22.02.2019
Olen kovasti pohtinut tätä elämä ja kuolema kysymystä kun luin sen kirjan nimeltään kuolema ja kuolematon; siinä oli toteamus tai jokin joka meni näin: kaikella millä on alku on myös loppu. Elämällä on alku joten onko elämällä myös loppu? Elämä ja kuolema on kovin pohdinnoissani ollut siitä lähtien. En kuitenkaan kokoajan mieti mutta nämä asiat palaavat aina välillä mieleeni. Elämässä on muutakin kuin ajatteleminen, mistä myös nautin. En tiedä parempaa ajan vietettä kuin uneksuminen ja haaveilu ja ajattelu. Oikeastaan en haaveile vaan suunnittelen, tai no kyllä minä uneksin ja haaveilen myös muiden asioiden lomassa, mikään ei kuitenkaan valtaa mieltäni kokonaisuudessaan vain yhdelle asialla pidemmäksi aikaan vaan se on jaksoittaista, kuten totesin, elämässä on muutakin kuin ajattelu vaikka se niin mukavaa ja nautittavaa onkin. On tehtävä jotain muutakin kuin ajatella. Tai no mistä minä tiedän mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä; tehköön kukin mitä tykkää ja jääköön tuomarointi muille ihmisille; antaa heidän tuomita; eläkäämme me.
Miksi ihmiset tahtoisivat tietää totuuden? Senkö tähden että he tietäisivät miten kannattaisi elää? Mitä kannattaisi tehdä ja millä asioilla olisi merkitystä? Tahtovatko he jonkin syyn elämälleen? Tahtovatko he oikeutuksen elämälleen?
Tekotaiteellista kuraa; muka syvällistä filosofiaa. Tietävätkö nämä nyky taiteilijat mihin he ryhtyvät ja mitä tahtovat tehdä? Onko heillä vain se että nyt menen kouluun ja opin siellä taiteilijaksi; kyllä, voit oppia siellä taiteilijaksi; marginaali taiteilijaksi. Tee itsellesi selväksi asioita; taiteen tulisi selkiyttää omaa ajatteluasi ja sisäistä paloasi; tulee löytää oma sävel ja oma itsensä jotta voisi olla täysin taiteellinen; taide on filosofiaa, vain filosofi voi olla taiteilija. Vain harvat ja valitut menestyvät taiteessa; he ovat ymmärtäneet ja sisäistäneet sisäisen taiteen idean mihin heidät on tarkoitettu. Siihen ei voi opiskella vaan se on oma henkilökohtainen tie jota kuljetaan itse; koulu voi avustaa ja kehittää näitä taitoja joita taiteilijat käyttää mutta he eivät voi tehdä taiteilijaa. Sitä perusolemusta joka taiteilijassa on itsessään sisäisesti. Tai mistä minä tiedän. Julistan vain.
Suomen Telluslainen