ukko Väinämöisen Saaga Gnosis

Ja niin ukko Väinämöinen oli jälleen tiedonkeruu matkoillaan nykyisessä Teheranissa alueella hakeassa oppia ja tietoja Jeshualta; hän oli saanut kutsun hengessä tulla tapaamaan Jeshuaa sillä hänellä oli asiaa ja opetusta tarjottavana. Väinämöinen kirjoitti aina saamansa tiedon ja opetuksen kirjoihin ylös riimukirjoituksin mikä oli kehitetty yleismaailmalliseksi yhteydenpito kieleksi yli verikansa ja kieliryhmien yläpuolelle, jotta olisi yhteinen kieli kaikilla telluslaisilla. Ja jotta olisi samat tiedot ja kirjat saatavilla oltiin missä päin maailmaa hyvänsä. Mithrlkrauntin kirjastossa oli aina paikallisella kielellä ja riimukielellä kirjoitettuja kirjoja. Tämä vierailu Jeshuan luona tapahtui niihin aikoihin kun Jeshua oli jälleensyntynyt jälleen MidGårdiin ties kuinka monetta kertaa ja hän oli jälleen perustanut perheen Marinsa kanssa. Hänen verensä virtasi monissa suurmiehissä niin nykyisissä kuin menneissä. jeshua oli vaatimaton mies eikä pitänyt itsestään meteliä. Hän arvosti omaa rauhaa ja lastensa kasvattamista ja Marin auttamisesta ja kuuntelemisesta ja keskustelemisesta. Jeshua eli siellä ihmisten tietämättä kuka hän oli mutta ukko Väinämöinen tiesi kuka hän on. ukko Väinämöisellä on Ukon johdatus ja tietämys ja suorayhteys Ukkoon joten hän saattaa tietää jotain mitä muut eivät tiedä. Hän kuitenkin hakee lisää tietoa mikä hänen kauttaan kulkeutuu Ukolle osaksi Hänen Suurta Tietoaan mikä kasvaa kirjoja lukemalla ja ihmisten kanssa keskustelemalla. Ja niin Väinämöinen tapasi Jeshuan ja he menivät syrjäisiä katuja pitkin paikkaan minne kukaan ei kuullut heitä. He laittoivat teet hautumaan liedelle ja niin he alkoivat keskustella; No niin Jeshua, sinulla oli asiaa ja miten olet voinut, viime tapaamisestamme on vierähtänyt jo tovi, en edes tiedä kuinka kauan. Miten olet voinut? Kysyi ukko, Hyvää kuuluu perheen osalta mutta kansani on kovin eksynyt nykyisessä maailmassa. He ovat muokanneet raamattua ja opetuksiani kirkkoja ja ihmisiä palveleviksi mistä on johtunut kaikennäköistä järjettömyyttä ja järjettömiä tekoja ja selkkauksia minun nimissäni. Ne eivät ole tehty minun hengessäni vaan paholaisen ja ihmisen hengessä joka on muokannut Raamattua ja he ovat perustaneet tässä hengessä kirkkoja minun nimissäni ja julistaa minun nimissäni heidän palveluksi ja väittävät niitä minun menoikseni ja minun kunniakseni. Kunniasta he eivät tiedä mitään. Palvelevat kirkkoa, ei minua, palvelevat raamattua, mikä ei ole minun sanomaani enään. Se on kadottanut merkityksen ja totuuden. He ovat mukautuneet maailmaan ja alistuneet sen pahuuteen ja tekevät sen tähden lisää pahuutta maailmaan ja väittävät minun pyhittävän heidän syntinsä vaikka he sanovat että kannan heidän syntinsä, he käsittävät sen niin että minä pyhittäisin heidän syntinsä. He sanovat että saavat tehdä pahaa ja syntiä koska minä kantaisin heidän syntinsä. Minä en tunne heitä, heissä ei minun henkeni elä, vaan paholaisen henki. Minä en tunne heitä, he eivät ole minun kansaani enkä kanna sitä syntiä mitä he tieten tahtoen tietoisesti tekevät välittämättä mistään muusta kuin heistä itsestään ja heidän haluistaan. Minä en pyhitä heidän syntejä. Luulevat minun pelastavan sellaisia ihmisiä kuin he. Heitä minä en tunne enkä koskaan tule heitä luokseni ottamaan. Heidän tulisi kuulla Gnosiksesta ja elää sen mukaisesti. Gnosis on Odinin Sana minkä hän sai roikuttuaan puussa hirtettynä samalla kun hän sai riimut; Gnosis oli pelastava tieto, osa Ukon Suurta Tietoa, minkä Ukko antoi Odinille hänen uhrattuaan itsensä itselleen tiedon ja viisauden puolesta. Odin välittää sen maailmalle ja kristikunnalle minun, Jeshuan, kautta. Tieto jolla ihminen pelastuu saatiin kun Odinin Pyhä Keihäs lävisti minut ja välitti sen kautta Odinin Sanan, Gnosiksen, pelastavan, valaisevan tiedon minulle, Jeshualle, ristillä kun Odinin Pyhä Keihäs lävisti minut ja antoi tiedon mikä pelasti minut helvetiltä ja kadotukselta minne olin joutumassa silloisen jumalani toimesta joka suuttui kun julistin sanaa hänen nimissään. Hän pahastui kun julistin että hän on minun isäni ja minä hänen poikansa. Jätän sen jumalan nyt rauhaan ja keskityn Ukon Sanaan ja Hänen Odinille antamaan Gnosikseen mitä tulen levittämään. Tällä tiedolla pystyn pelastamaan minuun uskovat ihmiset. Se seivästys myös loi minusta Kristuksen kansalleni graalinmaljasta juodun Pyhän Nektarin lisäksi missä oli rakkaani Marin kyyneleitä, jotka pelastivat minut kadotukselta rakkauden voimalla muuttaen minut rakkaudeksi. Jälleensynnyin rakkaudessa uskovieni sydämmissä. Minä synnyn rakkautena heidän sydämmissä jotka ottavat minut vastaan; koemme suuren rauhan ja rakkauden kaikkeutta ja jumalaani kohtaan. Voimakasta magiaa käytettiin Golgatan ristillä pelastaakseen minut kuolemalta, ikuiselta kadotukselta ja helvetiltä. Gnosiksen hengellä, gnosiksen tiedolla, pelastavalla tiedolla, pelastettiin minut kuolemalta ja helvetiltä. Odinin Pyhän Keihään tuomalla Gnosiksella. Tässä gnosiksen hengessä kristilliset pyhät kirjoitukset kirjoitettiin. Mutta ne turmeltuivat ihmisten toimesta ajansaatossa ja moni sepitti omaansa ja silloin myös kirkkoja luotiin ja perustettiin; kirjojen opit laitettiin palvelemaan kirkkoja, ei gnosista, joten sen henki katosi sieltä eikä sitä enään avaa kuin pahan henki ja se kääntyi luojaansa vastaan. Ihmiset tuhosivat väärän opin ja väärän hengen vallassa toisia ihmisiä ja heidän uskontojaan. Heidän kirjansa ovat niin muokattuja ihmisten ja pahuuden ja synnin hengessä ettei se enään sisällä gnosista vaan tuhon hengen, hengen kuoleman. Gnosis löytyy näistä kirjoituksista mitä nyt minä ja muut jumalat olemme kirjoittaneet ja ilmoittaneet ihmiskunnalle pelastukseksi. Totuus löytyy näistä kirjoituksissa. Nämä kirjoitukset ovat hyvää hedelmää, hyvää oppia. Heidän kirjoissa on kadotuksen opit. Sorron ja orjuuden opit; olette kirkkojen ja seurakuntien orjia. Totuus ja Gnosis löytyy telluslaisesta kronikasta. Kuten olette ehkä jo havainneet niin kirkotkin hylkäävät pyhät kirjoitukset ja muokkaavat niitä mieleisekseen ja tulkitsevat niitä siten miten maailma tahtoo heidän tulkitsevan eikä niihinkään voi enään luottaa. Samoin on käynyt heidän pyhille kirjoituksille; totuudesta on kuljettu pitkä matka harha askeleita pois päin. Pyhien kirjojen totuus on niiden totuus. Sieltä ei löydy minun sanaani eikä gnosista. Ei totuutta eikä valhetta, sieltä ei löydä mitään kuin eksytystä ja orjuutta. Tietenkin on hyvä alistua Totuudelle mutta se pätee vain Todellista Totuutta kohtaan. Toivonkin että minuun uskovat hylkäisivät kirkot, seurakunnat ja heidän kirjat ja ottaisivat Gnosiksen vastaan ja pelastaisi itsensä ja maanpäällisen ja vedenalaisen elämän kuten myös taivaanlinnut ja lepakot ja hyönteiset. Ryhtyisitte palvomaan jumalia ja Ukkoa; Hänestä kaikki lähti, Häneen kaikki loppuu. Pelastakaa henkenne ja sielunne kadotukselta ja mielenne väärältä opilta. Uskokaa näihin kirjoituksiin sillä järjellä te ymmärrätte tämän olevan tosi oppia ja sydämmellä käsitätte tämään ilosanomaksi joka tuo täyttymyksen ja tuhoaa tietämättömyyden pimeyden; tuo valon pimeyteen; löydät tunnelista ulos ja varjot seinillä paljastuu varjoiksi luolan seinällä ja te astutte ulos luolasta päivän valkeuteen; otatte totuuden tabletin ja pakenette matrixista, tietokoneilta ja tietokonepeleiltä ja muulta mikä alistaa ja sortaa teitä. Mikä ohjaa teitä haluillanne. Järkenne ja tunteenne kertovat tämän olevan Totuus ja todellista ilosanomaa vapaudesta haluista. Tämä on Suuri Totuus; Oikeaa Oppia. Tosi pelastuksen sanomaa. Ainoa Totuus mikä tulee ukko Väinämöisen kirjoituksista ja ajatuksista. Älkää kuunnelko ihmisiä vaan lukekaa Totuutta ja uskokaa siihen koska ymmärrätte sen olevan todellinen Totuus; Jeshua Saarnasi. Kiitos Kiitos, sanoi Väinämöinen, En nyt tiedä ansaitsenko moista ylistystä sillä sinä tätä opetat, en minä. Minä vain kuuntelen sinun sanomaasi ja kerron näistä opetuksista ja tiedonkeruu matkoistani kirjoituksissani ihmisille. Ansaitset sen, Sanoin Jeshua, sinulle tulee pystyttää patsaita ja veistoksia ja maalata maalauksia eri hahmojen kanssa joiden kanssa olet keskustellut asioista tiedonkeruu matkoillasi. Olet ansainnut sen. Se on sinun Kannuksesi äläkä vähättele sitä. Ei moni ihminen tällaiseen työrupemaan ryhtyisi. Tuomaan järjen järjettömyyteen; on täytynyt menettää maailman järki ja löytää Jumalainen järki; Logos; sitä ei maailmasta löydy vaan kirjoista ja sen kautta se syntyy sinussa; sinun mielessäsi. Se on sinun ristisi. Niin on, sanoi Väinämöinen; Meidän on pelastettava niin moni ihminen Tuonelaan ennenkuin lohikäärmeet kuoriutuvat ja heräävät ja kaikki tämä tuhoutuu. Tuomionpäivänä lohikäärmeet syntyvät ja saapuvat eikä yksikään sen jälkeen pelastu täältä vaan katoaa ikuiseen tulimereen mikä polttaa kaiken tielleen osuvan. Siellä palaa niin ruumis, henki kuin sielukin tulessa ja kaikki tuhoutuu eikä ihmisen tarina jatku tällä planeetalla eikä tässä maailmassa, tällä planeetalla MidGårdissa; me muutamme uuteen luvattuun maahan mistä tulee uusi valtakunta, minkä niminen lie. Sitten on muutettava toisiin aikoihin toisiin maailmoihin. Tämän aurinkokunnan elämä lakkaa kun se uppoaa tulimereen. Kuolleiden planeetta itseasiassa ei ole kuolleiden planeetta sillä siellä on elämä, ilo, voima ja vapaus. Tämä maailma on vain heijastus, varjo luolan seinällä missä nyt olemme. Todellinen elämä alkaa tämän maailman kuoleman jälkeen. Muistakaa ihmiset, riimut kertovat Gnosiksen. Pelastuksen Opin, antaa suuren tiedon ja viisauden, kuunnelkaa ja lukekaa sitä. Riimut kertovat kaikenlaista. Muistakaa että Odinin keihäs antoi Jeshulla Gnosiksen, pelastavan tiedon mikä pelasti hänet helvetin tulelta ja kadotukselta Graalinmaljasta juodun Pyhän Nektarin lisäksi missä oli Marin kyyneleitä mikä pelasti Hänet kuolemalta ja kärsimykseltä rakkauteen ja hän syntyi rakkaudessa mikä syntyy jokaisessa joka uskoo häneen ja hänen oppiinsa. Tästä opitte sen että nainen voi olla pahin kärsimyksesti tai paras pelastuksesi. Suurin onnesi tai pahin epäonnesi. Ja jotkut molempia, mutta kunniottakaa toisianne; sen pohjalta on hyvä rakentaa jotain pysyvää ja kestävää. ukko Väinämöinen lisäsi että; minä olen Pikku ukko, en suuri Ukko; Olen ukko Väinämöinen ja on iso-ukko Ukko ylijumala. Tämän sanottuaan Väinämöisen jalkaan juoksi poika lapsi ja Väinämöinen ymmärsi olevansa Jeshuan kotona ja siinä Mari toikin kahvia, teetä ja leivoksia pöytään ja antoi suudelman Jeshuan otselle; Väinämöinen kysyi pojalta, kuka olet? Hän vastasi, sen kerron joskus, olen yksi monista. Tämän kuultuaan Väinämöinen sanoi; se jääköön toiseen saagaan ja ryhtyi juttelemaan Marin ja Jeshuan kanssa juoden kahvia ja teetä ja syöden paikallisia leivonnaisia, oli Ramadan ja muslimit eivät syöneet ruokaa päiväsaikaan joten muutkaan ei julkisesti syönyt mitään kunnioituksesta mutta suljettujen ovien takana poissa katseilta söimme ruokaa, yleensä Jeshua ja Mari ja Väinämöinen viettävät muslimi ystäviensä kanssa Ramadania kuten muslimitkin. Tähän päättyy tämä saaga. Hyvää vointia rakkaat lukiat. Uskotaan Totuuteen ja satuihin, oli ne mitäkin kenellekkin.
Suomen Telluslainen.

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimut Menneistä osa 79

21.02.2019
Oman itsensä tunteminen, omien vahvuuksien vahvistaminen, omien heikkouksien parantaminen, oman itseluottamuksen löytäminen; ei ole oikeaa eikä väärää; on vain valintoja. Epäonnistumisia ei ole; on vain oppimista.´Itsetunnon kehittyminen, oman tahdon ja oman äänen löytäminen, oman sävelen löytäminen, oman itsensä löytäminen. On tunnettava itsensä jotta voisi olla tasapainoinen ja rauhallinen, mutten tiedä mistä kaikesta ihmiset löytävät itsensä tai mitä löytävät itsestään. Tai miten he käsittävät asiansa ja itsensä; siihen en voi tarjota vastauksia koska en tiedä mitään muiden ihmisten asioista; tiedän vain jotenkin omat asiani ja keskityn mielelläni niihin, en tahdo olla tuomaroimassa ja sanoa tuota ja tätä jonkun toisen ihmisen asioista. Pyrin välttelemään tällaisia asioita, tai no, en tiedä tätäkään asiaa, kyllähän minä elämää yleisesti arvioin, mutten mielestäni mene kenellekkään sanomaan miten elää elämää. Kerron vain sen minkä itse havannoin elämästä ja sen asioista ja näkemyksistä jotka ovat omiani; ainakin näin luulen. En varmaan puhu muiden asioita tai näkemyksiä. Vanha ystäväni sanoi että ei ole kuin omia mielipiteitä kun pädin niin ylimielisesti hänelle. Tämä oli oikein ajateltu, nykyisin en usko yleiseen mielipiteeseen sen suhteen että se olisi ihmisten mieleen asennettu; voi olla suosittuja mielipiteitä jotka todennäköisesti ovat parhaat mahdolliset sillä moni niihin uskoo ja jakaa mutta ne on jokaisen omien päätelmien lopputuloksia; en jaksa uskoa että ihmiset eivät ajattelisi mitään vaan seuraisivat muiden tekemisiä ajattelematta mitään. Tosin on tällaisiakin tapauksia. Vai onko? Mistä minä sen tiedän? Platon kuitenkin kyselemällä toi esiin ihmisissä sen asian että he uskoivat asioihin joista he eivät tienneet mitään vaan uskoivat niihin jonkin tähden. En tiedä minkä tähden; varmaan koska se tuntui parhaalta ja järkevimmältä ja koska muutkin uskoivat siihen mihin he uskoivat. Tulisi opiskella filosofiaa sekä psykologiaa niin saisi varmaan joitain vastauksia näihin kysymyksiin.
Jos rakastaa jota kuta niin tarkoittaako se sitä että häntä tulisi rajoittaa jotenkin vai tulisiko hänen antaa toteuttaa itseään vapaasti? Onko rakastaminen ja rakkauden vastaanottaminen rajoittava tekijä? Ihmiset kovin usein vaativat uskollisuutta, joka on rajoittava tekijä; onko se tosi rakkautta? Tulisiko sen perustua vapaaehtoisuuteen eikä olettamukseen ja pakkoon? Loppuuko rakkaus siihen kun toinen rakastelisi toisen ihmisen kanssa? Mitä on rakkaus? Onko se rajoittamista vaiko vapauden antamista vaiko vapauden viemistä? Onko se ehdollista rakkautta eikä ehdotonta rakkautta, kumpi on suurempi rakkauden muoto? Ehdollinen vaiko ehdoton? Onko uskollisuus rakkaudenosoitus? Onko uskollisuus rakkauden edellytys? Onko rakkautta ilman uskollisuutta? Mitä rakkauden muotoja on olemassa? Onko rakkautta olemassa? Onko rakkaus vain illuusio jolla kuvataan luonnotonta tapahtumaa ihmisen elämässä? Onko rakkautta olemassa? Olettaisin että on ainakin olemssa rakkautta omia lapsiaan kohtaan, mutta mitä rakkaus on? Onko se tuulesta temmattu käsite? Minä en rakasta; nautin vain toisen ihmisen seurasta enkä tahtoisi viettää aikaa kenenkään muun kanssa; en voi sanoa rakastavani senkään suhteen koska en tiedä mitä rakkaus on. Pidän myös eroa luonnollisena asiana joka tapahtuu enemmin tai myöhemmin jos olemme järjissämme. Jos rakastaa voiko vaatia mitään? Mitä oikeastaan ihmiset rakastavat toisissa ihmisissä tai jossain tietyssä ihmisessä? Mikä on se tekijä jota rakastetaan ja joka tekee ihmisestä rakastettavan? Ja onko se pysyvää vai onko se muuttuvaa? Naiset varmaan etsivät pysyvyyttä jotta olisi turvallisempaa rakastaa kun toinen ei muuttuisi; tietäisi mitä rakastaa. Tulisi löytää joku joka hyväksyisi muutoksen toisessa ihmisessä ja rakastaisi silti ja sitä. Mutta mikä on pysyvää? Sanojen avaruus kirjassa oli puhetta tästä; mikä on pysyvää ja mikä muuttuvaa? Siitä asti se on vaivannut minua kovasti. Mutta tämä kysymys on samankaltainen kuin Buddhan opetuksissa se, että kuin kaikki on vain väliaikaista; ainoa mikä on pysyvää on muutos. Tämä soveltuu myös evoluutio-teoria ajatukseen; evoluutio on jatkuvaa muutosta ja kehitystä joten tämä opetus on kuin luonnonlaki; kaikki on väliaikaista, mikään ei ole pysyvää, mikään ei ole täydellistä tai valmista koskaan. Kaikki on matkalla jonnekkin, eikä valmista taida tulla koskaan. Mutta takaisin rakkauteen kun tuli siitä ajatuksia mieleen: Rakastammeko illuusiota? Rakastammeko sitä mitä mielemme tahtoo nähdä toisessa? Rakastammeko itseämme? Näemmekö toisessa itsemme? Näemmekö sen mitä me itse tahdomme nähdä ja rakastaa hänessä? Rakastammeko omaa illuusiotamme toisesta ihmisestä; rakastammeko illuusiota jonka olemme itse muodostaneet ja luoneet? Mitä haemme rakkaudesta? Itseämme? Sitä mitä me itse olemme hänen kanssaan? Nautintoa, tyydytystä? Turvaa? Hyväksyntää? Omaa kokemaamme tunnetta? Sen vapaata ilmaisua? Olemmeko niin itsekeskeisiä että haemme vain omaa tunnetilaa itsellemme? Onko se rakkautta että haemme tiettyä tunnetilaa jonka vain se toinen voi meille tuoda? Ehkä sittenkin uskon rakkauteen. Onko rakkaus taannuttavaa? Kuule silloin tällöin naisen lopettavan suhteen koska mies ei ole samanlainen kuin ennen kun hän häneen rakastui, mutta tämähän on vain luonnollista toimintaa, siis eroaminen, mutta se, että nainen ei tällöin rakastanut miestään ehdottomasti, eikä hyväksynyt hänen muutostaan ja kehittymistään ja kasvuaan vaan tahtoi miehen taantuvan ja hänen kehityksensä pysähtyvän; joten on vain oikein, että mies ottaa eron tällaisesta naisesta ja olla ylpeä omasta muutoksestaan koska se merkitsee hänen kehitystään, tosin en sitten tiedä mihin suuntaan mies on kehittynyt, joten voi olla hyvä myös naisen kannalta ottaa ero; molemmat hyötyvät siitä pidemmän päälle. En osaa muotoilla lausetta oikein; ei se niin ole että pallo erosta olisi vain miehen päätettävissä, miten asia ei onneksemme ole, vaan se on molemmilla ja se on joko toisen tai molempien päätös. On hyvä, että ero päätöksen ei tarvitse olla vain molempien yhteisestä päätöksestä tapahtuva asia, vaan että vain toinen tahtoessaan voi tehdä niin eikä tarvitse siihen toisen puolison lupaa; jos rakkaus loppuu niin se loppuu, ei siitä sen enempää tai kummempia. Ei kannata jäädä kärsimykseen ja suruun ja tuskaan. Se tulee vain tehdä jos niin tahtoo ja voi siten saavuttaa tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin ja onnen muualta; ei välttämättä edes kenenkään tietyn kanssa; kuka meihin olisi sellaisen asian ohjelmoinut että pitää aina ja jatkuvasti olla jonkun kanssa yhdessä? Vain me itse asetamme tällaisia rajoittavia tekijöitä itsellemme oman vapautemme kustannuksella; tahtooko ihminen oikeasti ja aidosti olla vapaa ja itsenäinen ihminen? Pelkäämmekö vapautta? Pelkäämmekö omaa seuraamme ja omaa elämämme? Arvostammeko itseämme vain toisten kautta? Emmekä tahdo olla omassa seurassamme ja elää omaa elämäämme? Miksi elämä olisi jaettava jonkun kanssa? Miksei voisi elää yksin? Liittyykö tähän jokin luonnonlaki ja vaisto joka ohjaa ihmistä olemaan jatkuvasti parisuhteessa jonkun kanssa?´Onko tämä jokin laumavietin kaltainen asia? Haluammeko ja tahdommeko jotain muuta kuin mitä me itse emme ole? Haluammeko jonkun toisen? Miksi meillä on tällainen halu? Jotta lajimme säilyisi? Nämä ovat varmaan ihan perusviettejä jotka ohjailevat ihmisiä ja heidän tekemisiään. On itsensä orja kun seuraa vain näitä vietteitä ja haluja tahtomatta tai ajattelematta asiaa sen enempiä; todennäköisesti päätyy myös kärsimykseen kun ei ole tehnyt itselleen selväksi asioita joiden seuruksena tahtoisi jonkun rinnalleen ja elääkseen jonkun kanssa; on mietittävä mitä tahtoo toiselta ja parisuhteelta ja samaan aikaan on muistettava se että ihminen, ja myös siten parisuhde, on muuttuva asia joka kehittyy ja muuttuu; joten valitsetko hetken tien ja otat vain sen hetkellisen asian joka muuttuu ja poistuu vaiko oletko vakaassa päätöksessä hyväksyä toinen myös hänen muututtuaan; mitä haet suhteelta? Muistakaa, ero on luonnollinen asia; ei ihmistä ole tarkoitettu loppuelämäksi jonkun kanssa elämään, mutta ei tämäkään ole pois suljettua, jotkut tekevät niin ja onnistuvat siinäkin; onnistuvat pysymään yhdessä hyvinkin pitkiä aikoja joten älkää kuunnelko minua vaan eläkää omaa elämäänne, mutta toivon että mietitte asiaa ennen kuin teette päätöksiä ja olkaa tarkkoja asioiden suhteen; miettikää mitä todella tahdotte? Ja tietäkää mihin ryhdytte. Näiden asioiden suhteen myös tarvitaan sitä itsetutkiskelua jotta tietää mitä tahtoo. Asiat on otettava sellaisina kuin ne tulevat. Ero ei ole epäonnistumista vaan onnistumista; onnistuu ymmärtämään ettei se asia ole mitään sellaista jota oikeasti tahtoo; ne ovat vähän kuin oppikouluja joista oppii jotain itsestä ja muista. Se ei ole epäonnistumista. Se on myös hyväksyntää; ymmärtää että se ei onnistu ja toimi; se on realiteettien lopputulosta, ymmärryksen ja hyväksynnän lopputulos. Se on myös hyvin rohkeaa; se on rohkeutta myöntää itselleen tosiasioita ja totuuden. Se on totuuden kohtaamista. Se on myös oman itsensä arvostamista ja kunnioittamista. Huomaa että olen väsynyt kun totean vain luettelomaisesti asioita joita tämä aihe minussa herättäää; en saa aikaiseksi syvällisempää analyysia asiasta. Vai tarvitaanko aina jotain pitempää selitystä vai riittääkö yhdet lauseet ilmaisemaan asiat kuten ne ovat? Mihin tarvitsemme sanoja? Itsemme ilmaisuun ja jotta voimme kertoa asioistamme ja mietteistämme toisille ihmisille, mutta miksi tarvitsemme tällaista keinoa? Jotta voisimme tehdä yhteistyötä ja jotta voisimme kommunikoida toistemme kanssa jotta voisimme tehdä yhteistyötä?
Uskonto on laiskoille ihmisille, tai ihmisille jotka eivät tahdo ajatella sen enempiä, mutta älkää luulko väärin, sielläkin on ajattelijoita.
Halulle tulee antaa periksi silloin tällöin, ei jatkuvasti.
Onko kuolema ikuista? Onko kuolema ikuisesti olemassa? Onko kuoleman jälkeen ikuisuus? Onko ikuisuutta olemassa? Elämä on väliaikaista, mutta kuolema on ikuista? Olemassa oleva elämä hyödyntää ruumiin sen maatuessa ja siirtää sen elinvoiman toisille eläville olennoille tai kasveille ja siitä sitten kasviksia syöviin eläimiin joista se matkaa taas lihaa syöviin eläviin olentoihin. Tämä on siis hyvin karkea veistely elämänkiertokulusta ja ravinteiden liikkumisesta elonkehässä. Jos elämä on väliaikaista ja saanut alkunsa jostain niin onko sitten kuolema pysyvää ja ikuista? Saako kuolema alkunsa jostain? Ja jos saa alkunsa niin onko sillä silloin loppunsa? Buddha opetti sen että kaikki on väliaikaista, vain muutos on pysyvää. Päteekö tämä kuolemaan? Onko kuolema väliaikaista? Ja mistäpä hänkään sen tietäisi. Emme todennäköisesti tule koskaan saamaan näihin kysymyksiin vastauksia, mitä emme edes oikeastaan tahdo tai halua. Kaikki on väliaikaista, nyt lähden pizzalle nauttimaan elämästä.
Täytyy kuunnella myös muita ihmisiä eikä vain uskottava itseensä. Voitko olla varma että tiedät asiat varmasti vai oletko vain hölmö joka kuvittelee tietävänsä asiat kuten ne ovat? Mistä tiedät että olet oikeassa asioissa? Voitko olla täysin varma vai uskotko vain niin? Tiedätkö korkeintaan sen mitä itse tiedät muttet sitä kokonaisuutta joka on erillään sinusta? Tiedätkö vain osan? Ja jos tiedät niin tiedätkö oikein? Tiedämmekö vain osan asiasta vaikka luulisimme tietävämme kaiken? Onko kaikki tietämämme vain paras arvaus tämän hetken tiedoista joita tiedämme? Ja mitä tiedämme? Voimmeko koskaan tuntea koko asiaa? Puhunko edes mistä asiasta nyt? Puhunko totuudesta vai minkä asian tietämisestä? Yleisesti kaikenlaisista asioista vaiko totuudesta? Mitä on totuus? Onko sillä merkitystä? Mitä hyötyisimme vaikka tietäisimme? Onko totuus hyödyllinen? Onko totuus tarpeeton? Mitä se on? Voiko sitä määritellä mitenkään? Ja jos voi, niin onko se totuus? Jos totta puhutaan; minua ei kiinnosta totuus, en tahdo tietää mitään varmasti; minua ei yksinkertaisesti kiinnosta totuus elämästä´tai maailmasta; tahdon määritellä sen itse enkä tahdo muiden määrittelevän tai kertovan sitä minulle; suorastaan kavahdan jos näin käy. Siis jos joku väittää tietävänsä totuuden. Itse en tahdo tietää sitä eikä se minua kiinnosta; tahdon vain ajatella välillä, nukkua välillä, liikkua välillä, rakastella välillä, syödä ja juoda hyvin; ei päihteitä vaan vettä ja tavallista ruokaa ja välillä herkkuja. Normaalia ja tavallista arkea omalla tavallani; eli normaalilla ja tavanomaisella tavalla.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

ukko Väinämöisen Saaga Muistelut ja Suunnittelut

Ja niin ukko Väinämöinen oli huoneessaan kotonaan ja katseli Odinilta saamaansa miekkaa ja muita esineitä, niissä olevia symboleja ja muita; hän oli erityisen tykästynyt miekkaansa ja pyöreään kilpeensä joka oli monet taistelut suojellut häntä, monet iskut ottanut vastaan; Kilvensymbolina oli Perunin merkki, slaavilainen aurinkopyörä. Ja hän kävi läpi elämäänsä ja sen eri tarinoita eri ihmisten, olioiden, jumalien ja muiden kanssa. Aamu oli jo pitkällä kuolleiden planeetalla Tuonelassa missä hän eli. Hän oli tehnyt jo aamuntyönsä syöttäen ja juottaen eläimet, linnut, kanit, vuohet. Hän ruokki myös villieläimiä ja lintuja. Kanit ja vuohet hän hyödynsi ravintona juhlapäivinä, kaneista lihat ja vuohista maito ja liha. Kukkoa ja kanoja myös syötiin. Eläimet elelivät pihamaalla ja pelloilla vapaasti; se oli luonnollista, vain luonnomukaisesti elänyt vuohi, kanat, kukot, ja kanit olivat syötäväksi kelpaavia. Oli hyvä että ihmiset söivät MidGårdissa lihaa vain juhlapäivisin jotta heillekkin tulisi eläimiä kuolleiden planeetalle. Niiden ylle vain tuli teurastaessa lausua loitsu jotta eläinten sielu kulkeutuisi Tuonelaan. Hän tuumi. Ja seuraavaksi oli luvassa kasvimaan hoitoa ja myöhemmin päivällä aikaa lukea kirjoja ja kehittää henkistä puolta ja lisätä tietoja jotta olisi hengessä rikas. Nyt hän joi teetä ja muisteli elämäänsä ja sen eri tapahtumia tapansa mukaisesti kunnes totesi; toivon että ihmiset eivät kirjoita etuliitettäni isolla Uulla vaan pienellä sillä vain yksin Ukko ylijumala kirjoitetaan isolla kirjaimella, minun etuliitteeni kirjoitetaan pienellä uulla sillä en ole Ukko vaan yksi jumalista. Etuliite kertoo jumalasta tai haltijasta tai hengestä tai vainajasta johon uskoo, kenen siunauksen on saanut kasteessa. Thorin siunauksen saaneena nimeni olisi thorin Väinämöinen. Ja Tyrin siunauksen saaneena olisi tyrinin Väinämöinen, Perunin siunauksena perunin Väinämöinen. niin se on, mutta Pian hän mietti jo ihan muita asioita, hän muisteli sitä tarinaa mistä kerromme joskus lisää, siitä kun Odinin keihäällä, Gungnirillä seivästettiin Jeshua ristillään jotta saataisiin Kristuksen veri virtaamaan ja joudutettaisiin hänen kuolemaansa jottei hän kärsisi ristillä niin kauan; se oli armon osoitus, ja jotta saataisiin veri vuotamaan hänen kansansa ylle puhdistamaan sen synnit. Oli Odinin tahto että Jeshuaa pistettiin ristillä hänen keihäällään millä hän oli seivästänyt myös itsensä kun haki tietoa riimuista hirttäytymällä puuhun ja seivästämällä itsensä keihäällään. Tämän hän teki jotta Jeshuan veri virtaisi ja hänen verensä puhdistaisi synnistä siihen uskovat ja jotta hän saisi salaista tietoa ja suurta viisautta osakseen Jeshualta; saisi osan Jeshuan taikavoimista, viisaudesta ja opetuksesta. Olihan hän ahne viisaudelle ja tiedolle sillä Gungnir toi suurta salaista tietoa ja viisautta myös Odinille ja antoi Odinin viisautta Jeshualle. Odin ja ukko Väinämöinen loivat kristinuskon perustan; Odinin keihäs toi voimia, viisautta ja suurta salaista tietoa Jeshualle kun häntä pistettiin sillä, Jeshua sai Gnosiksen Odinin keihään tuomana, se toi Odinin Sanan, Gnosiksen, Jeshualle, ja tämän Odinin Pyhän Keihään, Gungnirin keihäästä saadun Gnosiksen myötä, Jeshuaan uskovat loivat kristinuskon Gnosiksen hengessä, minkä voima ja sana oli peräisin Odinilta ja Hänen keihäältään mikä oli Siunattu Ukon toimesta. Muttemme vielä tiedä mitä kaikkea se toi heidän tietoonsa. He uhrasivat Jeshuan jotta hän syntyisi uudelleen tähän maailmaan missä nyt elämme ja jotta hän toisi jumalaista opetusta, gnosiksen hänen kansalleen; seivästäminen myös helpotti Jeshuan kuolemista, se oli armon osoitus jottei hän kärsisi pidempään kuin olisi tarvetta, Se oli armon osoitus niin Jeshualle kuin häneen uskoville ihmisille. Pyhä Keihäs Gungnir on nykyisin Hlidskjalfin valtaistuimen yllä seinällä kilven, kirveen ja mithrl-haarniskan osien kanssa mitkä Odin pukee ylleen viimeisessä taistelussa oikeudenmukaisuuden ja Totuuden puolesta.

Väinämöinen havahtui mietteistään ja totesi; Tiedä tämä; Jumalien jälleensyntymä tarkoittaa sitä että heitä ryhdytään jälleen palvelemaan ja heihin ryhdytään uskomaan ja heitä tullaan rukoilemaan ja se herättää heidän henkensä eloon niissä ihmisissä jotka uskovat heihin. Jumalat heräävät hengessä; he syntyvät hengessä heihin uskovien sydämmissä ja mielissä, hengessä. Heihin uskovat ymmärtävät hengentaistelun ja sodan sieluista, mielistä ja sydämmistä. Se on se viimeinen taistelu, uskonsota, mistä saduissa kerrotaan. Yllättäin Väinämöiselle tuli mieleen ajatuksia, Joku voisi miettiä että jos Huhu-Huuhkaija muni eri maailmat niin miten ne päätyivät alkuplaneetalle joka räjähtäessään osiin muodosti eri maailmat? Huhu-Huuhkaija muni myös alkuplaneetaa muiden muniensa joukossa ja siten ne olivat yhtä yhdessä planeetassa. Se oli lohikäärmeen muna mistä kuoriutui lohikäärme ja minkä ympärille alkumaailma syntyi. Lohikäärmeen munan ympärille muodostui alkuplaneetta. Alkuplaneetan ympärille kuoriutui nämä muut planeetat ja oli siten yhtä suurta planeettaa. Ja jatkoi; Alkuplaneetan, alkumaailman ydin, lohikäärmeen muna jäi hautumaan eri maailmojen maanosien sisään. Lohikäärmeen alkumuna oli alkusaunan pesässä missä se alkoi hautumaan ja aikanaan sieltä syntyi maailmojen syöjä, maailmojen polttaja, planeettojen räjäyttäjä, elämäntuhoaja, ja välillä suojelija, keneen hän nyt on tykästynyt. Lohikäärmeelle tulee uhrata ja häntä tulee rukoilla ettei tuhoa maailmaamme, MidGårdia. Saunoessa nakkamme vettä kiukaalle mikä on uhri lohikäärmeelle ettei hän tuhoaisi meitä ja MidGårdia. Entä mikä oli Ukon osa? Missä alkusauna ja missä loitsut? Maanytimessä lohikäärmeen munan sisällä? Ja sieltä kuoriutui lohikäärme? Se muna oli alkusaunan pesässä jonka hän lopulta löi miekalla rikki ja huusi lohikäärmeen synnyn loitsun jotta lohikäärme kuoriutuisi. Kuoriutuminen oli alkuräjähdys mikä erotti maailmat. Jokaisen Planeetan sisällä on lohikäärmeen muna, yksi on jo aurinkokunnassamme kuoriutunut; se on se hajonnut planeetta, asteroidivyöhyke, siinä oli ennen lohikäärmeen planeetta mistä hän kuoriutui ja samalla tuhosi planeetan osiin. Senkin tiedämme että Ukko yhdessä luomiensa jumalien kanssa loivat alkuplaneetan Huhun hautomien munien luomista maailmoista. He yhdistivät ne yhdeksi planeetaksi kunnes tuli aika erottaa ne toisistaan ja luoda niistä omat maailmansa, omat planeettansa. Tämä saatiin aikaiseksi hautomalla lohikäärmeen munaa minkä räjähtäessä maailmat eriytyivät toisistaan ja lohikäärme lensi minne lensi. Tämä oli alkuräjähdys. Niin se on, totesi Väinämöinen. Jälleen sen totean, saduissa ja uskonnoissa mikä tahansa on mahdollista, kuten vettenpäällä kävelyt ja muut ihmeet. Mikä tahansa on mahdollista. Hedelmistä me uskonnon tunnemme ja sen perusteella niitä arvotamme. Onko hyvää opetusta vaiko pahaa opetusta. Jotkut tosin elävät sellaisessa mielentilassa että heillä yksinoikeus uskoa jumalaansa ja uskontoonsa, ja he ajattelevat että jos joku tahtoo uskoa jumalaansa ja uskontoonsa, on uskottava heidän uskontoon ja heidän jumalaansa; olisi uskottava kuin he. He antavat ymmärtää että vain heillä yksinoikeus uskontoonsa, muilla tätä oikeutta ei olisi. Niin se on, ajatukseni kertovat asioita; niitä tulee kuunneella, järkeä ja viisautta tulee kunnioittaa ja niille alistua jotta löytäisi tien Totuuden ja Viisauden luo; järkeä ja viisautta tulee kuunnella eikä taistella sitä vastaan. Niin se on, jälleen huomasin toteavani. Sen syy voi olla siinä, että tavallisten kansalaisten ei tahdota keskustelevan ja kasvavan aikuisiksi ihmisiksi jotka kantavat vastuunsa omasta, muiden ja muusta elämästä ja kohtalostaan vaan pysyvän lapsenomaisina riitelevinä ja kiukuttelevina lapsina jotka eivät kanna vastuuta mistään eivätkä tahdo muutosta vaan olla ja jatkaa vastuutonta elämäänsä ja riidellä siitä tuhoten samalla kaiken ympäriltään. Tämä jotta he eivät yhdistyisi ja jotta he pysyisivät alennustilassa ali-ihmisinä. Yksi uskomme tarkoitus on yhdistää juutalais-kristillisen valtion ja yhteiskunnan lieppeillä olevat ihmiset ja että muuttaisimme omiin kyläyhteisöihin minne rakentaisimme MithrlGraundit mitkä olisivat kyliemme ja tulevien kaupunkien keskuspaikka, suurkaupungeissa useita MithrlGraundeja missä olisivat temppeli, liikkeitä, puoti, leipomo, ruokasali, tatuointistudio, koruseppä, rautaseppä, kutomo, kehräämö, yleinen pyhä sauna, kirjasto ja kansantalo ja muita tarvittavia rakennuksia mitkä tukevat uskoamme ja sen rakennetta. Pien ja keskisuuria tiloja on MithrlGraundin lähi alueilla. Tämä on meidän suunnitelmamme ja uskomme myyttisten alueiden rakenne. Annetaan juutalais-kristillisten pitää valtionsa ja kaupunkinsa ja vetäydytään me maaseudulle ja perustetaan sinne kyläyhteisöjä ja kaupunkeja missä harjoitamme omia tapojamme, vietetään omia perinteitä, pystytämme pyhiä patsaita ja veistoksia ja harjoitetaan uskoamme. Eletään Pyhää Ukolta tullutta Elämäntapaa ja Uskontoa ja eletään tulevaisuuden ehdoilla ja eletään sen mukaisesti. Väinämöinen mietti vielä että kunnioita ja arvosta kannuksiasi enemmän kuin halujasi. Toisin sanoen, älä tuota haluillasi häpeää itsellesi. Äläkä ota häpeää ihollesi vaan kunniakkaita symboleja, kuvia ja riimuja. Sitten hän totesi itselleen, nyt on muistelut muisteltu ja tulevaisuutta suunniteltu; laitan pressokahvit hautumaan, juon ne ja lähden hoitamaan kasvimaata ja muita arjen askareita.

Satu Tuokion kirjoitti Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimut Menneestä osa 78

20.02.2019
On mietittävä vaihtoehtoisia arvoja ja syitä elämälle, ei vain sanoa että tuo ja tuo on huono ja hatara perusta jolle oman hyvinvointinsa rakentaisi. Tästä pääsemme varmaan taas siihen että kuinka sen tulisi olla sisäistä hyvinvointia edistävä onnellisuus ja tyytyväisyys. Tahdon ajatella että elämän tavoitteena tulisi olla tyytyväisyys koska se vaikuttaa realistisemmalta tavoitteelta kuin tuo ikuinen onnellisuus jonka kaikki tahtovat saavuttaa mutta jonka puolesta he eivät ole valmiita luopumaan mistään siitä mikä estää heitä saavuttamasta sitä. He eivät ole valmiita onneen. Mitkä ovat ne keinot joilla saavutettaisiin nämä asiat? Miten saavuttaa tyytyväisyys? Tulisi tietää mitä tahtoo elämältä ja tämän voi saavuttaa itsetutkiskelulla. Tulee tehdä mielekkäitä tekoja joista nauttii ja joista saa hyvän mielen. Tämän luulisi vaikuttavan positiivisesti mielentilaan ja hyvinvointiin. Itsensä tunteminen on avain asemassa; ei tule kuin kiinnittää huomiota siihen että mitä tekee ja mistä saa mitäkin oloja ja mielentiloja ja hyvää tunnetta. Onnistuminen johtaa tyytyväisyyteen ja siihen että itsetunto kehittyy ja itseluottamus kehittyy, jotka vuorostaan edistävät hyvinvointia ja tyydyttävät mieltä.
En ole uskossa koska en tahdo vastauksia. En pelkää epätietoutta ja kysymyksiä.
Elämä on minun Jumalani jota palvon. Elämä on Jumala.
Lasten kasvatus. Miten voisin kuvitella sen tapahtuvan? Olemalla itse esimerkki; jos tahtoo lastensa lukevan kirjoja, tulee heidän kanssaan lukea kirjoja; jos tahtoo lasten opiskelevan on opiskeltava heidän kanssaan. Nämä asiat tulisi tehdä siinä ala-asteella kun teini iässä he kapinoivat kovin ja vastustavat; tämä varmaan johtuu siitä oman identiteetin muodostamisesta ja oman tahdon löytämisestä; mitkä ovat hyviä asioita vaikka sen sivuvaikutukset voivat olla kauheita ja kestämättömiä. Antaa heidän tehdä omia valintoja ja päätöksiä. On ohjeistettava heitä jo pikkulapsena jotta he olisivat toivotunlaisia teini-iässä. Mutten tiedä tämän enempää asiasta eikä tule mitään sen kummempia ajatuksia. Voin vielä todeta että lasten kanssa tulisi tehdä yhdessä asioita ja että heidän tulisi tuntea itsensä rakastetuksi ja toivotuksi; tästä ei saa jäädä epävarmuutta. Tulee olla myös kärsivällinen ja lempeä, mutta myös ankara? Vai onko se välttämätöntä jos osaa oikein ohjata ja suunnata lasta oikeaan suuntaan? Jottei hän tekisi pahojaan ja huonoja valintoja ja kiukuttelisi kokoajan. Lapsi itkee saadakseen huomiota? En tiedä; täytyy lukea aiheesta enemmän jossain välissä; nyt on itse asiassa kirja saatavilla joka valottaa enemmän näitä asioita. Nimi taisi olla rakkaudesta filosofiaan. Siinä käsiteltiin lasten kasvatusta mutten ole vielä ehtinyt lukea sitä, ehkä parin päivän päästä voisin lukea sitä. Olen muuten lukenut myös Nietzschenin iloinen tiede- kirjaa tässä viime aikoina; olen havainnut että tämä vapaus kysymys on hänenkin mielessä pyörinyt mitä itsekkin olen pohtinut välillä. Onko se jokaisella filosofilla sitten mielessä? En tiedä, en ole mikään filosofian tuntija mutta luen filosofiasta. Olen vain tavallinen ihminen jolla on tavalliset vaatteet ja tavalliset ajatukset ja tavallinen elämä. En tahdo menestyä ja olla jokin suuri tunnettu julkisuuden henkilö; en kaipaa sellaista egoilua elämääni enään mitä joskus tahdoin. En ymmärrä enään miksi kukaan tahtoisi luopua yksityisyydestään ja omasta henkilökohtaisesta elämästä vain sen tähden että joku ihailisi ja fanittaisi, mutta se on jokaisen oma päätös mitä tekee. Itse tahdon rauhallisen elämän maaseudulla ilman sen suurempia häiriötekijöitä; pitää kanalaa, kasvimaata, muutamaa sikaa, perunamaata, mehiläispesää, kasvimaata, puutarhaa ja peltoa; siinä se se kelpaisi minulle ja tekisi minut onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Siellä saisi olla rauhassa maailmalta ja ihmisiltä; tietenkin perheen voisi perustaa myöskin. Mutta näiden kaikkien asioiden suhteen se huolenaihe ja este on raha jolla rahoittaa tämä elämä, elämäntyyli ja tapa jota tahtoisi elää. Velat tulisi maksaa pois jotenkin, mitä oikeastaan rasittaa mieltäni vaikken sitä tiedostakkaan. Tietenkin luonnonvarakeräilijänä ja pienviljelijänä voisi rahoittaa osittain elämäänsä mutta ei sillä rikkauksia tehdä mutta se riittää että saisin elää tuollaista elämää josta haaveilen; tämä on minun haaveeni ja ihanteeni elämisestä.
Minua ärsyttää suuresti se että mitään ei voi tehdä olematta jotain taka-ajatusta; miksei voisi tehdä tekemisen itsensä vuoksi? Kaikessa on jokin tavoite tai päämäärä mikä tulisi saavuttaa. Taka-ajatus vie mielekkyyden tekemisestä; tai näin ainakin minulla. Tahtoisin puhtain sydämmin tehdä jotain ilman taka-ajatusta; kuten kirjoittaa tätä kirjaa. Jos teen sitä; voin saavuttaa sitä. Saisin valtaa ja hallintaa muista ihmisistä; tämä on taka-ajatuksena, mutta se opetukseni ja ajatukseni, jossa opetan tai kirjoitan tai miksi sitä nyt haluaa ja tahtoo kutsua, opetan ettei saa olla seuraajia ja alamaisia eikä saa olla alamainen, puhuu sen puolesta etten tahdo johtaa tai olla alamainen vaan vapaa, joten en saa tai halua valtaa ja hallintaa sen suhteen kun opetuksiani noudatetaan oikein. Mitä tahdon sitten? Mitä tavoittelen tämän kirjoittamisella?
Yhteisön etu on yksilön etu koska yksilö on osa yhteisöä. Mutta yhteisön etu voi olla myös yksilölle haitallista ja taannuttaa yksilöä; estää häntä olemasta parhaimmillaan. Esimerkiksi jos yksilöllä olisi potentiaalia suurempaan kuin mitä yhteisöllä on tarjottavana ja että yhteisön edun mukaisesti hänen olisi tyydyttävä vähempään jotta se palvelisi yhteisön etua. Siis jos asetamme yhteisön edun yksilön edun yläpuolelle tai luokittelemme sen tärkeämmäksi kuin yksilön etu niin se on haitallista yksilölle ja siten myös muulle yhteisöllä koska se taannuttaisi yhteisöä; se että yksilön annettaisiin vapaasti toteuttaa itseään synnyttäisi lajin (yhteisön) sisäistä kilpailua, joka kehittäisi koko yhteisöä kun ihmiset eivät vain tyytyisi omaan osaansa ja kohtaloonsa koska he tahtovat myös olla parempia kuin muut; kaipa siitä kateudesta jotain hyötyä on yhteisölle. Heidän tulisi myös ymmärtää että kohtalo on omissa käsissä eikä Jumalan käsissä; Jumalaa ei kiinnosta mitä sinä teet ja miten teet kunhan otat kohtalon omiin käsiin etkä pyöri ympäröivän maailman ehdoilla. Mielestäni kohtalo on sitä kun menee ympäröivän ympäristön ja sen ehtojen mukaisesti ajattelematta tai vastustamatta sitä; tämän sitten uskovat kuittaavat Jumalan asettamana kohtalona ja Jumalan tahtona. Ajattelen tämän asian poliittisessa mielessä jossa ajatellaan yhteisön ja yksilön edun mukaista toimintaa. Tähän voisi soveltaa kristillistä logiikkaa, jokainen vastaa itse omista teoistaan eikä kukaan voi kantaa toisen taakkaa tai osaa. Tähän soveltuisi myös evoluutio-teorian toiminta, jossa opetetaan, että lajien sisällä käydään valtataistelua ja jatkuvaa kilpailua eri asioista; näinhän se on luonnossakin joten olisi vain luonnollista laittaa ihmiset ja ihmisten luomukset kilpailemaan keskenään ja että vain paras selviäisi. Luonnonlakeja. Tämä on vain yksi näkökulma asiaan eikä tämä ole absoluuttinen totuus asiasta; tämä on minun tämän hetkinen näkemykseni näistä asioista. Yhteenveto; tasa-arvo taannuuttaa yhtöisöä ja ihmistä. En tarkoita sitä että ihmiset olisivat eriarvoisia, siis sitä että joillain ihmisillä ei olisi mitään oikeuksia; en kannata sellaista, vaan sitä, että rahallisesti ja taloudellisesti ei saisi olla tasa-arvoa, siis sellaista, että toinen, joka tekee enemmän, ansaitsisi saman verran kuin henkilö, joka tekee vähemmän. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, mutta tulonsiirtoihin en usko. Ymmärrä sen, että on tärkeää pitää huolta heikoimmista jäsenistä ja autettava heitä silloin kun he eivät siihen itse pysty, mutta se, että heille annettaisiin suuria summia rahaa heidän tekemättä sen eteen mitään, se ei voi olla oikeudenmukaista heitä kohtaan, jotka tekevät rahan eteen jotain. Se ei olisi oikeudenmukaista. Minä olen köyhä eläkeläinen joka on mielisairaalassa hoidossa enkä toivo sen enempiä ainakaan tällä hetkellä; en ole ansainnut tämän enempää. Onhan täällä katto pään päällä ja ruokaa saadaan kuten myös vettä ja pesutilat ja muuta, on aika mukavat oltavat. Mutta saa nähdä miten käy kun jonain päivänä pääsen täältä pois. Miten sitten suu pannaan? Mutta nyt kun olen järjissäni tällä hetkellä, toivottavasti, niin ymmärrän tämän kuinka on oltava ymmärtäväinen ja suvaitsevainen myös rikkaita ja päättäjiä kohtaan; parhaansa he tekevät. Se ei ole oikeudenmukaista että otetaan heiltä pois jotka ovat sen ansainneet ja annetaan ne heille jotka eivät ole sen eteen mitään tehneet. Mutta on meidän avustettava vähävaraisia terveydenhuollossa, asumisessa, ruuassa ja muissa elämän asioissa; köyhille perheille; tai no kaikille lapsille tulisi tarjota harrastus mahdollisuudet valtion puolesta ettei ne jäisi vain rikkaiden ja hyvä tuloisten luksukseksi ja eduksi. Tämä kaventaisi kuilua hyvin toimeentulevien ja köyhempien välillä; tosin tämä kuilu tulee pysymään sillä kaikki rikkaat ja hyvin toimeen tulovat eivät tahdo että heidän lapsensa eläisivät rahvaan parissa. Tosin Suomessa tilanne ei varmaan ole kehittynyt sellaiseksi vielä. Toisaalta selviytyminen vaikeista olosuhteista kasvattaa henkilön valmiuksia ja tahtoa tavoitella jotain parempaa, jotain enempää. Tahtoo saavuttaa jotain suurta elämässä tai edes tarjota parempi elämä omille jälkeläisille; köyhyys opettaa. Onko suurempaa halua kuin menestyä ja elää korkeampi tasoista elämää kun ponnistaa köyhyydestä? Osaavatko he arvostaa saavutuksiaan enemmän? Ovatko he kiitollisempia kuin ne jotka ovat saaneet kaiken tekemättä mitään? Jos annamme helposti kaiken kaikille niin me köyhdytämme koko kansan henkistä kapasiteettia koska heidän ei tarvitsisi tehdä mitään minkään eteen vaan he voisivat vain nauttia ja olla tekemättä mitään. Näin tehdessämme me taannuttaisimme kansan henkistä kapasiteettia (en keksi muuta sanaa nyt tähän) Ihmiset taantuisivat. Ihmiset tahtovat olla vain mukavasti ja nauttia elämästä, missä ei ole mitään väärää, mutta se on haitallista yhteisölle ja koko ihmiskunnalle sekä se mukava eläminen ei olisi mahdollista sillä kukaan ei huolehtisi mistään ja mukavana olemisen edellytykset lakkaisivat olemasta ja silloin olisi vain kovaa työtä ja kärsimystä; meidän tulee arvostaa tätä kaikkea mitä on olemassa; meidän tulee olla kiitollisia siitä että mitä kaikkea me saamme kokea ja mistä kaikesta saamme nauttia. Tekeminen mahdollistaa hyvinvoinnin ja varmistaa mukavuuden vaikka se hetkellisesti voisi olla vaivaalloista.
Miettikää mitä kaikkea raamattu, koraani ja juutalaisten pyhät kirjat ovat mahdollistaneet? Miettikää näitä kaikkia historian asioita sekä nykypäivän asioita joihin nämä kirjat ovat mahdollistaneet? Terrorismi, noitavainot, uskonpuhdistukset, teloitukset, suvaitsemattomuus ja ymmärtämättömyys ja monet muut asiat joita perustellaan näillä kirjoilla.
Miten olen voinut olla niin ymmärtämätön ihminen? Miten olen voinut olla niin julma ja syyllistyä niin pahoihin asioihin joihin olen syyllistynyt? Miten minä, hyvä ihminen, olen syyllistynyt sellaisiin asioihin joihin olen syyllistynyt ja joita en tohdi edes ääneen ilmaista asioista täysin niiden omilla nimillä? Asioihin joita ilmaisen vain kiertoilmaisuilla? Koko menneisyyteni, kaikki ne asiat joita olen tehnyt, miksi olen tehnyt ne? Mikä on ajanut minut tekemään niitä asioita? Olen tehnyt mitä haluan ja mitä päähän pälkähtää ilman minkäänasteista järkeä? Miksi? Miksi olen tehnyt näitä asioita? Suuri on katumukseni ja häpeäni. En voi ymmärtää näitä asioita. Olenko kärsinyt niin paljon vai mikä minua on ajanut tekemään näitä asioita? En voi kuin esittää kysymyksen miksi? johon en tule koskaan saamaan järkevää vastausta; ainoa järkevä vastaus on se että olen ollut niin sekaisin koska olen ollut sairas enkä ole saanut hoitoa sairauteeni. Niin järjetön on menneisyyteni ettei sitä kykene ihminen ymmärtämään. En minä ainakaan. En ole myöskään ymmärtänyt sitä että niin isäni kuin äitinikin ovat olleet sairaita ja liian nuoria kun he saivat minut. Heillä oli kovin kovia riitoja joiden aikana pelkäsin hyvin paljon ja sain niiden seurauksena traumoja joista kärsin edelleen enemmän tai vähemmän. Näiden lisäksi myös saamani kasvatus sai minusta traumatisoidun ja alistuneen lapsen ja aikuisen aikaiseksi. Tunnevammaisen ja epävarman ja itseensä luottamattoman ihmisen. Vasta nyt vanhemmalla iällä, tai no, kolmenkympin paikkeilla, olen alkanut vasta käsittelemään näitä asioita ja olen oppinut tuntemaan itseäni ja tiedostamaan sitä, että mitkä asiat johtuvat mistäkin; minkä takia olen sellainen ihminen kuin olen? Pienemmät sisarukseni tuskin muistavat näitä asioita, tai ei ainakaan halua muistaa näitä asioita; niin kauheita asioita ne ovat olleet mitä on tapahtunut; he ehkä ovat selvinneet niistä mutta minä en. Tai no en silloin mutta pikkuhiljaa alan selviytymään näistä asioista.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Riimut Menneestä Osa 77

18.02,2019
Ihmiset eivät tiedä mitä he teoillaan aiheuttavat toisille ihmisille joten he eivät tiedä mitä he tekevät. He eivät tarkoita sitä mitä he tekevät vaan he tekevät jotain.
Yksi ääripää on se että kieltäytyy nauttimasta maailmasta ja elämästä, (koska se on syntiä tai este kehitykselle tai jotain vastaavaa) ja toinen ääripää on se ettei muuta tee kuin nauti välittämättä mistään muusta mitään; he nauttivat jopa oman terveytensä kustannuksella. Näitä molempia ääripäitä on maailmassa aika paljon. Tasapainon löytäminen on tärkeää. On oltava armoton ja armollinen itselle. Elämästä saa nauttia eikä kokea omantunnon tuskia sen suhteen. Tietenkään emme tarkoita että tappamisella ja murhaamisella tulisi nauttia, mikä ei ole hyväksyttyä. Lihan syöntikin on niin ja näin. En usko että mikään eliö on syntynyt tapettavaksi vaan elämään ja olemaan elossa ja lisääntymään jotta laji säilyisi; jotta elämä säilyisi. Mutta toisaalta; kuolema on osa elämää ja välttämätöntä; jos kukaan ei karsisi eliöiden määrää niin maailmassa ei olisi pian minkäänlaista tilaa elää missään. En tiedä onko tarkoitettu että ihminen tappaa toisia eliöitä; voisin ajatella kompromissiksi että ihmisten tulee tappaa ruuaksi; ei esiteltäväksi trofeita, vai mitä ne leijonan tappajat esittelevät? Tietenkin se on sallittua eli järkevää ja osoitus inhimillisyydestä että hyödyntää saaliinsa kokonaisuudessaan ja ottaa saaliinsa osia seinälle ripustettavaksi tai turkki tai mitä osia nyt eläimistä saadaan lihan lisäksi; mutten näe mitään järkeä siinä että ammutaan eläimiä vain sen takia että saadaan kuva jonkun ihmisen seinälle hyödyntämättä sen eläimen lihoja ruokana mitenkään. Se ei mielestäni osoita kunnioitusta elämää kohtaan. Silloin ei arvosta elämää eikä kunnioita sitä eläintä jonka ampuu tai tappaa. Ymmärrän myös sen että jos eläin on uhka ihmiselle ja se täytyy sen tähden tappaa niin ei siinä mitään; on tehtävä miten parhaaksi nähdään näissä uhkatilanteissa.
Meidän on oltava tarkkoja teoissamme ja päätöksissämme, sillä teoilla ja päätöksillä me mahdollistamme joitain asioita; esimerkiksi syöttämällä roskaruokaa ylipainoiselle tai sokeria sokeritautiselle; poikkeus tietenkin siinä, jos hänellä on verensokerit liian alhaalla; silloin hänelle tulee antaa sokeria. Mutta kai käsititte, on oltava tarkkaavainen sen suhteen mitä teoillamme mahdollistamme.
Toinen ääripää on se ettei syö mitään ja toinen on se että syö liikaa (karkkia, pizzaa, hampurilaisia jne.) Nämä tietenkin ovat vain päivittäisiä valintoja, siis että söisi jokapäivä karkkia, sipsejä, pizzaa, hampurilaisia jne. ja toinen ääripää on se ettei syö mitään.
Osa raamatun profetioista ja muidenkin uskontojen profetioista ovat pitäneet paikkaansa koska pyhien kirjojen kirjoittajat ovat tienneet sen että historia toistaa itseään. He ovat seuranneet omaa aikaansa ja päätelleet siitä sen että miten tulee käymään tulevaisuudessa. Ei ole mitään jumalaallista kärsimys tarinaa jonka kautta ihminen pelastuisi, ihminen voi pelastua vain omin avuin omalla toiminnallaan, ei seuraamalla muiden tahtoa ja toteuttaen jonkun muun tahtoa; oma itse on se tie ja totuus ja elämä.
Tahtoisin uskoa että kaiken tämän on Jumala luonut, mutten voi olla varma siitä koska ei ole todisteita, joten se on vain toive että Jumala olisi luonut tämän kaiken. Joten en opeta Jumalasta mitään koska en saa Jumalalta mitään ilmestyksiä tai opetuksia. Miksi puhuisin asioista joista en tietäisi mitään? No toisaalta emme tiedä mitään varmasti ja kaikki on kovin epävarmaa mutta en mene väittämään mitään Jumalasta sillä en tiedä Hänestä mitään; en ole saanut ilmestystä tai mitään sellaista että voisin ilmoittaa Jumalan olevan kaiken takana tai olemassa.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimut Menneisyydestä osa 76

16.02.2019
Kummalla on enemmän todisteita puolellaan; kristinuskolla vaiko tieteellä ja evoluutiolla? Kummasta on enemmän todisteita; henkimaailmasta vaiko tästä fyysisestä maailmasta joka on ainakin jotenkin olemassa tässä hetkessä; filosofit eivät ole tästä niin varmoja, joten sanoin varovasti, että tämä kaikki on jotenkin olemassa. Jätetään pohdinta filosofeille; itsestäni tämä kaikki on olemassa mutta muusta en ole niin varma.
Opetukseni kiteytyy ja kehittyy; Elämästä tulee nauttia terveyden rajoissa jottei päädy kärsimykseen.
Olen myös huomannut että minä tuomitsen ihmisiä vaikka olen ajatellut toisin; olen ajatellut etten tuomitse ihmisiä mutta tänään huomasin tekeväni sitä joissain tapauksissa. Ja se on lapsellista; se on eräänlaista kieltämistä; kieltäytyy ymmärtämästä tai ei ymmärrä toista ihmistä eikä halua ymmärtää vaan tuomitsee hänet jonkinlaiseksi; ei ajattele mistä se johtuu että joku ihminen on jonkinlainen.
Maailma on epätasapainoisessa tilassa tällä hetkellä; niin ilmastollisesti kuin poliittisesti ja sotilaallisesti.
Laita tärkeät tavarasi lukkojen taakse jottet tee kenestäkään varasta.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Riimuja Menneistä osa 75

15.02.2019
Tahdommeko elämän josta emme nauti? Tahdommeko elämän jossa kärsimme? Joten eläkää terveellisesti ja pitäkää huolta itsestänne. Tarvitseeko perustella vai tuliko asia selväksi? Älkää kuitenkaan menkö yli terveys asioissanne niin että se aiheuttaisi teille kärsimystä ja surua. Tasapaino on oltava ja säästyttävä; epätasapaino aiheuttaa kärsimystä. Kohtuus kaikessa. Elämästä tulee myös nauttia joten ei saa olla liian ankaralla linjalla itsensä suhteen; mutta on muistettava, että nämä asiat eroavat kaikilla yksilöillä; kaikki ei ole samanlaisia ja nauti samoista asioista, vaan on vaihtelua yhteisön sisällä. Minä nautin suklaasta mutta en nauti sen tuomista omatunnon tuskista joten tuottaako se minulle hyvinvointia ja nautinko elämästä? Onko kyseessä se että nauttii niin suuresti että se on katumuksen arvoista? Vai miten tähän nauttimisen tuoman katumiseen tulisi suhtautua? Tehkää miten tykkäätte näiden asioiden suhteen, minä teen miten minä teen; minä olen minä ja sinä olet sinä. Nämä tuli mieleen kun olen makenhimon perässä tällä hetkellä ja tahdon jotain makeaa ja nyt oikeutan ja perustelen itselleni sen suklaan ostamista jota himoitsen. Elämästä on nautittava; tähän mieleni on viime aikoina tukeutunut ja olen sallinut itselleni herkuttelun; mutta tämä on vain tyyntä myrskyn edellä kun lopetan karkeilla ja suklaalla mässäilyn; olen vähän eksynyt siltä polulta viime aikoina; olin pitempään ilman karkkia tai suklaata tai mitään makeaa, mutta nyt olen alkanut niitäkin syömään. Teen tänään yhden lukuisista poikkeuksista ja aion ostaa suklaata ja karkkia ja nauttia niistä täysin siemauksin. Nyt lähden ja ostan ja sitten syön; kerron myöhemmin tuntojani näiden asioiden suhteen. Mitä merkitystä? Elämästä tulee nauttita mutta terveyden rajoissa. Näin voisi ajatella tämän asian. Näin minä tulen ajattelemaan nämä asiat tästä lähin.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Riimuja Menneistä osa 74

14.02.2019
Miksi se on niin, että kun katsoo takaisin menneeseen niin näkee vain virheitä ja epäonnistumisia? Jotkut sanovat että menneitä ei kannata muistella vaan tulee keskittyä tulevaan. En tiedä onko se nyt niinkään; kai se nyt pitäisi jotenkin käsitellä eikä jumittaa niitä asioita tai vältellä niitä asioita, ne tulee kohdata ja hyväksyä että näin on tapahtunut ja sitten jatkaa elämää; tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Jos olisin saanut toisenlaisen kasvatuksen niin en olisi elänyt tällaista elämää; olisin jossain muualla tekemässä jotain muuta ja onnellisempi, mutta toisaalta, on vaadittu että olisin tällainen jotta olisin tällainen kuin olen. Minun kohdallani se on aika äärimmäistä ajattelua. Olen ikävöinyt veljeäni jolle olisin tahtonut olla parempi isoveli mutta olen ollut niin sairas ja sekaisin etten ole kyennyt olemaan hyvä veli, koska olen saanut sellaisen kasvatuksen jonka seurauksena on vahingoitettu niin pahoin että ei ole kyennyt selkeään omaan ajatteluun. Kasvatuksessani on ollut sellaista että sieluni ja mieleni on pyritty murtamaan jotta olisin kiltti poika joka tekee miten sanotaan; ja tässä onnistuttiin jotenkin ja nyt vajaa kolmekymppisenä selvittelen näitä asioita ja eheydyn hitaasti päivä kerrallaan. Vihaan syvästi vanhempiani tästä lapsuudesta jonka olen saanut.
Olen pettynyt siihen kuinka suomalaiset kuvailee aina suomalaiset jotenkin surullisiksi ja että olisi heikko itsetunto ja muuta tällaista negatiivista sanomaa; se on täyttä r o s k a a; olen suomlainen enkä häpeä sitä enkä pyytele sitä anteeksi enkä kadu sitä enkä koe huonommuutta sen takia muihin ihmisiin nähden; heräsin ja ymmärsin että olen suomalainen ja tahdon palvella isänmaata parhaan taitoni mukaan niillä avuilla joita minulla olisi ja on. Mutta takaisin alkuun; tämä meidän epäileväisyys; filosofisuus voidaan tulkita virheellisesti huonoksi itsetunnoksi; suomalainen ei tahdo esiintyä idiottina joka ei osaa ajatella; siinäpä se; suomalainen ajattelee liikaa ja liian perusteellisesti. Ainakin parhaimmillaan. Suomalainen luonne on hyvin voimakas tahtoinen tarvittaessa; se on jo lähellä mielipuolisuutta ja osittain varmaan onkin sitä, eikä sitä ole syytä hävetä.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Riimuja Menneistä 73

13.02.2019
Luin kirjaa tänään Venäjästä joka käsittelee tällä hetkellä neuvostoliittoa ja olen vakaasti sitä mieltä että valtiota tai kansaa ei saa eristää ulkomaailmasta vaan sen on annettava kukoistaa vapaana; se on henkistä taannuttamista tämä että suljetaan yhteiskunta ja asetetaan rajoja sen henkiselle kehitykselle; tämä on luonnotonta. Suljettu yhteiskunta on puhtaasti hallinta keino jolla hallitaan ja eristetään ihmisiä, mikä on väärin. Ihmisiä tulee kehittää ja heitä tulee kouluttaa ja antaa vapauksia jotta he pääsevät toteuttamaan itseään ja ovat siten parhaimmillaan koska heillä on realistinen halu ja tahto toteuttaa sitä mitä tahtovat toteuttaa; se on suurin motivaation lähde; oma kiinnostus ja halu oppia, ja se jos mikä on paras kannustin ja motivaatio toteuttaa jotain. Tämän virheen he tekivät neuvostoliitossa ja muissa kommunistisissa valtioissa. Kaipa sitä on tehty myös muualla, mutten ole niin tietoinen niistä asioista tällä hetkellä; en tiedä kaikkea. Tiedän jotain ja sekin tieto on epävarmaa. Mutta voi todeta että tietää jotain, muttei sekään ole varmaa. En luota tietoihini enkä voi täysin niihin muutenkaan luottaa; kaikki on kovin epävarmaa ja epäluotettavaa. Tai no mistä minä tiedän. Mutta takaisin asiaan: Ihmisten on vapaasti annettava toteuttaa itseään ilman sen suurempia rajoitteita. Tämä synnyttää kilpailua ja kehitystä ja vahvuuksia joka puolestaan vahvistaa kansaa ja yhteiskuntaa ja vain vahvimmat johtavat yhteiskuntaa ja valtiota; tämän tähden me emme saa typerryttää kansaa vaan heitä tulee sivistää ja kouluttaa jatkuvasti; vain näin voimme luoda vahvan yhteiskunnan ja kansan sekä vahvan hallinnon koska ehdokkaat olisivat tietäviä ja vahvoja yksilöitä koska he kilpailisivat toistensa kanssa ja koska he tahtovat kehittää itseään ja päästä valtaan ja johtaa. Mutta miten kitkemme sen oman edun tavoittelun ja harvainvallan johon valta keskittyy näin pienessä valtiossa joka on pienten valtioiden ongelma? En kyllä tiedä onko näin myös isoissa valtioissa? Se on tämä rahan kertyminen harvojen käsiin ja tämän tähden se ei ole toimivaa missään valtiossa tämä asia; se että raha keskittyy vain harvojen ja valittujen haltuun; se keskittää myös vallan harvojen käsiin. Miten tästä pääsisi eroon? Koko yhteiskunta perustuu vääriin asioihin ja arvoihin; järjestelmässä on jokin vika ja ongelma koska se mahdollistaa tällaisen tapahtuman. Miten markkinoiden ja talouden ja rahan tulisi käyttäytyä? Miten se toimisi paremmin? Onko ongelma rahassa vaiko sen hallinta muodossa? En kuitenkaan usko kommunistiseen ideologiaan mutta siinä voi piillä totuuden siemen; mutten kylväisi sen siementä; kommunismi on todistanut sen että se ei ole toimiva järjestelmä; luotetaan kapitalismiin; se on paras saatavilla olevista järjestelmistä; siis kaikesta tästä elintasosta päätellen. Raha mielestäni tulee ansaita eikä sitä anneta tuosta vain kaikille; poikkeuksena työttömät ja eläkeläiset; heitä tulee auttaa. Mutta en tarkoita sitä tässä, vaan sitä, että rikkaukset tulee omin teoin ja päätöksin ansaita eikä niitä saa antaa ilmaiseksi tuosta vain ilman mitään panosta sen eteen; poikkeuksena lottovoitot ja muut uhkapelit. Tietenkin menesyminen tulee ansaita; mutta jokin tämän talousjärjestelmän asioissa mättää. Tai no en oikeastaan tiedä mättääkö? Itse olen mielisairas ja eläkkeellä ja onnellinen silti; en tarvitse rikkauksia ja maallisia rikkauksia onneeni joten olen kai maailman rikkaimpia ihmisiä joita on. Minulle riittää kirjastosta lainattu hyvä cd-levy, muutama kirja ja hyvää teetä. En oikeastaan tiedä paremmasta; ainoa parannus ehdotus olisi asuinsijainti; missä ei oikeastaan ole valittamista; eli olen siis nyt mielisairaalassa hoidossa; hyvä paikka olla, välitetään ja hoidetaan. Pelkään ehkä hieman sitä että mitä tämän jälkeen? Mutta se on sen ajan murhe. Odotan kuntoutuskotiin pääsyä, mutta sekin on vasta tulevaisuudessa joten en mieti sitä sen enempää. Mutta takaisin sijainti toiveeseen; se olisi maaseudulla sijaitsevat mummonmökki taikka jonkinlainen omakotitalo, navetta, peltoa, metsää, marjapensaita, kasvimaa ja puutarha sekä mehiläispesiä joista kerätä hunajaa. Onko se liikaa? On meille joilta on luottotiedot menneet, mutta ei anneta sen lannistaa vaan tavoitellaan sitä silti.
Tästä riivaavasta epävarmuudesta on pyrittävä eroon ja saatava tilalle varmuus vai johtaako se idioottimaisuuteen ja kehittymättömyyteen? En tiedä.
Länsimaat todellisuudessa tahtovat Putinin toimivan Venäjän presidenttinä ja johtajana koska hän on ennalta-arvattava hahmo ja oikeastaan aika vaaraton; on ilmeisesti arvioitu että on hyvä että Putin on johdossa; joku muu voisi olla oikeasti vaarallinen taho hallitsemaan Venäjää. Tosin venäläiset voivat tietää tämän ja käyttävät sitä hyödyksi omien asioidensa edistämiseksi. Ei tule tämän enemmän ajatuksia tämän asian suhteen tällä hetkellä; palaan tähän asiaan jos tulee jotain mieleen.
Olen myös viime päivinä huomannut kuinka paljon ajattelen seksiä; melkein jatkuvasti, vähän väliä tulee mieleen seksi ja kaikki se; mutta en ajattele ja suhtaudu kuin harhaan eksyneet jotka kieltävät seksuaalisuuttaan ja itseään; minä en tee sitä; tahdon täyden elämän ja hyväksyä itseni täysin ja elää luonnollista elämää kuten luonto on tarkoittanut. En näe sitä ongelmana vaan hyväksyn sen ja haaveilen seksistä. Itsensä kieltäminen on luonnotonta; elämästä tulee nauttia, vai tahdommeko elämän josta emme nauttisi? Tämä on myös niitä itsetutkiskelun tuotoksia; on alkanut ajattelemaan itseään ja omaa elämäänsä ja sitä kuka minä olen ja mitä ajattelen ja mihin uskon ja kaikkea sitä josta minä itse muodostuu. Asioiden tulee olla tasapainossa minkä tulisi palvella meidän hyvinvointiamme. Itse tähtään siihen että voisin aidosti hyvin ja tähän kaikkien tulisi pyrkiä; mutta vaivaa on nähtävä sen eteen jotta voisi olla jonkin aikaan hyvinvoiva; elämässä on myös kärsimystä ja muuta; suhtaudun elämään täytenä; se ei ole vain puoliksi tyhjä vaan myös puoliksi täynnä; se vaihtelee hetkittäin.
Tulisi valita kumppani sen perusteella että hän ymmärtää asioiden ja ihmisten muuttuvan ja joka olisi valmis kanssasi kohtaamaan tämän muutoksen ja kasvamisen.
Yhteiskunnan ja ihmiskunnan tulisi olla täysin avointa ja vapaata jotta koko ihmislaji kehittyisi paremmaksi ja vain parhaat selviytyisivät siellä; kuten evoluutio on tarkoittanut, vain sopeutuvaisimmat selviytyisivät. Tosin tämä kuulostaa kovin julmalta ajattelutavalta, mutta se palvelisi ihmislajia, mutta emme tiedä moraalisesta perustasta mitään, miten tämä palvelisi moraalisesti ihmistä ja ihmisiä? Onko se niin, että ihminen, joka sanottaisiinko, aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman, olisi vahva ja hyvä, vaikka teoillaan aiheuttaisi pahuutta maailmaan ja tuhoaisi toisen ihmisen elämän ja päättäisi sen? Emme voi luoda sellaista järjestelmää, se ei palvele ihmiskuntaa. Tällainen ihminen joka aiheuttaisi omalla teollaan kuoleman olisi vahva muttei hyvä ihminen; mutta henkirikoskin on monimutkainen asia, se voi olla hyvä asia, ja se voi olla paha asia; se riippuu uhrista; minkälainen hän on ja oli? Miten hän eli, mutta jälleen se mutta, onko hänkin vain olosuhteiden uhri? Onko hän tehnyt pahoja asioita vain pakotettuna? Onko hän tiennyt mitä hän tekee? Ei ihmisen tappaminen ole vahvuuden merkki ja evoluution ja kehittymisen edellytys vaan sopeutuminen ja siten yhteistyö toisten ihmisten kanssa. Ei sopeutunut yksilö tai yhteisön jäsen tapa toista yhteisön jäsentä. Mutta ihmisten tunteet ovat mitä ovat; tarkoitan sitä että ihminen tuntee vihaa ja kateutta ja muuta jonka seurauksena ihminen voi tehdä pahoja asioita suutuspäissään. Tältä tuskin on kukaan säästynyt. Mutta on myös huomioitava että laumaviettimme ja empatiakyky ovat näitä ihmisen vahvoja tuntemuksia joita tulisi vahvistaa ja joiden avulla yhteiskuntaamme ja sivilisaatiotamme ja muuta ylläpidetään; tämä on sitä sopeutumista olosuhteisiin.
On erotuttava joukosta omin neuvoin eikä toisten kustannuksella haukkumalla heitä.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Riimu Menneisyydestä Osa 72

09.02.2019
Meidän tulee saattaa kehomme ja mielemme tasapainoon, jotta voisimme hyvin ja voisimme elää hyvänlaatuista elämää voiden hyvin. Tämä vaatii lepoa, liikuntaa ja oikeanlaista ruokavaliota; joskus taas on pidettävä taukoa omasta elämästä ja otettava siihen etäisyyttä jotta voisi nähdä selkeästi miten se elämä menee siellä kotipuolessa. Pystyy rauhassa analysoimaan omaa elämäntilannettaan. Itsetutkiskelu on myös avain asemassa henkisessä hyvinvoinnissa ja siinä että elää sellaista elämää johon on tyytyväinen ja joka tuottaa hyvinvointia itselleen. Voiko muuten kuin itsensä tuntemalla tietää mitkä ovat sellaisia asioita jotka tuottavat hyvinvointia ja onnea itselleen? Voiko muuta kautta saada rakennettua sellaista elämää itselleen jossa voisi hyvin ja olisi onnellinen ja hyvinvoiva? Jos ei tunne itseään mitenkään niin silloin ajelehtii vain hetkestä toiseen tietämättä mitä tehdä ja miten olla ja miten elää elämäänsä ja minkälaiseksi sen rakentaisi? Ei kannata elää kärsien; se voi varmaan lyhentää elinikääkin ja kuolee nuorempana sekä elämänlaatu on sen seurauksena huonompi ja voi pahoin jonka seurauksena myös kuolee nuorempana eikä elämä tunnu elämisen arvoisena. Elämän eri osa-alueet tulisi olla tasapainossa keskenään, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän vaan sopivasti. On oltava tyytyväinen vähään; se että ne pienet asiat tekisivät onnelliseksi, tai ainakin iloiseksi, on sitä suurinta viisautta ja suurin saavutus jonka ihminen voi saavuttaa; ei tarvitse tuhansia miljoonia rahaa kun voi nauttia elämästä ilmaiseksi tai ainakin hyvin vähäisellä taloudellisella panoksella. Se on suurinta rikkautta mitä voi saavuttaa. Ymmärtää elämän arvon. Ymmärtää sen, että ei tarvitse satojen miljoonien kartanoa ja luksus autoja vaan vain tavallinen elämä joka aistitaan aisteilla riittää ja että siinä on tarpeeksi; ei mitään liian vähän, eikä mitään liikaa, vaan sopivasti. Tämän ymmärtäminen on sitä suurinta rikkautta mitä on olemassa ja mitä on mahdollista saavuttaa. Mitä tekee rikkauksilla kun olisi tyytyväinen vähään? Ja kuka oikeasti tahtoisi olla tunnettu ja ihailtu ja suuressa vastuussa muiden elämästä? Itse en tahdo tällaista elämää; en tahdo pelastaa maailmaa tai muita ihmisiä; enintään tahdon auttaa ihmisiä ja antaa ajattelemisen aihetta. Mutten tahdo valtaa ja vastuuta muista ihmisistä; kuten aiemmin todettu; jotta olisi vapaa ja eläisi itselleen niin ei saa olla kenenkään alamainen mutta ei myöskään kenenkään johtaja; oma itse on se pääasia ja vain omasta itsestään voi vastata; näin todetaan myös raamatussa; kukaan muu ei voi kantaa toisen ihmisen ristiä ja saada toista ihmistä pelastettua; jokainen vastaa vain itsestään ja omista teoistaan. Esimerkiksi minä en voi sanoa, tai no voin sanoa, mutten tehdä sitä, että minä kannan hänen syntinsä pois ja ottaa niitä itselleni. Ei, mutta sen voimme tehdä että helpotamme toisen taakkaa tukemalla ja auttamalla häntä elämäntiellä.

Suomen Telluslainen

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti