30.12.2019
Keskustellessani omahoitajani kanssa tulimme siihen tulokseen, että usko oppeihin luo uskonnon. Ja omakohtainen tieto, omakohtainen kokemus, uskonnonopetuksista, tekee siitä tietoa, mikä tiedetään, koska ymmärtää opetuksen, eikä se siten ole uskonto vaan elämäntapa ja elämänfilosofia; uskonto vaatii uskoa opetuksiin; se luo uskonnon. Se ei ole tietoa vaan uskoa. Kristinusko on uskonto sillä se vaatii uskoa sen opetuksiin kun taas buddhalaisuus vaatii omakohtaista tietoa ja kokemusta ja oivallusta asiasta, mikä luo siitä elämäntavan ja filosofian. Toki buddhalaisuus voi olla uskonto; silloin kun on vain usko opetuksiin ilman omakohtaista kokemusta asiasta. Uskonto on hengellistä tietoutta, mutta se voi myös olla hengellistä väkivaltaa ja hengellinen vankila ja vankeus eikä vapauttava hengellisyys.
Tietämys ja usko. Tulee keksiä uusi sana sille, että mikä ei ole uskoa eikä epäuskoa vaan jotain sellaista minkä tietää ja voi todistaa todeksi; tälle on keksittävä sana. On omakohtainen kokemus asiasta mikä tekee asiasta jotain, mikä ei ole uskoa vaan tietoa tietää ”opetuksen” olevan totta ja todellisuutta. coma
Nykyisin ihmiset keskittyvät rikkauksiin ja unohtavat henkisen hyvinvoinnin ja silloin ihmiset voivat huonosti, koska voivat henkisesti huonosti; tästä seuraa uskontojen tarjoama lohdutus ja tätä tarvetta uskonto on luotu täyttämään; tämä on uskonnon tarkoitus, muiden tarkoitusten ohella. Uskon kuitenkin että ihmiset ovat kauttaaikojen keskittyneet maallisiin rikkauksiin ja laiminlyöneet henkistä hyvinvointia. Uskonnollisuus on valitettavasti usein hengellistä väkivaltaa; tyrannisoivaa ja alistavaa. Niillä oikeutetaan hyvinkin pahoja tekoja mitkä henkilö ymmärtäisi ilman uskontoaan vääriksi ja pahoiksi teoiksi; näin he saavat ihmiset alistettua moraalisesti; saavat ihmiset ajattelemaan ja kuvittelemaan että moraali on riippuvaista yhteiskunnasta ja jumalasta ja uskonnosta, minkä on ilmoittanut jumala; tekevät ihmisen henkisesti riippuvaiseksi uskonnosta. Opettavat, että kaikki mitä ihminen tietää, on jumalalta peräisin; ettei ihminen itse ole mitenkään hyvä, vaan hyvin paha, joka rikkoo jumalan tahtoa vastaan pelkästään olemassa olollaan; vaikka tämä heidän jumalansa on luonut ihmisen sellaiseksi kuin ihminen on.
Voiko saavuttaa mitään jos ei tavoittele täydellisyyttä siinä asiassa? Onko tavoite täydellinen itsessään?
Suomen Telluslainen