kansa oli jälleen kerääntynyt Pyhään Saliin kuulemaan ajatuksia elämästä ja siihen suhtautumista. Uutta ajattelua uudesta näkökulmasta. Miten asiat voi ajatella ja nähdä. Ukki meni alttarille pitämään puhetta ja kertomaan hänen viime aikaisia ajatuksia mitä hän oli oppinut. Ja ukki aloitti. Kuulkaa minua, Älkää olko pessimistejä, älkää optimisteja vaan astukaa viisauden polulle ja olkaa viisaita sanoissa, hengessä ja teoissa sillä niiden varjo seuraa elämänne loppuun asti. Ne tulee mieleen ennemmin tai myöhemmin mutta sen kipu kyllä helpottaa aikanaan mutta joskus sielun haavat eivät umpeudu kun tunteet ja luottamus ovat olleet aidot ja riittävän suuret. Voit toki kääntää sen niin että muistat vain sen hetkisen kauneuden ja ilon. Ja muistakaa, todellinen valo ei tuota varjoa eikä sen palo luo varjoa kuin sen näkevän ihmisten selän taakse. Todellinen onni ja rakkaus on puhdas kuin hanki helmikuisten aamujen. Me olimme aitoja, olimme rehellisiä, olimme elossa ja lämmössä, kylvimme rakkauden valossa. Ja Kiukaalle heitettiin vettä ja laitettiin pökköä pesään. Mutta kauanko sen liekit kestivät? Ja oliko vettä liikaa ja se sammutti rakkauden liekit? On kuin Rakkaus olisi kiuas, sen voi aina lämmittää uudelleen jos tietää miten kipinän sytyttää ja mitä puita laittaa pesään. On laitettava tuohia tai oikeaa sanomalehteä pesään jotta tuli syttyy ja vain kuiva puu palaa, ei kyynelten virta vaan onnen kyyneleet tuovat lämpimämmät ja makeimmat löylyt, ja muistakaa vettä heitetään vain kuumille kiville jotta se lämmittää sydäntä ja mieltä, meitä. Kuumat kivet tuovat lämmön mutta liiallinen kuumuus voi tappaa, joten ole tarkka ja varovainen kenet saunaasi päästät. Ketä löylytät. Kylmille kiville on turha heittää löylyä. Sillä ei ole mitään virkaa. Joissain ihmisissä on se vialla ettei he hae mitään vakavaa vaan pitää hauskaa. Tämä on riepotellut sydäntäni aika ajoin ja olen monet murheet siitä syntyvän nähnyt. Heidän kanssaan ei voi saada syvällistä suhdetta. Tietenkin se on vika vain heille jotka tahtovat jotain syvällistä ja aitoa eikä vain hauskan pitoa ja leikinlaskua. Minkä nyt ihminen itse luo vakavaksi. Itseäni ei kiinnosta leikit ja hauskanpito. Ehkä olen tullut vanhaksi ja leikit on jo leikitty minun osaltani. Kun tunnistat tällaiset henkilöt niin et välitä heistä tai heidän huomiosta. Älä elättele toiveita vaan hyväksy tosiasiat joten muistakaa, Ei tule olla optimisti eikä pessimisti vaan viisas. Sanoi tietäjä iän-ikuinen. Viisas katsoo mitä tapahtuu ja pohtii mitä tehdä, tai oliko asia hyvä vaiko paha? Ja jos se näyttäytyy pahalta niin mitä se tarkoittaa? Mitä se kertoo meille? Ja voiko siinä olla jotain hyvää ja miten se vaikuttaa asioihin? On tärkeää käydä keskustelua myös itsensä kanssa ja antaa tunteiden puhua ja tulee esittää kysymyksiä itselleen, kuten, hän sanoi näin tai teki näin, mitä ajattelen siitä, ja mitä se kertoo hänestä? ja sitten kysyä, miksi ajattelen siitä näin, mitä hänen tekonsa ja puheensa tarkoittaa, mitä se kertoo tästä asiasta? Mitä se kertoo hänestä? Ja mitä tämä tunne tai reaktio asiaan tai häneen kertoo minusta? Mutta olemme myös suuremman kysymyksen ja ajatuksen edessä, Miksi ylipäätään mitään on olemassa? Miksi olen olemassa? Ja miksi kaikki tämä on olemassa? Voisi ihan hyvin olla ettei mitään ole olemassa mutta miksi olen? Vastauksen löydät elämästäsi, sen arvoista. Joku turvautuu vastauksia hakiessaan uskontoihin, joku jostain muusta ja joku ei mieti asiasta yhtään mitään. Kuinka moni uskaltaa todeta etten tiedä? Jääkää miettimään edellä sanottua, jos vain tahdotte. Toivon tuoneeni mielenne ajatuksia mitä voitte hyödyntää ja kysymyksiä mitä esittää. Ja kansa kuunteli sanoja viisaita ja tahtoi tietää lisää mutta tämän kertainen Satu oli lopussa ja pian oli jo toinen hetki mitä ajatella ja uusi elämä mitä elää.
Kalevalan Telluslainen