Telluslainen Kronikka

25.11,2019
On oltava ”pyhäinpäiviä” eli juhlapäiviä, kuten ihmiskunnan päivä, hyvyyden päivä, lahjoitusten päivä. jne.
Vain sääntöjä rikkomalla voi saavuttaa muutoksen; vain siten voi kehittyä.
Tee työtä millä voit rahoittaa harrastuksesi; harrastus on jotain mitä teet vapaaehtoisesti ilman pakkoa. Tämäkin tietenkin ei pidä paikkaansa; jotkut tekevät asioita täyttäen muiden odotuksia eivätkä siten tee vapaaehtoisesti; tällaisesta on esimerkkinä etenkin lapset jotka toteuttavat vanhempien tai muiden odotuksia.
Ollakseni rehellinen; tahdon vain perheen; tahdon rakastaa vaimoani ja lapsiani ja kasvattaa lapseni ja tarjota heille kaiken sen, mitä minulle ei tarjottu lapsena; tahdon että heille kaikki se on mahdollista mitä itse en saanut, eikä heidän tarvitse vain selviytyä päivästä toiseen kuten minä. Tarkoitan näitä psykologisia tai henkisiä asioita, joita itse en saanut. Tahdon heidän hyväksyvän itsensä; vanhemmuus on muutakin kuin ruuan tuomista pöytään; se on vain pieni osa sitä mitä vanhemmuus on. Tahtoisin saada lapseni uskomaan itseensä ja omiin kykyihinsä ja näkemään kaiken sen mikä on mahdollista. Enkä vähätellä heitä, kuten minulle on tehty. Minulta on viety usko itseeni, kykyjäni on vähätelty, en ole saanut hyväksyntää ihmisenä vanhemmiltani. Olen ollut ihminen joka on elänyt samassa rakennuksessa; siinä se mitä olen saanut vanhemmiltani; onneksi en enään ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Onneksi en ole heihin yhteydessä; en tahdo olla heidän kanssaan tekemisissä, enkä koskaan tule olemaan tekemisissä; ja hyvä niin. Mutta takaisin kirjoitukseeni mitä kirjoitus alkujaan koski; minua ja minun mahdollisia lapsiani ja sitä miten kasvaisin heidän kanssaan. Tahtoisin saada heidät hyväksymään itsensä ja saada heidät uskomaan itseensä; saada heidät uskomaan kykyihinsä ja että he kykenevät saavuttamaan asioita. Ja että heillä on arvoa ja merkitystä; en alistaisi ja tuhoaisi heidän tahtoaan vaan antaisin sen kehittyä. Antaisin heidän kasvaa rauhassa aikuisiksi ihmisiksi. Koen että etten voi enään saavuttaa mitään merkittävää yhteiskunnallisesti, koska sain sellaisen kasvatuksen ja sen tuoman hataran pohjan ja perustukset elämälleni mikä ei mahdollistanut normaalia kehitystä ja kasvua ihmisenä. Jonka seurauksena aloin käyttämään päihteitä, jouduin vankilaan ja sain satojentuhansien eurojen velat niskaani. Tämän tähden koen, etten voi saavuttaa mitään merkittävää suuruutta ainakaan rahallisesti. Mutta koen kuitenkin että perheen perustaminen ja lasten kasvattaminen on tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen menestyminen ja suuren tunnustuksen saaminen; mutta ei menestymisessä ole mitään väärää tai huonoa; ne ovat saavutuksia joka tapauksessa; elämäntapoja ja oikeita tapoja elää on tuhansia, kuka olisi sellainen olento joka voisi sanoa että tämä ja tuo tai nuo ja se on ainoa oikea ja täydellinen elämäntapa ja filosofia, se olisi järjetöntä että asia olisi näin yksinkertainen. Maailma on täynnä erillaisia ihmisiä ja erillaisia elämäntapoja ja elämäntilanteita; jokaisessa on oma tapansa ja totuutensa; totuuksia on niin paljon kuin on ihmisiäkin; ja ehkä jopa enemmänkin. Totuuksia on lukuisia, miljardeja ellei enemmänkin.
Yhteiskunnan tulisi tukea perheitä, perheelämää ja yksilöiden elämää; elämän perusarvon ei tulisi olla yhteiskunta. Valtion tulisi olla ihmisten edunvalvoja ja toimintojen mahdollistaminen ja organisoiminen. Valtion tulisi olla ihmistä varten, ei ihminen valtiota varten.
Merkitys on tämän hetken halun tai tarpeen täytteen täyttämisessä.
Tulisi olla elämänfilosofiaa eikä sen kieltävää tai hallitsevaa tai rajoittavaa filosofiaa; kaikki pyrkivät jotenkin ehkäisemään elämää ja välttämään elämää. Järkeä tarvitsemme yhteiskunnassa selviytymiseen; tunteita elämään. Joten näen, että filosofiointi perustuu pääasiassa yhteiskunnassa elämisen arvosteluun ja sen pyörittämiseen ja siellä selviämiseen. Järkeä on oltava mutta ei sen tarvitse kaikkea kattaa kaikenaikaan ja pitäisikö edes? Joskus tulee olla aivoton ja järjetön ja tehdä mitä tykkää tai tahtoo ja tulee heittäytyä elämän armoille ilman mitään kiintopistettä.
Rakkaus on järjestä luopumista sen itsensä tähden.
Luonto on yhtä riippuvainen meistä eläimistä kuin me siitä? Me elämme symbioosissa? Tarkoitan että kasvillisuus on riippuvainen meistä; kaikki on riippuvaisia kaikesta? Ei se näin ole, mutta mielenkiintoinen ajatus; on eläinlajeja, joiden katoaminen ei vaikuta oikein mitenkään kokonaisuuteen, mutta miten kävisi jos kaikki hyönteiset ja ihmiset ja eläimet katoaisivat, niin paljonko lajeja kuolisi?
Elämä, Jumalan, Jumalan voima, on sisimmässäni.
Minulle riittää todisteeksi se, ettei ole todisteita.
Maailma on täynnä turhaa tietoa.
Kysy itseltäsi; mitä tahdot elämältä? Mitä se vaatii mitä tahdon? Miten saan sen mitä se vaatii? Mistä saat sen mitä se vaatii? Tahdot kodin? Mistä saat kodin? Kysy itseltäsi oikeita kysymyksiä ja keskustele itsesi kanssa. itse tahdon kodin maaseudulta; miten saan kodin maaseudulla, mitä se vaatii? Tarvitse rahaa; mistä saan rahaa? Rahaa saan töistä; miten saan töitä? Hakemalla töihin, miten haen töihin miten saan töitä? Käymällä koulun; mitä se vaatii jne. Tarvitsee oppia taitoja joita hyödyntää todellisuudessa. Tahdon oppia hyödyllisiä taitoja. Tahdon oppia, tahdon työskennellä; tahdon oppia hyödyllisiä taitoja, mitkä vievät lähemmäs tavoitteita.
Jos olisi olemassa jumala, niin mitä hän tarvitsisi tai tahtoisi ihmisiltä? Ei mitään. Ei yhtään mitään. Olisiko hän ihmisen? Miksi?
Temppelimme on nimeltään Tellus; rakentakaa temppeleitä joita kutsutaan Telluksiksi.
Sinun tulee miettiä miksi teet jotain= Mitkä ovat syyt minkä takia teet? Mitkä ovat kannustimisesi tekemisillesi? Teetkö itsesi vuoksi? Jotta saavuttaisit jotain enemmän?
Älä pelkää epäonnistumista tai virheitä; ne kuuluvat asiaan.
Kohtaloaan ei voi huijata tai muutenkaan välttää tai vaikutta sen tapahtumiseen; se tapahtuu joka tapauksessa tavalla tai toisella, joten tee ja elä miten tahdot äläkä liikaa murehdi asioista. Se on ihan sama mitä teet; voit tietenkin jossain määrin vaikuttaa kohtaloosi, mutta silloinkin kohtalonasi on vaikuttaa kohtaloosi.
Mitkä todisteet puhuvat Jumalan tai Jumalien olemassa olosta? Luonto on, maailmankaikkeus on, mutta mikä puhuu tai todistaa sen puolesta, että jumala tai jumalat olisivat olemassa? Tarkoitan nyt raamatullista, koraanillista tai juutalaisten tai muita kirjojen jumalia, jotka ovat heihin uskovien mielestä jossain kaiken takana ja jokapuolella ja muualla, mitkä seikat todistavat tämän totuudellisuuden puolesta? Itse uskon että elämä on jumala; jumala, jota palvelemme ja jonka alamaisia me olemme; se on jumala jota palvomme. Miksi mitään on olemassa? Miksi se puhuisi jumalan tai jumalien olemassa olosta; miten se todistaisi sen että jumala tai jumalat olisivat kaiken takana ja/tai luoneet kaiken? Oikea kysymys olisi; miksi ihmisellä on tarve saada vastaus tähän asiaan? Miksi tahtoo tietää ja uskoa olevansa oikeassa? Miten se mitään muuttaisi? Miksi ei pysty kohtaamaan omia puutteita ja vajavaisuuttaan? Miksi pitää ajatella olevansa oikeassa? Johtuuko se siitä, että se luo jonkilaisen turvan? Tuntee olonsa turvalliseksi ja varmaksi? Tämä lisää itseluottamusta mikä edistää pariutumista? Ihminen ei ole eläintä kummempi; miksi ihmisen tulisi esiintyä jonain luomakunnankruununa? Yhtä alkeellinen se on muiden joukossa; ihmisiä ohjailevat alkukantaiset vietit taustalla, mutta ihminen vain luo monimutkaisempia asioita kuin muut eläinlajit; on ihminen ehkä hivenen kehittyneempi mutta siihen se sitten jääkin. Kaikki ulostulot mitä olen kuullut siitä että ihminen olisi jotenkin eläintä kehittyneempi on lähinnä epätoivoista ulostuloa. Itsekkin pyrkinyt perustelemaan tätä asiaa, mutta onnetonta pullikointia se on ollut. Nyt alkanut vain hyväksymään sen ettei ihminen olen sen kummempi kuin muutkaan eläimet. Ehkä tekee asioita vähän paremmin ja muuten, mutta ei ole sen parempi kuin muutkaan eläimet; samat alkukantaiset vietit ohjaa ihmistäkin mitä muitakin eläimiä; olemme osa samaa organismia ja samaa elämää, samat voimat meitä kannattelevat kuin muitakin eläimiä ja elämänmuotoja. Kaikissa on se kipinä tai se jokin, mikä ylläpitää sen elämää. Palatakseni aiempaan, minusta siinä ei ole edes mitään hyväksymistä vaan se asia on niin, että ihminen on eläin muiden joukossa, en ole myöntynyt siihen ja kuvitellut ihmisen olevan jotain jumalaista alkuperää joka on päätynyt tähän pahaan maailmaan elämään pahojen asioiden keskellä. That is bullshit. I dont need to be god to be alive. En tarvitse jumalisointia olemassa ololleni; en tarvitse jumalaista alkuperää elämälleni. En tarvitse jumalaa syyksi elämälleni. Minä itse riitän; en tarvitse muuta syytä; elämäni ja minä itse riitän siihen; kaikki muu on vain plussaa. Kaikki tämä alkoi maailman pelastuksesta ja nyt se on pelastustarinaa itsestäni ja minun omasta elämästäni; minun tulee pelastaa itseni; maailma pelastaa itse itsensä.