Riimu 156 Uskonnosta Kenelle Pakolaiset

21.08.2019
Kirjoitan kaikille heille, jotka elävät sorron alamaisina; kaikille heille, jotka eivät saa itsenäisyyttä; tämä on heille kaikille, jotka tahtovat vapauden. Tämä on keino järjestää oma kansanne, keino yhdistää kansanne; keino puolustaa kansanne. Keino puolustautua sortoa vastaan. Heidän uskontonsa on vain keinoja joilla he alistavat ja sortavat teitä. Sitä se on; keino alistaa, mistä heidän mielestään meidän tulisi olla kiitollinen. Olla kiitollinen alistajalle ja sortajalle siitä, että he ovat sortajia. Vapautta ei saada, se ansaitaan. Olkoon tie vaikka verinen, kunhan se johtaa vapauteen ja oikeuteen. Sen voi ottaa, mikä on sinun omaa.
Kulttuurillista monimuotoisuutta ei saa koskaan tukahduttaa; ihmisten persoonallisuutta ei saa koskaan tukahduttaa; persoonat luovat kulttuurin. Sananvapautta ja mielipiteenvapautta ei saa koskaan tukahduttaa; silloin tukahduttaa kansan, ja kun kansaa tukahdutetaan, niin kulttuuri tukahtuu ja kehitys loppuu. Valtion tulee olla avoin, päätännän tulee olla avointa. Tulee kertoa kansalle miten asiat ovat ja kysyä heiltä mielipidettään asioihin. Mutta jotta tämä toimisi, kansalle on taattava tietty sivistyksen ja asioista tietoisena oleva taso, jotta heidän mielipiteensä perustuisivat järkeen ja maallisiin asioihin, ei taivaallisiin ja uskonnollisiin asioihin, vaan maallisiin, ihmisten elämään, liittyviin asioihin, asioihin, jotka on todettu todellisiksi. Tarkoitan tällä näitä uskontoja sillä nämä uskonnot ovat tukahduttavia voimia, sen tähden niiden ei sovi vaikuttaa valtion asioihin, eikä tehdä päätöksiä niihin pohjautuen.
Kirjastoja täytyy olla olemassa jokaisessa valtiossa ja jokaisella kansalla saatavilla.
Pakolaisille oman kansansa televisio ja radiokanava, mitä valtio tukisi. He voivat uutisoida omien kotimaidensa ja oman kansansa asioista uutisia.
Meidän tulee suojella ihmistä, ei uskontoa. Ja tarpeen tullen meidän on suojeltava ihmistä uskonnolta. Ongelma ei ole ihminen, vaan se, mihin hän uskoo. Se saa heidät ajattelemaan tietyllä tavalla ja toimimaan tietyllä tavalla. Mielestäni rajojen tulisi olla avoinna ihmisille, ei uskonnolle. Uskovainen näkee maailman näin: on me ja on he; me olemme uskovia, he eivät ole. Samalla kun ottaa uskonnon, ottaa sen historian. Mutta ette te kuuntele kun teille puhuu totuutta ja järkeä, mielummin elätte kahtiajakavassa maailmassa vastakkainasettuen, mutta se on teidän valintanne, me valitsemme ihmisyyden, me valitsemme ihmisarvon; meille ihminen merkitsee enemmän kuin joidenkin ihmisten uskonto. Me emme suvaitse uskonnollista vainoa, mikä on uskontojen lieveilmiö, mihin on puututtava rankalla kädellä, eikä pyyhkäistä syrjään uskonnon sisäisenä asiana. Emme voi sivuuttaa vainoa tai tukea sitä.
Teidän vanhempanne on aivopesty uskomaan näihin uskonnollisiin asioihin, ja nyt he tietämättään aivopesevät teitä uskomaan samoihin asioihin kuin he uskovat. He eivät ymmärrä mitä he tekevät; he kuvittelevat ja luulevat tekevänsä hyvin teitä kohtaan. Mutta me tiedämme paremmin; he juurruttavat teihin alistuneen mielentilan ja olemuksen, missä teillä itsellänne ei ole mitään merkitystä.