31.05.2019
Tehkää hyvää sillä se saa teidät voimaan hyvin ja saa teidät itsenne paremmalle mielelle. Tee hyvää niin saat hyvää osaksesi; anna tarvitseville.
01.06.2019
Meidän tulee olla avoimin mielin ja avoimin sydämmin elämän edessä. Vain siten voimme elää täysipainoisesti elämää.
Hädän hetkellä älä turvaa Jumalaan vaan läheisiisi tai muihin ihmisiin; he ymmärtävät ja lohduttavat teitä; heillä on empatia, he kuuntelevat, he lohduttavat, he tukevat. Ole rohkea ja luottavainen.
He orjuuttavat kansat velkarahoilla, antavat rahaa jonka avulla he alistavat ja orjuuttavat kansat ja saa heidät riippuvaisiksi heistä. Tätä he tekevät ympäri maailman. He antavat rahaa velaksi kunnes kohdemaan talous tulee riippuvaiseksi heidän rahoistaan, minkä jälkeen he voivat tehdä vaatimuksia ja vaikuttaa kohdemaan politiikkaan tai rahan tulo lakkaa; he tekevät muista kansoista riippuvaisia itsetään, jos heillä menee huonosti, niin silloin menee muillakin huonosti; talousjärjestelmä on orjuuttava ja riippuvainen meistä ja meidän rahoistamme ja nämä rahajärjestelmät juontavat juurensa juutalaisten pankkiirien lähteille.
02.06.2019
Minkä sille voi kehen rakastuu? Me olemme vain orjia.
Aikaisemmin kirjoitin että meidän tulisi olla avoimin mielin mutta myös avoimin sydämmin elämää kohtaan. Avoin elämälle. Ja sitä aiemmin että elämä on totuus, koska totuus ei ole vain sanoja, vaan myös tunteita ja muita aisteilla havaittavia asioita, joita havaitsemme. Mutta tämä herättää kysymyksen että miten sitten sokeat ja kuurot?
Onneksi! Oi, Onneksi nuoruus on ohitse eikä sinne tarvitse palata!
03.06.2019
Kaupunkisotilas toiminta voisi olla kuntouttavaa toimintaa ja myös vapaaehtoista ja kokeilla olisiko vapaaehtoisia tällaiseen toimintaan vaiko tulisiko sen olla pakollista?
Meidän tulee suojella ihmisiä toisilta ihmisiltä.
Kaikki päihteet ovat sallittava ja laillistettava, niitä voitaisiin määrätä lääkärin toimesta niitä tarvitseville; he, jotka käyttävät, käyttävät niitä jokatapauksessa, oli ne laillisia tai laittomia.
Olen pohtinut nyt sitä, että kerronko asioita itsestäni enemmän tähän vaiko en; kerronko henkilökohtaisia asioita itsestäni? Kuten lapsuudesta? Siitä kuinka elimme valheessa ja petoksessa? Siitä kuinka esitimme kuin kaikki olisi hyvin ja kaikki olisi onnellista ja hyvin? Mitä se ei ollut.
Ihmisten tulisi ymmärtää se että kaikki on itsestään kiiinni. Sinä itse olet vastuussa sinusta itsestäsi, mutta myös toisista ihmisistä. Jos et voi auttaa heitä, niin älä ainakaan satuta heitä.
Me olemme karmanmiekka, tasapainon tuoja, harmonian luojia. Kaikki pahat teot kostetaan, kaikki hyvät teot palkitaan, näin se tehdään ja näin se tulee tehdä. Jos me emme, niin kuka sitten? Olemme vastuussa kavereistamme ja kanssaeläjistämme. Näet vääryyden, nouse sitä vastaan. Kerääntykää yhteen ja partioikaa ja vahtikaa oikeuden tapahtumista.
Minun itsetuntoni ja oma tahtoni nujerrettiin jo lapsena enkä minä kyennyt kehittymään henkisesti normaalisti. Itsetuntoni ja itseluottamukseni eivät päässeet kehittymään lapsena, ja uskon että näiden avulla ihmiselle kehittyy oma vapaa tahto. Nämä asiat eivät päässeet kehittymään minulle lapsena; olen ollut niin sekaisin etten ole ymmärtänyt yhtään mitään elämästä. Olen todistanut alkoholisti isän impulsiivisia kohtauksia ja äitini on vain suojellut häntä ja perheen mainetta; ”onnellinen koti ja perhe ajatuksella” ja hän on myös kieltänyt asioista puhumisen talon ulkopuolisille ihmisille, sekä se, että näistä asioista ei puhuttu edes talon sisäpuolella. Minun väkeni, spiritin, ei ole annettu kehittyä vaan se on murrettu. Tämä seurauksena en oikeastaan koskaan aikaisemmin ole ollut oma itseni vaan olen ollut jotain muuta. En ole löytänyt itseäni; etsin sitä ensin maailmasta, sitten uskonnoista ja muista hengellisistä asioista; olen pyrkinyt luomaan itseäni joksikin mitä en ole; en ole ollut oma itseni, ei ole ollut rohkeutta olla oma itsensä ja on elänyt jatkuvassa pelossa ja ei ole ollut rohkeutta olla oma itsensä, ei ole kelvannut omana itsenään. Olen oivaltanut että olen hakenut heidän hyväksyntää ja olen pyrkinyt täyttämään heidän odotuksiaan ja olen siten vain suoriutunut heidän mielikseen, en oman itseni vaan heidän mielikseen. Sitten he ihmettelevät miksi ihminen ei tee mitään ja alkaa juomaan ja käyttämään päihteitä; minkä mallin on saanut myös kotoa. Syvä turvattomuus on jättänyt jälkensä minun henkiseen maailmaani ja elämääni, eli pelon ja epävarmuuden. Sekä myös sen, ettei kelpaa sellaisena kuin on, vaan on pitänyt olla vanhemille mieliksi ja toteuttaa heidän tahtoaan, ei omaa, joka siis ei myöskään kelvannut heille. Sanotaan kauniisti että olen katkera vanhemmilleni siitä, että minkälaisen elämän he antoivat minulle, minkälaiset eväät he antoivat minulle elämääni. En ole katkera elämälle, jumalalle tai milleekkään muulle kuin vanhemmilleni siitä lapsuudesta jonka he antoivat minulle. Ilman niitä en olisi tässä tänä päivänä tällaisena ihmisenä joka on syyllistynyt näihin rikoksiin joita olen tehnyt. Se on kipeä kohta elämässäni. Kaikesta huolimatta häpeän sitä, sekä kadun näitä tekoja, väkivalta ei ole ratkaisu vaan asioista puhuminen. Vaikeneminen johtaa äärimmäisyyksiin, hiljaisuus on äärimmäistä. Ja tämä kulissien ylläpitäminen ja valheessa eläminen on myös sekoittanut mieltä ja vaikuttanut elämääni ja identiteettiini. Elämäni on ollut aika välinpitämätöntä. En ole välittänyt mistään mitään; en itsestä enkä muista. En ymmärrä mikä minua on vaivannut, ilmeisesti traumat. Olen ollut shokissa ja traumatisoitunut. En ole ymmärtänyt mitä tapahtuu. Eikä minulle ole puhuttu mitään enkä ole koskaan voinut avautua kenellekkään; en vanhemmille enkä muille ihmisille. Vanhemmat ovat olleet ongelma, ei ratkaisu. Mielestäni minulla ei ole ollut mitään aitoja ystäviä koskaan, en ole kyennyt luottamaan ja puhumaan asioista avoimesti ja luottamuksellisesti koska en ole luottnut muihin ihmisiin mitenkään. En ole miettinyt omia asioitani vaan olen pohtinut maailman asioita. Olen varmaan pyrkinyt ratkaisemaan maailman ongelmia jotta omat ongelmani ratkeisivat. Tämäkin on todennäköisesti ollut tiedostamaton keino paeta omia ongelmia ja omaa itseään. Ei ole kyennyt kohtaamaan itseään. Tämä sai inspiraation Mercedes Bentson rohkeasta kirjastaan. Ja mietin että kaipa se minäkin voisin kertoa minkälainen ihminen minä olen, ja minkä olen läpikäynyt, voisin myös pureutua niihin asioihin joiden seuraamuksena olen päätynyt tänne laitokseen. Tarkoitan näitä rikoksia joita olen tehnyt ja minkälaista elämää olen elänyt ja miten olen ajatellut; ja siihen voin vastata etten mitenkään, olen vain ollut ja tehnyt ajattelematta sitä, että mitä teen ja miksi ja mitä tavoittelen sillä, selviä tavoitteita tai määränpäitä ei ole koskaan ollut. Oli vain rahan järjestäminen joka ei oikeastaan onnistunut koska olin idiootti ja koska minua ei kuunneltu, en tiedä olenko vieläkin idiootti, mutta pyrin siihen, etten olisi idiootti. Nämä kokemukset ovat taannuttaneet ja jarruttaneet minun henkistä kehitystäni ja koen nyt henkistä kasvua jossa määrittelen itseäni uudelleen, tai no luon itseni uudelleen, tai no en uudelleen vaan jatkan sitä henkistä kasvua nyt joka jäi kesken aikoinaan. Tämän voisi myös kokea jälleensyntymisenä elämään jossa entinen sekava minä on kuollut ja nyt syntyy uusi minä; vapaa päihteistä, uskonnoista ja kaikesta siitä, mitä maailma tarjoaa, ja löydän itseni sisimmästäni ja hyväksyn itseni sisimmässäni. Kaikki pahat teot ovat johtuneet siitä, ettei ole tiennyt kuka on ja siitä, että on elänyt itsekieltäämyksessä, ei ole hyväksynyt itseään sellaisena kuin on, eikä ole elänyt itselleen vaan on suorittanut muille. Ja kun huomioimme sen seikan että ilman itsetuntoa ja itseluottamusta, ei voi olla omatuntoa. Tai no, mistä minä sen tiedän, mutta itseäni ei omatunto ole pahemmin vaivannut elämässäni, mutta nyt täällä ollessani sekin on kehittynyt. Se että lapsuuteni on ollut turvaton on tehnyt minusta pelokkaan ihmisen. Se, että en ole voinut luottaa vanhempiini, on tehnyt minusta ihmsen joka ei voi luottaa kehenkään. En kykene muodostamaan kestäviä sosiaalisia suhteita joissa voisin paljastaa itseni ja ajatukseni sellaisenaan muille ihmisille, koska ajattelen, etteivät he hyväksy minun ajatuksiani ja minua sellaisena kuin olen. En uskalla paljastaa sisintäni kenellekkään enkä kykene keskustelemaan ihmisten kanssa asioista joita ajattelen. Pelkään tuomitsemista ja väkivaltaa ja tunnereaktioita joita voin aiheuttaa koska lapsena olen pelännyt isäni reaktioita. Pelkään väkivaltaa minkä voin saada aikaiseksi puhumalla ja olemalla oma itseni. Pelkään etten saa hyväksyntää vaan että minut kielletään ja hyljätään sen tähden minkälainen olen. Ja tähän kun lisää sen, että tahtoo miellyttää muita ihmisiä, joten olenko koskaan ollut oma itseni ja toteuttanut omaa vapaata tahtoa? Olenko tehnyt mitään, mitä aidosti ja oikeasti tahtoisin tehdä? Minua myös vaivaa kun yksi omahoitajani vähätteli vanhempieni osuutta elämäni ongelmiin. ”Virheitä on tehty” jne. Hän oli tuominnut minut jo kun sai tietää mitä olen tehnyt. Vaikka samalla sanoi että olen tehnyt ne asiat koska olen ollut sairas jne. Sitten hän saarnasi minulle siitä, että minä olen tehnyt väärin ja keskittyi tähän yhteen asiaan elämässäni ja tuomitsi sillä minut kokonaisuudessaan sekä vähätteli niitä huoleaiheita joita minulla oli. Hän myös pyrki painostamaan minua olemaan yhteydessä äitiini, mitä en tahtonut tehdä. Hän oli, siis omahoitaja, oli tietämätön ja ymmärtämätön hölmö kauniisti sanottuna; onneksi, oi onneksi, hän ei ole minun omahoitajani enään eikä koskaan tule olemaan, jos se minusta riippuu. Olen oma itseni tästä lähin enkä peittele sitä kuka olen. En hae enään hyväksyntää vaan olen mitä olen, ja he jotka hylkäävät minut sellaisena kuin olen ovat jotain mitä en edes tarvitse. He eivät ole ystäviä. Aloitan sen hoitajista. En peittele itseäni enkä ajatuksiani tai sitä kuka olen vaan olen rohkeasti oma itseni; en voi olla kukaan muu kuin oma itseni. Miksi näyttelisin ja teeskentelisin? Miksi miellyttäisin ketään?
Se että ihmisen anneta olla oma itsensä aiheutta kärsimystä joka saattaa ilmetä väkivaltana.
En tiedä miten omana itsenä oleminen ja itsensä hyväksyminen on edennyt mutta kehitystä on tapahtunut noista ajoista. Minulle omana itsenä ja aitona oleminen ei ole ylimielistä itsekästä kusipäänä olemista. Itseni hyväksyminen on onnistunut nyt kun miettii. On helpompaa olla itsensä kanssa ja ehkä olen kasvanut myös ihmisenä näistä ajoista. Minulle omana itsenäni oleminen ei ole itsekästä omanedun ja omien halujen tyydyttämistä vaan muiden auttamista. Se on se mitä minä olen. En kuikuttele pikkujutuista ja olen ymmärtänyt etteivät kaikki ole siinä voinnissa että voisivat muita auttaa epäitsekkäästi. En hae mitään hyötyä auttamisesta. Ihmiset tuntuvat olevan niin kusipäitä nykyisin että pitävät vain sellaista ihmistä ihmisenä joka on oma itsensä. Niin feikkejä he ovat. Tai sitten he ovat omia itsejään. En tiedä eikä se minua sen kummemmin kiinnosta kuin sen verran vain että uskon niiden ihmisten olevan se asia mikä on vialla tässä ihmiskunnassa; he ovat ainoat syylliset siihen. Heidät minä tuomitsen ja heitä minä syytän. Itsekkäitä kusipäitä jotka ovat aitoja omia itsejään.
Suomen Telluslainen
