme jotta voisimme mahdollisimman hyvin. Tämä on se tavoite ja näiden tavoitteiden takia meidän olemista rajoitetaan, jottemme tekisi itsellemme mitään pahaa ja vahingollista. Mielestäni ihmisoikeuksia tulisi voida rajoittaa joissain tilanteissa. Niissä tilanteissa joissa nykyinen laki mahdollistaa olemisen rajoittamista; en usko että niitä on pahat mielessä säädetty vaan niissä on aito huoli ja rajaavan rakkauden tuomia rajoitteita ihmisille, jottei itse eikä kukaan muu saa vahinkoa aikaiseksi.
Suurin saavutus, jonka ihminen voi saavuttaa, on saada jälkikasvua. Se on se ihanne ja tavoite joka on saavutettava jossain välissä elämää. Mielestäni raha ja yhteiskunnallinen asema ei ole niin tärkeää kuin jatkaa omaa sukua ja ottaa vastuuta lapsistaan ja kasvattaa heitä. Minusta ei tule yhteiskunnallisesti mitenkään merkittävää ihmistä mutta lapsistani voi tulla. Minulle riittää jälkikasvun saaminen ja kasvattaminen. En tule hommaamaan lapsilleni mitään pelikoneita tai tietokoneita, vaan he saavat kasvaa ilman näitä alistavia ja kehitystä estäviä kapistuksia. Näkeehän sen näistä pelien pelaajista minkälaista touhua se on. Istuvat ja katsovat näyttöä kokoajan ja jatkuvasti; missä välissä he ehtivät ajatella omaa itseään ja omaa elämäänsä kun he täyttävät joka hetken johonkin viihteeseen joka ei ole mitenkään kehittävää vaan päinvastoin; alistavaa ja degeneratin; ohjaa kehitystä alaspäin kohti kykenemätöntä ihmistä joka ei ole kykenevä mihinkään. järkevään. Sen sijaan kodistani löytyy kirjoja ja metsä ja kasvimaa ja autoja ja muita asioita joilla pyrin kehittämään lapsiani ja itseäni.´Yhteiskunta on maailmallisia, katoavia asioita, jälkipolvet elävät meidänkin jälkeen, no on se yhteiskuntakin meidän jälkeemme, mutta sitä ei ole ilman jälkikasvua; kuka silloin muistaa että hän oli tuota ja tuota; lapsillenne olette sentään tärkeitä ja korvaamattomia ihmisiä joita muut eivät voi korvata; yhteiskunnalle te ette merkitse mitään ja teidät voidaan korvata jollain toisella, perheellenne ette ole tällainen kertakäyttöihmisiä, vaan ainoita ja ainutlaatuisia. On tietenkin tehtävä jotain työtä jotta voisi elättää perheensä, ja siten osallistua yhteiskuntaan jotenkin, koska se on olemassa, niin meidän tulee hyödyntää sen olemassa oloa, mutta näin tehdessämme me tuemme sen olemassa oloa. Eli meidän tulee pyrkiä muuttamaan sitä jotenkin elämällä toisella tavalla; meidän tulee kääntää asetelma niin, että yhteiskunta on meitä varten, eikä me yhteiskuntaa varten, tai no, tämäkin on molemminpuolista elämää; molempien on hyödyttävä toisistaan, eikä olla niin ehdoton että ei osallistu mitenkään muiden ihmisten elämään ja yhteiskuntaan. Meidän tulee olla se muutos yhteiskunnassa minkälaiseksi me tahdomme sen muuttuvan. Rauhanomainen muutos tapahtuu yhteiskunnan sisältä käsin ja näin sen tulisi tapahtua. Ei väkivalloin ja asein; se tie vie kadotukseen ja sortoon; ei saa sortaa ketään, kenenkään ihmisoikeuksia ei saisi polkea tai kieltää. Ihmisiä tulee auttaa eikä tuhota heitä. He tarvitsevat apua selviytyäkseen. Mutta tämä tällä kertaa, jatkan myöhemmin jos tulee jotain ajatuksia asioiden suhteen.

Suomen Telluslainen