Telluslainen Kronikka

09.07.2019
Olen laki itse itselleni, olen jumala itse itselleni. Minä olen minun jumalani. Siten olen maailmalle puolijumala?
En enään nykyisin ajattele tällä tavoin; ei voi olla jumala, Jumalan kuva tai puolijumala vaikka kuinka tahtoisi niin uskoa; jo pelkästään se että joudun palvelemaan tätä kehoa jotta pysyisin elossa todistaa sen etten ole jumala vaan kehoni vanki ja orja jos sen niin tahtoo käsittää. Minussa tai muissa ihmisissä ei ole mitään jumalaista. Olet oman kehosi ja tämän maailman orja missä pyristelet ja selviydyt.
Kaikki ne teot ovat tapahtuneet jumalan tahdosta, ne on jumalan tekojen seuraamuksia. Olen tällainen jumalan tahdosta. Jumala määritteli teoillaan sen minkälainen tulevaisuudesta tulisi, jos te ajattelette että Jumalanne on se perusta, jonka ylle kaikki on rakentunut, kaikkien tekojen syy. Hänen tekojen seuraamuksia. Jos hän oli alku, niin kaikki tämä on hänen tekojen seuraamusta. Hän tiesi mitä hänen tekemisistä seuraa. Hän tiesi, että nyt kun teen näin, niin se aiheuttaa tämän, sillä hän on kaikkitietävä; jos hän ei ole kaikkitietävä, miksi kutsua häntä jumalaksi? Ja jos jumala on kaikkitietävä ja tiennyt tekojensa seuraamukset, se tekee hänestä pahan eikä hyvän.

Suomen Telluslainen

07.07.2019
Koska ei ole jumalaa eikä siten jumalan tahtoa, niin sinä olet oman elämäsi jumala; sinun tahtosi toteutuu sinun elämässäsi; sinä olet sinun elämäsi jumala, ylintuomari ja eläjä. Ihminen korotti itsensä itsensä jumalaksi; niin kuin kuuluukin, ihminen on oman elämänsä jumala. Se tuo mukanaan monia asioita, tai ainakin näin minä ajattelen sen. Vastuun omasta elämästään ja siitä vastaamisen muille ihmisille. Jos olisi olemassa jumalia, me olisimme jumalia; mutta me olemme kuin jumalia; puolijumalia enintään. Olemme jumalia itse itsellemme.
Nykyisin ajattelen ettei ole jumalaisia ihmisiä vaan on vain ihmisiä. En usko ihmisen jumaluuteen vaan ihmisyyteen; ei ole jumalaisia ihmisiä vaan on vain ihmisiä. Jumala on jotain mitä yksikään ihminen ei voi olla.
08.07.2019
En ole saanut normaalia lapsuutta; lapsuudestani olen oppinut sen ettei tunteita saa näyttää, itseään ja omia tunteitaan ei saa paljastaa tai näyttää, toisiin ihmisiin ei voi luottaa, eikä itseään saa laittaa likoon; ei saa olla haavoittuvainen eikä paljastaa tunteitaan ja itseään, sillä se on kiellettyä ja siitä rangaistaan, ja kun on oppinut että ihmisiin ei voi luottaa. Minä en ole koskaan kyennyt luottamaan toiseen ihmiseen, en ole kyennyt paljastamaan itseäni, tunteitani ja vartaloani; koska pelkään sen tuottavan pettymyksen. Pelkään että olen pettymys, joten luovutan jo ennen alkua. En uskalla olla oma itseni. Pelkään olla oma itseni, pelkään omaa tahtoani. Mutten oikeastaan enään. Olen kehittynyt näissä asioissa ja kehityn edelleen. Olen myös sellainen ettei uskalla toivoa mitään, ei uskalla unelmoida mitään, ei uskalla elää. Lapsuuteni on ollut turvatonta ja epävakaata. Vaikka olisin minkälainen; se ei kuulu muille, minä olen minä. Olen haavoittuvainen, olen heikko, olen minä. olen rohkea, olen järkevä, olen viisas, olen minä. Olen oma itseni. Koen tunteita, vaikken vahvoja, niin koen niitä silti, ne ovat minussa ja osa minua. Ne eivät ole erillään minusta, vaan ne ovat minä. Ja minä nautin siitä. Nautin olla minä: mitä niin kauheaa minussa olisi, että etten hyväksyisi sitä? Ei mitään, tai näin ainakin haluan ajatella. Muiden seksuaalisuus ei häiritse minua, mutten jaksa mitään pano juttuja kuunnella. Oli ne sitten hetero tai homoseksi juttuja, ei kiinnosta. Toisten henkilökohtaiset asiat eivät kiinnosta minua. Onko olemassa jotain kiellettyä? Se, että minulle lisättiin lääkettä sen tähden, että hyväksyin itseni sellaisena kuin olen ja kerroin siitä muille ihmisille avoimesti ja että se nosti mielialaani, kertoisi joillekkin ihmisille sen, ettei ole hyväksyttyä iloita ja nauttia elämästä. Ei saa tuntea tunteita. Moni luovuttaisi, mutta minä en, sillä tiedän ettei sillä lääke nostolla tarkoitettu pahaa minulle; he huolestuivat koska käyttäydyin eritavoin kuin mihin oli totuttu. Se ei ollut sama mielentila mikä oli minulle luokiteltu normaaliksi; aikaisempi identiteettini oli vääristynyt; lannistunut ja sulkeutunut, mikä oli kehittynyt negatiivisten elämänkokemusten kautta. Mikä oli mielestäni sairas mielentila, ja nyt olen kasvanut siitä ulos. En ole pessimisti tai jotain, vaan positiivinen ja avoin. Olen kasvanut sairaasta lannistuneesta ja alistuneesta ja muita miellyttävästä identiteetistä ja persoonasta eroon. En ole hukassa itseni kanssa, en elä henkisessä kadotuksessa.

Suomen Telluslainen

28.06.2019
Tänään oivalsin sen että miksi koen tunnetta siitä etten riitä, sekä sen, että miksi ajattelen, että en kelpaa omana itsenäni, vaan minun tulisi olla jonkintoisenlainen jotta kelpaisin. Tämä epävarmuus ja muu johtuu osittain siitä, etten ole kelvannut vanhemmilleni omana itsenäni, tai että minulla on sellainen kokemus tästä asiasta. Tästä on jäänyt tunne etten riitä omana itsenäni, olen epävarma, ajattelen että en kelpaa omana itsenäni vaan minun tulisi olla toisenlainen jotta kelpaisin. Myös se, etten saa näyttää tunteitani mitenkään enkä etenkään paljastaa niitä, koska niitä ei kotonani sallittu. Yritän hakea hyväksyntää jonain sellaisena, mitä en ole. Ja tämä johtuu osittain siitä, ettei ole itseluottamusta itseensä ja siihen että kelpaisi itselleen.
Huomasin yhden muiston tai ainakin koen sen muistoksi, en tiedä onko se totta, mutta kuitenkin. Se on sellainen että isäni pitää puukkoa kurkullani jotta saisi äitini ulos vessasta, jonne se oli paennut väkivaltaa, ja hän uhkasi minun henkeäni, että saisi pahoinpidellä äitiäni. En tiedä onko tämä muisto totta. He tahtoivat leikkiä näillä puukoilla. Muutaman kerran aamulla huomannut että puukolla oli hakattu vessanovi auki. Sitten ylimitoitetut väkivaltaiset rangaistukset ovat tehneet osansa minun olemiseeni ja identiteettiini. Sanottaisiinko että olen elänyt epävarmaa ja turvatonta lapsuutta väkivallan ja alkoholin pelossa. Isäni oli outo tapaus.
Ei kannata sekaantua jengeihin,, huumeisiin tai rikollisuuteen. Ja se että jengejä tulee kunnioittaa eikä sekaantua heidän asioihin mitenkään. Näin saa helpomman elämän. En ole kova jätkä tai pahis, eikä sille kyllä ole tarvettakaan. Olkaamme omia itsejämme, mitä se nyt kenelläkin on.
Mua ei kiinnosta politiikka, maine, rikollisuus, uskonto, jumala, jeesus, totuus, raha tai kuuluisuus, vaan rakkaus, rauha, onnellisuus ja elämä. Miksi tehdä elämästään vaikeaa? Huomaa varmaan että elämälle haetaan suuntaa. Käydään itsetutkiskelua ja haetaan syitä ja tarkoitusta elämälleen. Mietitään mitä haluaa elämältään ja muuta. Näissä laitoksissa tulee kelailtua elämää ja sitä mitä arvostaa elämässä. Ymmärtää millä asioilla on merkitystä ja millä ei. Ja lääkärit muistuttavat aina välillä mua siitä että itsetutkiskelu ja ajattelu voi olla haitallista ja minä mietin tällaisia asioita; ovatko nämä haitallisia vaiko tarpeellisia sille, että tietää, että mitä rakastaa jonka seurauksena tietää että mitä elämältään haluaa ja että voi elää sellaista elämää jota rakastaa ja jossa on syy ja tarkoitus elämälle. Ja että oma itsetunto ja muut asiat, ovat tasapainossa ja että elämä olisi mielekästä.
Ymmärsin tänään psykologisia juttuja itsestäni ja tekemisistäni. Ymmärsin sen että miksi tunnen itseni riittämättömäksi ja miksi ajattelen vaistomaisesti että minun tulisi olla toisenlainen jotta kelpaisin, miksi ajattelen etten kelpaa omana itsenäni. Tämä epävarmuus ja muu johtuu lapsuudesta ja siitä että on ollut tunne ja kokemus siitä, että ei riitä ja kelpaa omana itsenään vanhemmilleen. Ollut tämän kaltaisia oivalluksia viime aikoina joista on ymmärtänyt oman säälittävyyden. Tällaiset asiat kertovat itseluottamuksen puutteesta. Ongelma ilmenee myös muiden ihmisten mielyttämisen tarpeesta. Elikkäs yhteenveto; ihminen hakee huomiota ja hyväksyntää muilta ihmisiltä mielyttämällä heitä. Eli kaikki ongelmat, ovat oman itsetunnon ja identiteetin ja minä kuvan ja omien henkilökohtaisten ongelmien aiheuttamaa joita yritetään korjailla ja paikkailla muilla asioilla. Pohjimmiltaan kaikki hakevat hyväksyntää ja ymmärrystä toisilta ihmisiltä. Ihminen on laumaeläin. Tulee katsoa peiliin ja nähdä totuus ja ymmärtää se että minkä takia on minkälainen on, ja mikä on vaikuttanut identiteettiin ja ajatteluun ja muihin asioihin. Ihmisellä on myös halu ja tarve paljastaa itsensä toiselle ihmiselle ja hyväksyntä sille.

Suomen Telluslainen