Telluslainen Kronikka

Riimusi voivat olla yksityisiä ja itselle tarkoitettuja kirjoituksia eri asioista mistä olet oppinut mitäkin ja mitä olet kokenut ja mitä oppinut ja selviytynyt eri kokemuksista. Vähän kuin uskonnollinen oppipäiväkirja. Ja yhteisömme kokouksissa (en tiedä vielä miksi kokouksia kutsua blot?) näistä riimuista mitä kirjoittanut voidaan puhua ja keskustella. Muttei ole pakko ja voi kuunnella vain muiden juttuja jos ei tahdo itse kirjoittaa. Kirjoitusten ei tarvitse olla uskonnollisia vaan myös muita elämän asioita ja ajatuksia mitä oppinut, elämänfilosofiaa, mielen toimintaa, ajatusmaailmaa, mikä herätti mitäkin tunteita. Nekin voivat olla riimuja. Riimuja tulee kirjoittaa myös parisuhteen päättymisestä, ihmissuhteen päättymisestä, äitiydestä, isyydestä, jonkun kuolemasta, uskomme vahvasti kyseenalaistavista ajatuksista jotta voimme keksiä niihin ratkaisuja ja kirjoittaa niistä uusia riimuja. Riimuissa on oivalluksia, selviytymistapoja, ajattelutapoja, suhtautumistapoja yms. Nämä tietenkin jos julkaisee niin ne voi olla anonyymejä jos tahtoo, näitä kirjoitetaan niille ihmisille joille on tapahtunut tällaisia asioita, he voivat lukea näistä aiheista ja ihmisten kokemuksista ja ajatuksista. Riimuja voi kirjoittaa eri asioista, kriiseistä ja muusta minkä puoleen voi sitten kääntyä ja lukea. On jotain mihin tukeutua ja saada tietoa ja ymmärrystä. Riimuja voi kirjoittaa traumoista, hyväksikäytöstä, raiskauksista, väkivallasta, huumeista ja muusta, lähinnä rakentavia selviytymistarinoita mitä henkilö on käynyt pään sisällä kun on ryhtynyt selvittämään asioita. Mitä oivaltanut ja keksinyt. Mikä auttanut selviytymään. Taustoitus on tärkeä. Kirjoitukset voivat olla hyvin karut, rehelliset ja suorat. Niissä voisi olla jokin varoite jos sisältö äärimmäistä. Näitä riimu kirjoja tulisi olla sitten vankiloissa, sairaaloissa ja kirjastoissa. Sekä nettikaupoissa ja muualla. Riimujen ei tarvitse olla pitkiä vaan voi olla myös lyhyitä. Riimuissa voi kirjoittaa ajatuksia mitä kokee tekijöitä kohtaan, mitä ajatuksia he herättävät, mitä tuntee heitä kohtaan, mitä haluaa tehdä heille tai mitä tahtoo heille tapahtuvan. Mitä he tekivät ja miten. Sen tulee olla täysin raaka ja rehellinen ilman rajoitteita. Nämä riimut voi jättää yksityisiksi. Voi myös kirjoittaa saagoja ja perhe kirjoja mitkä sitten periytyvät lapsille ja lapsen lapsille. Olen aikoinani nimennyt ne sukukirjoiksi. Suvun perimätietoa. Siellä voi lukea vaikka mummon elämästä, voi kirjoittaa omasta elämästä mitä sitten lapset ja lapsen lapset voivat sitten lukea minkälaista elämää isä tai äiti, mummo tai pappa eli ja mitä teki. Suvun perimätietoa. Ketä syntyi kenellekkin ja keitä heille. Siellä voi olla niksejä, kokemuksia, opetuksia, ajatuksia yleisesti. Ne on lähinnä tarkoitettu omalle suvulle. Sitten te luette näitä mun juttuja, nuorten lukutaito, mielenterveys ongelmat, kirjojen lukemattomuus, muut haasteet, yksinäisyys, syrjäytyminen. Meidän uskossa on sukukirjoja, riimuja mielenterveysongelmista, väkivallasta, hyväksikäytöstä, raiskauksista, rikoksista ja niistä selvinneiden ihmisten ajatuksia, kokemuksia, tunteita, mitä ihmiset voivat sitten lukea. Mutta tulee olla riimuja myös hyvistä asioista kuten raskaudesta, äitiydestä, isyydestä, isovanhemmuudesta ja muusta. Sulla ois juuret, opetus, elämänfilosofia, elämäntapa ja usko. Yksijumalaisten ja koplan valta perustuu siihen ettei ihmisillä ole juuria eikä opetusta, tämä on se keino ohjata ihmisiä heidän uskon piiriin. He opettavat että älä käänny vanhempiesi tai isovanhempiesi puoleen asioissa vaan heidän uskon temppelin ja sen henkisen paimenen puoleen ja heidän uskon kirjan puoleen jotta menetät henkisen yhteyden sukuusi ja perheeseesi, he opettavat että vanhempiaan ja muita tulee vihata ja rakastaa vain heidän jumalaa, joka ei vihaa, ei ole arvoollinen heidän Jumalalle. Tämä on valtapolitiikkaa. He eivät tahdo isovanhempien ja vanhempien puhuvan lasten kanssa elämän asioista vapaasti vaan heidän kirjan rajoissa, harpin rajoissa. Tätä he opettavat koska terve yhteys vanhempiin eheyttää, parantaa ja korjaa ihmisiä. He eivät tahdo lasten ja vanhempien aidosti olevan läheisiä vaan kääntyvän heidän uskon ja kirjan puoleen jottei synny vainajainpalvontaa. No, se on heidän asia ja valinta. Kirjoitetaan me sen sijaan riimuja, saagoja ja sukukirjoja toisillemme ja lapsille ja lapsen lapsille. Autetaan ja tuetaan toisiamme. Vanhalla iällä eläkkeellä on hyvä kirjoitella sukukirjoja, saagoja tai riimuja niin suvulle kuin uskon yhteisölle. Otetaan koplan valta takaisin itsellemme. Kirjoita lapsen lapsille kirjoja elämästäsi ja opetuksestasi. Annat sitten lahjaksi syntymäpäivinä tai jätä perinnöksi kun kuolet.

Suomen Telluslainen