05.05.2019
Jatkakaamme itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta. Ensin tulee hyväksyä itsensä ehdoitta, ilman ehtoja, se luo pohjan sille, että voi alkaa rakastamaan itseään ja sen kautta voi myös alkaa rakastamaan omaa elämäänsä.´Ilman tätä hyväksyntää ei voi syntyä rakkauttakaan. Tämä pätee myös muihin ihmisiin; ei voi rakastaa toista jos ei hyväksy toista sellaisena kuin hän on. Ilman ehdotonta itsensä hyväksymistä ei voi rakastaa itseään ehdoitta, tämä on tärkeää omalle hyvinvoinnille ja onnelle, ja terveelle itsetunnolle ja luottamukselle. Tämä taas tuo mukanaan oman tahdon kun luottaa omaan arviointikykyyn ja itseensä, joten voi sen kautta kehittää omaa tahtoaan. Tietää mitä tahtoo ja tekee mitä tahtoo koska tietää että se on hyvä tahto ja hyvä minua itseäni ja muita kohtaan. Tunnemme itsemme hyväksi kun teemme muille hyvin, ja tunnemme pahoinvointia kun teemme pahoin jollekkin.
Rakastatko ihmistä itseään vaiko sinun omaa mielikuvaasi hänestä?
Kristinusko tiivistettynä; rakasta jeesusta, älä itseäsi, sillä sinä itse olet täysin paha ja syntinen ja syyllinen ihminen, jonka ainoa syy elää ja olla olemassa on palvella jeesusta ja hänen tahtoaan; jos et usko niin sinua odottaa ikuinen kadotus helvetin tulimeressä kärsimyksessä, ei kannata olla sinä. Älä toteuta omaa tahtoasi sillä se on täysin paha ja syntinen eikä sillä saada mitään hyvää aikaiseksi, vaan toteuta jeesuksen ja jumalan tahtoa, se on sinun parhaaksesi ja et kelpaa jumalalle ja jeesukselle jos et näin tee; kaikessa on kyse jeesuksesta ja hänen tahdostaan ja jos et usko niin sinua odottaa ikuinen tulimeri jossa kärsit ikuisesti, koska et uskonut jumalaan ja hänen raamattuunsa tai koraaniin, mihin versioon nyt tahdot uskoa. Nämä uskonnot ”pelastavat” heitä, jotka se itse on tuominnut kadotukseen ja huonoon itsetuntoon; he saavat ”selityksen” kaikelle sille miksi mikin on tapahtunut; ihmiset ovat kasvatetut siihen mielentilaan jossa he potevat huonoa omatuntoa itsestään ja omista valinnoistaan ja teoistaan, vaikka ne ovat vain luonnollisia asioita joiden kautta ihminen oppii, ne ovat välttämättömiä asioita; ei kukaan opi elämään ilman huonoja kokemuksia; tämä ei tarkoita sitä että olisi turvattava jeesukseen tai jumalaan, vaan omaan itseesi; ota opiksi ja jatka elämää; elä elämää itsellesi; hyväksy itsesi jotta voit rakastaa itseäsi, jotta kehityt ihmisenä, jotta kasvat ihmisenä, jotta opit elämästä, jotta opit mikä on hyvää ja mikä on pahaa; opi elämään; näiden avulla kehität itsetuntoasi ja itseluottamusta ja saat varmuutta omaan itseesi ja uskot itseesi ja omaan hyvyyteesi; et ole vain paha ihminen, se ei ole koko totuus; kaikissa on jossain määrin pahuutta; tosin mikä nyt on luokiteltu hyväksi ja mikä on luokiteltu pahaksi; tämänkin raja on häilyvä; ihminen oppii pahoista teoistaan sen, mikä ei ole hyvää ja mikä on hyvää, ja opittuaan elämästään ja kokemuksistaan, hän oppii mikä on oikein ja mikä on väärin; tämän tähden virheet ja epäonnistumiset ovat tarpeen jotta kasvaisimme ihmisenä ja ihmisinä; jotta kehittyisimme ja jotta yhteisömme kehittyisi ja kasvaisi; minä en ole tuomitsemassa teitä helvettiin virheistänne vaan hyväksyn teidät sellaisina kuin te olette ja opetan teitä hyväksymään itsenne sellaisina kuin te olette; jotta ette tekisi pahuuksia, ja jos teettekin niin että opitte niistä; opitte niistä sen, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä; teillä on omatunto ja empatia, ja jos ei ole, niin pyrkikää kehittämään niitä taitoja luottamalla toisiin ihmisiin ja asettukaa heidän asemaansa viettämällä aikaa heidän seurassaan; opetelkaa ymmärtämään ja kuuntelemaan ja etenkin kuulemaan toisianne; opetan teille teistä itsetänne samalla kun opetan itseäni itsekseni, kun opettelen elämään elämääni. Kristinusko hyväksikäyttää heikkoja ihmisiä jotka ovat hukassa. Heitä joilla on huono itsetunto ja joilla on ollut vaikea elämä; tätä he hyväksikäyttävät, sanovat että syy on sinun itsesi ja sinun valintojesi; mikä voi pitää paikkaansa, mutta minkälaiset lähtökohdat ja miten on saanunt huomiota ja rakkautta vanhemmiltaan.
Mielentilanne ja elämänasenteemme määrittelevät sen missä me olemme; olemmeko kadotuksessa; kadoksissa itsemme kanssa tai itsestämme vaiko olemmeko oma itsemme ja paratiisissa. Elämänasenne ja mielentila päättävät sen missä paikassa olemme, olemmeko kadotuksessa vaiko paratiisissa.
Kun keskustelu loppuu, alkaa taantumus. Ja puolustus.
Keskinkertaisuus? Ei kiitos, Äärimmäisyys? Kyllä kiitos.
Kun ymmärtää elämän ainutkertaisuuden ja ainutlaatuisuuden ja sen että se ei toistu uudelleen, niin ymmärtää ja alkaa arvostamaan elämää ja sen hetkiä ja kokemuksia enemmän. Arvostaa paljon enemmän hetkiä rakkaiden parissa kun tietää etteivät ne hetket uusiudu; niitä ei voi elää uudelleen muuten kuin muistoissa. Hetket ovat hetkellisiä ja väliaikaisia, mutta ne ovat elinikäisiä muistoja joita voi vaalia ja muistella hyvällä ja pahalla. Elämän syy on tämä elämä.
Rakkaus raatelee ja roihuaa sydämmessäin; antaa sen palaa ja tuhota kaiken sen millä on merkitystä ja korvata se kaikki. Antaa sen palaa, ja sitä minä rakastan; sitä suurta tunetta sydämmessä, sitä paloa rinnassa; sinua minä rakastan. Niin lujaa vain kun voin.
Se kun ymmärtää elämän ainutlaatuisuuden ja sen, että se tapahtuu vain kerran eikä se koskaan uusiudu, niin se tarkoittaa tosi rakkautta, kun kaksi näin ajattelevaa ja tämän ymmärtävää ihmistä kohtaavat. He tahtovat jakaa tämän ainoan elämänsä toistensa kanssa; miettikää sitä intensiteettiä ja hetkessä elämistä jonka he jakavat; kuinka lujaa toista voi rakastaa? Se kun tietää että nämä hetket ja kokemukset eivät uusiudu, niin ei tahdo pilata niitä mitenkään koska ne ovat niin ainutlaatuisia; välejä kyllä täytyy välillä selvitellä ja kertoa suoraan mitä ajattelee ja mistä ja miksi; todellinen rakkaus on pääty sihen ettei ole sama mieltä. Kaikista maailman miehistä tai naisista, hän valitsi sinut.
Tämä on sun ainoa elämä, toista mahdollisuutta et saa. Joten mene ja elä ja toteuta itseäsi ja omaa tahtoasi; älä minkään jumalan äläkä muiden ihmisten ja olentojen vaan omaa tahtoasi; älä anna heidän asettamien normien ja rajojen estää sua elämästä omalla tavallasi. Äläkä etenkään anna itsesi estää elämästä; unohda pelot ja ole rohkea ja elä elämääsi; se on ainoasi eikä se jatku ikuisesti. Itse olen tämän ymmärtänyt ja sen tähden minua pidetään hulluna; etenkin kun toteutan ja sovellan tätä todellsuuteeni ja elämääni. Teen mitä haluan, sillä tiedän, etten tahdo tehdä mitään pahaa kenellekkään, joten voin vapaasti tehdä mitä haluan. Elämä on liian ainutkertainen tilaisuus elää ettei sitä kannata elää muiden tahdon mukaan toteuttaen heidän visiotaan elämästä ja sitä miten heidän mielestään se tulisi elää; elä itsellesi, se on sinun elämäsi.
Onko se tervettä ja normaalia että me tuijotamme näyttöä ja sen kautta muiden ihmisten elämää elämättä itse omaa elämäämme? Miksi teemme tätä? Ja jotkut pelaavat tietokonepeliä ja elävät näytöllä tapahtuvia asioita. Me katsommeko onko virtuaalimaailmassa tapahtunut mitään; onko se elämää? Onko se normaalia ja hyväksyttyä? Mikä määrittelee tämän normaalin ja mikä määrittelee terveyden? Tämäkö on sitä mahtavaa elämää josta kaikki haaveilevat? Kuitenkin, kukin elää tyylillään miten itse tahtoo. Esitän vain kysymyksiä.
Nykyisin (12.5.2024) ajattelen niin että ei tule elää itselleen vaan omistaa elämänsä jollekkin itseään suuremmalle asialle, kuten arvoihin joihin uskoo, asiaan mihin uskoo; tahdon ajatella etten ole niin itsekäs että eläisin itselleni vaan tarvitsen jotain suurempaa minkä vuoksi elää. Ja koen että elän tällä hetkellä jollekkin itseäni suuremmalle asialle. Se elämäntapa sopii minulle ja uskon että myös muille. Arvoni ja niiden mukainen eläminen tuo arvon minun elämääni. On myös hyvä ettei ole itserakas vaan rakastaa jotain muuta enemmän kuin itseään. Itserakas on saanut pahan kaiun elämääni.
Suomen Telluslainen
